Seljasaaren Poni KTK-III

Suomenpienhevostamma, väriltään punaruunikko, säkäkorkeus 148cm
Syntynyt 10.07.2014     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH14-018-1101
Kasvattanut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Hevosten ollessa laitumella Poni on helppo tunnistaa joukosta. Se on se pieni punaruunikko, joka ei nosta päätään irti laitumen antimista vaan ahmii heinää uskottomalla vauhdilla. Myöskin jokaisen ratsastuskerran jälkeen se odottaa saavansa porkkanaa tai omenaa, tai vaikka kumpaakin. Voisi siis ehkä kiltisti todeta Ponin olevan hieman ruokaorientoitunut. Välillä tuntuukin siltä, että tamma lihoo pelkästään nähdessään heinänkorren.

Hoitaessa ja muutenkin käsiteltäessä Poni on suhteellisen helppo tapaus. Yleensä se jaksaa seistä rauhallisesti paikoillaan harjauksen ja varusteiden laiton ajan, ainoastaan satulavyön kiristys on asia, joka jaksaa hieman ärsyttää tammaa. Silloin se saattaa heilauttaa päätänsä korvat hieman luimussa, tai liikkua muutaman askeleen eteen tai taakse, mutta sen hurjemmaksi meno ei ylly. Pieniä ponimaisia tapoja siis. Nooh, ei tamman nimi turhaan ole Poni. Muutkin hoitotoimenpiteet, kuten esimerkiksi kengitys tai pesu, onnistuvat yleisesti ottaen oikein hyvin. Ja jos Poni alkaa häsläämään, se on onneksi aina yhtä helppo lahjottava – yksi porkkana ja homma toimii taas.

Ratsastajan noustessa selkään Ponin rauhallisuus hälvenee hieman, sillä kyseessä on suhteellisen energinen ratsu. Alkuun Poni saattaa olla hieman jäykkä, mutta onneksi tamma vertyy nopeasti. Ravatessa Ponilla on tapana lähteä kipittämään hurjaa vauhtia eteenpäin ja sitä pitääkin usein muistutella, että vähän hiljaisempikin vauhti käy hyvin. Myöskin laukatessa Ponin mielestä olisi varsin hauskaa mennä täysiä, siksi ratsastajan tehtäväksi jääkin lähinnä vauhdin säätely sekä tamman taivuttelu. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään eteenpäin potkittava laiskimus, vaikka Ponin ulkomuodosta saattaa moni virheellisesti niin päätelläkin.

Maastoon Ponin kanssa uskaltaa lähteä sekä yksin että porukalla. Sillä ei ole tapana säikkyä mitään, vaikka hyvin valppaasti tamma maastossa kulkeekin. Tosin, kesäisin maastoillessa Poni saattaa tehdä itsenäisesti pysähdyksiä reitin varrelle - mitä muuta tekemään, kuin syömään. Luonteen kirjoitti Veala.


VSN Ch, KTK-II, KRJ-I
i: Seljasaaren Tauno
sph prt 145cm
KTK-III, KRJ-I
ii: Tuukkanen sph tprt 148cm
iii: Hokkanen sh trt 150cm
iie: Ilmatar sph tprt 145cm
ie: Ilo-Varpu sh prt 161cm iei: Muikkunen sh m 165cm
iee: Varpula sh prt 158cm
VSN Champion, KTK-II
e: Seljasaaren Velvinna
sph prn 148cm
KTK-II, KRJ-I
ei: Velmeri sh prt 155cm
eii: Aito Velmu sh prt 159cm
eie: Kiesus sh rt 155cm
ee: Hiluvinna sh rn 156cm eei: Hilperi sh rn 162cm
eee: Armanna sh prt 153cm

Jälkeläiset

01. sh-o Seljasaaren Hurraa, syntynyt 01.09.2015 oriista Seljasaaren Huuma Saavutukset: VSN National Champion, KTK-II, KRJ-I
02. sph-t Seljasaaren Pilvensiru, syntynyt 01.10.2015 oriista Hurrikaani HUI Saavutukset: KTK-II, SV-II, KV-II
03. sh-t Seljasaaren Hepo, syntynyt 31.01.2016 oriista Vaniman Heroiitti Saavutukset: KTK-III

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
25.08.2014 Moondance, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 1.32
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1106.85
Tahti ja irtonaisuus 1337.59
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2444.44 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 22.09.2015

"Tällä kertaa kouluratsastusvalmennuksessa sain valmentaa Kiiskistä ja suomenhevostamma Ponia. Poni näytti melko energiseltä pakkaukselta, kun ratsukko ensimmäistä kertaa näyttäytyi minulle maneesin sisäänkäynnillä.

Valmennuksen alkuun Kiiskinen ja Poni kävelivät tietysti alkukäynnit pitkin ohjin. Hetken päästä ohjatkin otettiin tuntumalle ja Kiiskinen sai alkaa taivuttelemaan ja herättelemään Ponia käynnissä. Ei tosin tämä tamma kamalasti herättelyjä tarvinnut, kun se oli jo valmiiksi suhteellisen virkeällä tuulella. Pian ratsukko aloittikin jo ravityöskentelyn alkuravien merkeissä siis. Kiiskinen teki Ponin kanssa paljon ympyröitä ravatessa, jotta Poni alkaisi taipua hyvin siinäkin askellajissa. Myös pysähdyksiä Kiiskinen joutui tekemään, sillä Poni ravasi välillä aivan liian lujaan tahtiin! Ravienkin jälkeen Kiiskinen ja Poni saivat nostaa laukan. He laukkasivat keskiympyrällä mahdollisimman rauhallista laukkaa. Poni nimittäin tykkäsi välillä tehdä pieniä laukkaspurtteja hieman nopeamman vauhdin kera.

Seuraavaksi ratsukko saikin jo siirtyä tämän kertaisiin varsinaisiin tehtäviin. Valmennuksen aiheenahan oli tänään siis pohkeenväistöt. Pohkeenväistöjä tehtiin ensiksi käynnissä, jonka jälkeen myös ravissa. Väistöt tehtiin aina molemmilla pitkillä sivuilla ihan normaalisti vain. Aluksi pohkeenväistöjen tekemisessä esiintyi muutamia ongelmia, esimerkiksi se että Poni yritti luistaa melkein joka kerralla sisälle päin, mutta sekin ongelma saatiin loppua kohden korjattua sekä selvitettyä.

Kun pohkeenväistöistäkin oli saatu ihan mallikkaan näköisiä, Kiiskinen ja Poni ravasivat loppuravit sekä kävelivät loppukäynnit puolipitkällä ohjalla. Nytkin tehtiin paljon ympyröitä ja voltteja, ja muutenkin Kiiskinen taas taivutteli Ponia mahdollisimman paljon." Valmennuksen kirjoitti Riesa.

Kouluvalmennus 13.11.2015

"Päivän toinen valmennettavani oli varmasti yksi suloisimmista suomenhevosista, joita olen ikinä nähnyt! Ruunikko tamma käveli ison mahansa kanssa uraa pitkin tomeran näköisenä, ja se näyttikin ihan kirjaimellisesti Ponilta. Tajusin varsin hyvin, mistä sen nimi juontaa juurensa. No, olikin aika aloittaa valmennus, ja vaikka olin vieläkin aamukoomassa, siinä yhdentoista aikoihin, niin laitoinkin teidät saman tien kunnon rääkkiin. Jätettiin turhat käyntiharjoitukset pois, ja ruvettiin ensin hieman keventelemään ja taivuttelemaan Ponia ravissa. Se ravasi sellaista kunnon pikkuponiravia oikein hurjaa vauhtia, ja kyllähän siinä meni aikaa, että saatiin se ravi sellaiseksi, niinkuin pitää - hillityksi ja isoksi. No, siinä se Poninkuvatus sitten ravaili, ja taipui oikein hyvin ja se ilmeisesti luuli itseään gp-tason kouluhevoseksi, siihen malliin jalka nousi. No, seuraavaksi ruvettiin sitten tekemään hieman avoja, sulkuja ja väistöjä, jotka olivatkin tammalle hyvää jumppaa. Ylälinjakin sieltä nousi näitä harjoituksia tehdessä, ja erityisesti väistöt sujuivat oikein mallikkaasti, ja tammalla oli älyttömän hyvä ristiastunta. Ainoastaan näkymästä teki "ponimaisen" tamman valtava vatsa, joka tuntui vain näyttävän suuremmalta ja suuremmalta. No, silti, sulkuja jouduttiin hetken aikaa työstämään, sillä tamma ei meinannut hiffata, että mitä sen oikein piti tehdä. Joka tapauksessa, nämä sujuivat ihan kohtuullisen hyvin sitten lopulta, ja tehtiin loppuun vielä avoja pääty-ympyrällä, joka olikin tammalle yllättävän vaikeaa, mutta kyllä sieltä sitten tuli muutama hyväkin pätkä. Ihana Poni!" Valmennuksen kirjoitti Annika N.

Päiväkirjamerkintä 08.05.2016

Oli kaunis keväinen aamupäivä kun saavuin Seljasaaren Kartanon pihaan, huomasin Ceryn seisoskelevan tallin ovella. Tervehdykset vaihdettuamme, hän kertoi että pääsisin tänään touhuilemaan suomenhevostamma Ponin kanssa. Suunnatessamme tarhojen luokse, hän kertoi Ponista minulle hieman ja kävi ilmi että tamma on innokas menijä, sekä pelkästään ruokaa nähdessään tamma taitaa lihoa heti muutaman kilon verran. Poni tuli tarhan portille heti meitä vastaan, ja Cery kävi nappaamassa sen mukaansa sieltä. Hän ojensi narun minulle, ja talutin tamman talliin, kääntäen sen käytävälle jotta sain sen kiinni kummaltakin puolelta.

Silittelin Ponia hetken, ja rapsuttelin hieman kaulasta, samalla kun juttelin sille tuttavallisesti. Poni haisteli minua uteliaana, ja yritti se kaiketi hamuilla vähän taskujanikin herkkujen toivossa. Ceryllä oli menoa, joten jäin itsekseni tamman kanssa, onneksi tämä ei ollut eka kerta kun olin tallilla joten osasin viimekertaisten ohjeiden mukaisesti etsiä oikeat tavarat varustehuoneesta.

Rupesin harjailemaan Ponia, joka seisoi rauhallisesti paikoillaan kun hoidin sitä, jalatkin se nosteli oikein hienosti kun siirryin kavioiden putsaukseen. Kävin hakemassa varustehuoneesta Ponin suitset, ja jätin satulan sinne omalle paikalleen. Olimme sopineet että menisin ilman satulaa Ponilla maastoon hieman kävelemään, jahka tamma pysyisi pelkästään kävelyvauhdissa. Päävehkeet laitettuani, nappasin kypäräni läheiseltä tuolilta ja laitoin sen päähäni. Irrotin tamman käytävältä ja lähdin taluttamaan sitä ulos, nappasin myös tuolin mukaani sillä pitihän minun jotenkin päästä Ponin selkään. Asettelin tuolin varovasti Ponin jalkojen juureen, ja ponnistin itseni sen selkään. Otin ohjat käteeni ja kehotin Ponia lähtemään liikkumaan, ja se teki työtä käskettyä, lähtien rauhallisesti kävelemään eteenpäin. Suuntasimme tallilta läheiselle metsätielle, ja ihailin kauniita maisemia, Ponin kävellessä rauhalliseen tahtiin eteenpäin. Päästessämme aukean pellon reunaan, huomasin että Poni alkoi heräilemään ja askel rupesi yllättäen vähän pitenemään. Painoin pohkeeni tamman kylkiin, ja se nosti hienosti ravin ja se ravaili rentoon tahtiin eteenpäin. Oli hienoa huomata että siitä löytyi jarrutkin niin halutessani, ja Poni siirtyikin takaisin käyntiin. Ravailimme vielä muutamaan otteeseen lenkin aikana, mutta enimmäkseen kuitenkin kävelimme. Tallille takaisin päästyämme hoidin tamman tallissa, harjasin sen lopuksi ja annoin sille muutaman kuivan leipäpalan, ennekuin vein sen takaisin tarhaan josta sen haimmekin. Kävin tarkistamassa tallissa vielä että olin laittanut kaikki tavarat omille paikoilleen, ennenkuin lähdin. Valmennuksen kirjoitti siinau