Piipiäinen KRJ-I

Suomenhevostamma, väriltään vaaleanpunarautias, säkäkorkeus 154cm
Syntynyt 12.08.2015     (8v 12.09.2015), rekisterinumero VH15-018-1855
Maahantuonut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Piipiäinen eli Piitu on kiltti tamma, joka on varsamaisen utelias kaikkea uutta ja vähän vähemmänkin uutta kohtaan. Kaikki pesukarsinan nurkat pitää nuuskia aina vain uudestaan läpi, jos sieltä sattuisikin löytymään jotakin mielenkiintoista. Ympäristöstään Piitu on aina kiinnostunut ja viihtyy hyvin vain seuraillen kaikkea toimintaa ja touhotusta, mitä ympärillä tapahtuu. Huonoja tapoja sillä ei oikeastaan edes ole. Harjaus-ja varustustoimenpiteet sujuvat tämän tamman kanssa siis moitteetta, samoin lastaus ja kengitys. Raspaus ei Piitun mielestä ole yhtään kivaa, mutta tamma nöyrtyy nopeasti alkuhankaluuksien jälkeen. Se ei koskaan lähde asettumaan ihmistä vastaan.

Selästä käsin Piitu on vähän hitaasti lämpeävä, mutta verryttyään ja jutun juonen tajuttuaan se työskentelee mielellään ja oppii myös suhteellisen nopeasti uutta. Piitu antaa anteeksi myös ratsastajan virheitä. Vaikka tamma nauttii ratsastajansa miellyttämisestä, tekevät liiat ärsykkeet hallaa sen keskittymiskyvylle. Halla kun haluaisi aina olla siellä missä tapahtuu, ja ottaa selvää jokaisesta erikoisesta äänestä. Säikky se ei ole, mutta kiinnostunut kaikesta kyllä. Piitua täytyy siis aina välillä muistutella siitä, mitä ollaan tekemässä. Vaikka tamma on äärettömän kiltti, ei sen selkään voi siis mennä vain matkustelemaan – muuten voi löytää itsensä mitä erikoisimmista paikoista. Piitu kyllä toimii pienillä avuilla ja kuuntelee erityisen hyvin ääniapuja, kunhan niitä muistaa käyttää jatkuvasti. Hevonen on vähän herkkä suustaan, joten sitä ei misään nimessä ratsasteta kovalla kädellä – silloin ei Piitun kanssa työskentely suju. Pehmeällä kädellä ja selkeillä avuilla ratsastettuna Piitu on oikein mukava hevonen erityisesti kouluradalla. Maastoilukin on sen kanssa miellyttävä kokemus, jos vain ratsastaja jaksaa olla hereillä alusta loppuun. Kivat askellajit ja hyvä työmoraali tekevät Piitusta varsin näppärän ratsun ja potentiaalia sillä on aina vaativiin luokkiin asti. © Crimis


i: Korelone
sh vprt 157cm
ii: Korillo sh prt 159cm iii: Kaapo sh rt 161cm
iie: Vaino sh prt 155cm
ie: Sinin Uuti sh vrt 156cm iei: Kuukuningas sh rn 162cm
iee: Sini sh vrt 156cm
e: Tipsu
sh trt 154cm
ei: Tappi sh m 160cm eii: Timoska sh m 161cm
eie: Aarikka sh prt 156cm
ee: Sopriina sh prt 153cm eei: Ilkamo sh tprt 155cm
eee: Uurikka sh rt 156cm

Jälkeläiset

01. sh-t Seljasaaren Taika, syntynyt 27.09.2015 oriista Harmori Saavutukset: KTK-II, SV-II
02. sh-t Seljasaaren Tiitiäinen, syntynyt 03.01.2016 oriista Sumuhurja Saavutukset: KTK-II

Sukuselvitys vanhemmista

i. Korelonessa menetettiin paljon, ja sen elämästä ei miljoonia asioita ole kerrottavana, sillä se menehtyi vakavan ähkyn seurauksena 11-vuotiaana. Se toimi kuitenkin siitosorina muutaman kauden, ja jälkeläisiä siunaantui onneksi toistakymmentä - ori oli hyvä periyttäjä, ja jälkeläisillä oli hienoja liikkeitä ja hyviä jalka-asentoja sekä sopusuhtaista rakennetta. Ori oli luonteeltaan hieman omapäinen, ja se koetteli välillä omistajansa hermoja, mutta kyllä se myöskin antoi erittäin paljon. Se oli silti menestynyt, se kilpaili kuusi ehjää kautta kouluratsastuksen parissa kansallisella tasolla, eikä tulokset olleet mitenkään huonoja - paljon voittoja ja useita sijoituksia, mitä muuta voikaan omistaja toivoa? Ori oli myöskin junioriratsastajan, 17-vuotiaan pojan kilpahevosena seura- ja aluetasolla. Korelone toimi myöskin maastossa, ja kärryjen edessä, mutta esteille siitä ei ollut.

e. Tipsu, tuo ihana tummanrautias pikkutamma. Kyllä, tamma vaikutta erittäin pieneltä, sillä vaikka sillä on korkeutta, sen ulkomuoto on aavistuksen verran ponimainen. Nuoret heppatytöt kyllä tykkäävät tamman ulkomuodosta, mutta kasvattaja ja tamman nykyinen omistaja toivoivat sporttista suomenhevosta. Omistaja on silti tyytyväinen tammaan, sillä se on luonteeltaan erittäin hyväsydäminen, ja se toimii ihmisellä kuin ihmisellä. Se on kuulemma harvinaisen ahne, ja välillä se karkailee laitumilta etsimään vihreämpää ruohoa. Ratsastettaessa se on energinen, pehmeä edestä, oikein miellyttämisenhaluinen ja rehti työntekijä. Se ei turhia hifistele sen taidoilla, mutta siitä saa paljon irti, kun vaan osaa pyytää. Tamma on menestynyt kouluradoilla ihan kohtuullisesti, sillä myöskin kansallisella Helppo A-tasolla sillä on voittoja ja sijoituksia. Pienemmistä kilpailuista se on lähes aina kerännyt yli 60% tuloksen, ja se onkin hienoa. Se on myöskin varsonut jo kahdesti, joskin muutaman vuoden kuluttua, kun kisaura loppuu, se saa toimia vielä muutaman varsan emänä.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Korillo saattaa olla hieman erikoinen valinta kouluhevosen sukuun, mutta se menestyi myöskin kouluratsastuksessa kenttäratsastuksen ohella. Erityisesti este- ja maastoesteosuudella menestynyt ori on kuitenkin erittäin näyttävä ja isokokoinen, ja siitä saakin ensivilkaisulla varmasti kouluhevoskuvan. Sillä on näyttävät liikkeet, ja se periyttää erinomaisia käyttöominaisuuksia myös luonteen puolesta. Ori onkin erittäin hyväluonteinen tapaus, ja nuoremmat ja kokemattomammatkin ihmiset tulevat helposti toimeen orin kanssa. Se on ratsastettaessa kuitenkin melko helposti kuumuva tapaus, joten vaatii selkäänsä suhteellisen osaavan ratsastajan. Pikkuesteet ja helpot koulukiemurat sujuvat kuitenkin myös kokemattomammilta. Jalostuksessa ori on ollut suosittu niin koulu-, este- kuin kenttätammojenkin keskuudessa, ja sillä onkin jo huimat nelisenkymmentä jälkeläistä.

ie. Sinin Uuti on todella vaatimattoman oloinen tamma ulkonäöllisesti, mutta se on osaava ja miellyttäväluonteinen. Tamma aloitti kilpailu-uransa jo viisivuotiaana, ja onkin tähän mennessä kilpaillut 11 ehjää kautta ja jokaisen vielä suhteellisen ahkerasti. Tammalla ei koskaan sen suurempaa vikaa ole ollut, yhtenä talvena sillä taisi olla ähky, josta se kuitenkin parani nopeasti. Sillä on useita voittoja ja sijoituksia Vaativa B-luokista myöskin kansallisella tasolla - unohtamatta sen kansainvälistä debyyttiä Viron puolella! Uutiksi kutsuttu tamma on luonteeltaan miellyttämisenhaluinen, energinen, rehellinen mutta anteeksiantava. Pikkuvirheet se antaa anteeksi, eli helpot kiemurat onnistuvat lähes keneltä vain, mutta vaativampiin tehtäviin tarvitaan selkäänkin osaava ratsastaja. Tamma on varsonut yhden orivarsan, mutta pikkuhiljaa se siirtyy pelkästään siitoskäyttöön.

ei. Tappi on jo edesmennyt, isokokoinen suomenhevosori, jolta ei puuttunut luonnetta. Se saattoi taluttaessa tanssia kahdella jalalla, pomppia sinne sun tänne, mutta kun siitä ei vain välittänyt (ei ori koskaan ihmisen päälle tullut) niin se rauhoittui nopeasti, ja seurasi ihmistä laaman lailla. Ratsastettaessa se oli sanalla sanoen hankala, ja se vaatikin selkäänsä sellaisen ihmisen, joka ei pelännyt keulimista, ryöstämistä tai mitään muutakaan tuollaista pikkuvikaa. Kun sitä osasi käsitellä ja kun sillä osasi ratsastaa, päästiin sillä hienosti Vaativa A-tasolle saakka voittaen ja sijoittuen. Orista löytyi liikettä, jos se itse halusi, ja se osasi kotona kaiken, piffit ja paffitkin - noin suunnilleen. Ori keräsi siis hienon kasan kilpailuista ruusukkeita, ja se oli myöskin tammojen omistajien mieleen, sillä orille ehti syntyä peräti kolmekymmentäviisi jälkeläistä.

ee. Sopriina on sellainen ihana pikkutamma. Nyt 23-vuotias teräsmummo on erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen ja käyttäytyy erittäin arvokkaasti. Tällä hetkellä se toimii ihmisellä kuin ihmisellä, mutta niin ei ollut aina. Välillä se hyppi kahdella jalalla, ja saattoi olla todella vaikea kuskatessaan ihmistä niin taluttaessa kuin ratsastettaessa, mutta siihen piti vain saada luotua sellainen luottamussuhde. Koko ikänsä samalla omistajalla asunut tamma onkin omistajansa kanssa kuin paita ja peppu. Tamma toimii hänen kanssaan ilman mitään ongelmia, ja myös ratsastettaessa siitä sai paljon irti. Ei sen liikkeet mitkään maailman hienoimmat ole, mutta sen yhteistyökykyinen luonne sulattaa paatuneimmankin hevosmiehen sydämen. Tamma teki, kun sen laittoi hommiin ja tuloksia tuli kiitettävästi. Jälkeläisiä tammalla on tähän mennessä kaksi ja tälläkin hetkellä tamma on tiineenä.

Sukuselvityksestä kiitos Annika N:lle!

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
Ei kilpaillut.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1323.02
Tahti ja irtonaisuus 1189.47
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2512.49 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 07.11.2015

"Ihana liinaharjainen rautias tamma käveli jo ratsastajansa kanssa uraa pitkin, kun saavuin paikalle. Rakastuin tamman ulkonäköön, sillä se näytti niin symppikseltä kuin olla ja voi. No, ratsastaja kertoi, että ainakin ratsuna se lämpeni hitaasti, joten tarkkuutta ja terävyyttä suorituksiin oli siis lähdettävä hakemaan. Aloiteltiin ihan käyntityöskentelyllä, ja tehtiin niin, että toiselle pitkälle sivulle kaksi pysähdystä ja liikkeellelähtö, päätyihin pääty-ympyrät hieman kooten, ja sitten toiselle pitkälle sivulle lisätty käynti. Tamma piti saada työntämään takaa paremmin, ja nuo kyseiset harjoitteet sopivat siihen kuin nenä päähän. Piitu näytti keskittyvän hyvin, mutta se ei oikeen ottanut sitä takaosaa kunnolla alle, ja kulki vähän kuin yhtenä pitkänä pötkönä mäyräkoiran tapaan. No, tätä lähdettiin korjailemaan, ja alkuun yritettiin nostaa tamman ylälinjaa, ja otettiin muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia enemmän, jotta se takapää sieltä lähtisi töihin. No, siihen vaadittiin suunnilleen sata volttia, saman verran pysähdyksiä ja peruutuksia sekä lisäystä käynnissä, kun se takapää sieltä pikkuhiljaa rupesi heräilemään, ja päästiin aloittamaan ravityöskentely. Tehtiin ensin ravissa hieman taivutuksia kumpaankin suuntaan muun muassa kolmikaarisilla, kahdeksikoilla ja eri kokoisilla volteilla. Tamma hyötyi myös kaarroksista, ja se pysyi ihanan kärsivällisenä vaikka tehtävät olivat sinänsä älyttömän helppoja. No, taivutusharjoitusten jälkeen lähdettiin hieman asettelemaan pääty-ympyröillä ulos, sillä se oli (edelleenkin) minun mielestäni hyvä harjoitus. Piitu teki pari kertaa aluksi niin, että sinne minne se asetettiin, niin se lähti sinne päin myös kulkemaan. No, sitkeästi jatkettiin, ja saatiin jopa hyviä suorituksia." Valmennuksen kirjoitti Annika N.

Kouluvalmennus 08.11.2015

"Seuraavana päivänä kentällä odotti iloinen yllätys, kun tuo edellispäivän ihana suomenhevostamma, Piitu, käveli turpa maata viistäen kentällä. Tänäänkin halusin tehdä tamman kanssa paljon takaosaa aktivoivia tehtäviä, jotta suorituksiin saataisiin paljon enemmän terävyyttä, pehmeyttä ja täsmällisyyttä suorittaa pisteessä. Lisäksi tarkoituksena oli nostaa ylälinjaa, ja saada tamma liikkumaan rehellisesti selän läpi. Piitu oli ehkä aavistuksen verran vaisu edellisen valmennuksen jäljiltä, mutta kyllä se teki ne asiat, jotka ratsastaja pyysi. Tehtiin voltteja eri pisteissä, sekä tehtiin pysähdys-ravi-pysähdys -siirtymisiä, jotta tamma herättelisi sitä takaosaa sieltä jostain. No, me tehtiin aika paljon kaikennäköisiä näperryksiä, ja pikkuhiljaa meno alkoi näyttää hyvältä. Ratsastit tammaa hienosti eteen, ja otit edestä hieman kiinni, ja nostit sitä päätä sieltä ryntäistä, ja se ylälinjakin alkoi nousemaan, ja selkä pyöristymään oikealla tavalla, hienoa! Tarkoituksena oli tehdä muutamat laukannostot, ennen kuin perehdyttäisiin siihen yhtään enempää. Piitu nosti melko laiskasti, ja laukka oli heti alkuun todella etupainoista, joten päädyttiin sitten tekemään siitä paljon ilmavampaa, ja eteen-ylöspäin menevää. Ja se laahasi aina vain. Yritettiin nostaa sitä päätä, ratsastaa reippaammin eteen, koota, kaikennäköistä, mutta silti se vaan meni naama ryntäissä todella etupainoisena. Keinot rupesi loppumaan, ja pohdittiin vielä, että jos otettaisiin vähän vastalaukkaa, ja jos se ei toimi, niin hieman reippaampaa laukkaa kierros, jotta tamma heräisi ja sitä voisi nostaa etupäästä. Vastalaukka, no, se auttoi ihan himpun verran ja pää nousi vähän, kun tamman piti katsoa, mihin se ne kinttunsa tunkee. Päädyttiin jatkamaan muutamalla vastalaukkatehtävällä, sekä pääty-ympyröitä laukassa ja nostettiin reilusti kädellä ylöspäin. Ja hitaasti mutta varmasti se nousi, ja saatiin ihan kiva ympyrä aikaan, enkä sen jälkeen enää tammaa kiusannut. Laukassa se tarvitsi siis paljon treeniä, ja vaikka se yrittää parhaansa, niin siltä voi selkeästi vaatia vähän sen yli!" Valmennuksen kirjoitti Annika N.

Kouluvalmennus 06.12.2015

"Tänään kävin Seljasaaren kartanossa valmentamassa Kiiskistä ja hänen suomenhevostammaansa Piipiäistä. Saapuessani paikalle ratsukko oli jo verryttelemässä kentällä. Paria ei tarvinnut kauaa tarkkailla, kun jo huomasi, että tässä on jonkun aikaa yhdessä työskennellyt ja yhteen puhaltava pari. Kiiskinen oli selässä hyvin eleetön ja sai tamman tekemään, mitä halusi. Ajattelin pureutua laukkaan, joka suomenhevosilla ei liian usein ole liian hyvä, mikä oli Kiiskisestä hyvä idea. Tammaa taivuteltiin kunnolla, ennen kuin siirryttiin pienemmille ympyröille ja volteille hakemaan takaosan pontevuutta. Suomenhevoseksi se osasi jo aika nopeasti ottaa takajalat allensa, mutta vielä ei ole aika luopua pitkästä raipasta.. Pieni kutittelu sillä toi tammalle uutta motivaatiota, sekä sai Kiiskisen irrottamaan tarvittaessa sisäkätensä ja luottamaan ulkoapuihinsa. Kun laukka tuntui hyvältä, ruvettiin vaihtamaan, sillä sitähän ei voi liikaa treenata. Vaihdot suorana lävistäjällä sujuivat mielestäni ihan hyvin ratsukolta, joten pari pääsi pyörimään kahdelle lyhyelle sivulle tulevalle pääty-ympyrälle, ja tuttuun tapaan ympyröitä ratsastettiin kahdeksikon muotoisesti, jolloin ympyröiden väliin jäävällä lyhyellä suoralla vaihdettiin laukka. Asettamisen ja taivuttamisen mukaan tuleminen oli selvästi haasteellisempaa ja suora, jolla piti vaihtaa, tuntui jäävän ratsukolle liian lyhyeksi. Muista perusasiat: vaihdetaan, kun hevonen on suora. Kun hevonen on suora, ei käännetä naruilla eikä pohkeella! Luota ulkoapuihin, älä ole sisäkädellä kiinni! Suoralla hevosella on helppo vaihtaa, kun voidaan vain avata lonkka ja näyttää suunta. Loppua kohden ratsukko sai jutun juonesta kiinni ja meno oli hyvinkin täsmällistä. Hieno homma!" Valmennuksen kirjoitti dani.