Klaus-Henrik VSN Champion, KTK-III, KRJ-II

Suomenhevosori, väriltään kulomusta, säkäkorkeus 159cm
Syntynyt 14.03.2015     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH15-018-0791
Maahantuonut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Kun tutkii Klausta, sen ilmeitä ja eleitä, mielikuviin tulee kiltti ja ystävällinen hevonen. Kun tutustut Klaus-Henrikiin paremmin, pilvilinnasi mitä luultavimmin romahtavat. Henrikin luonteeseen kuuluu tilanteiden dramatisointi, ylilyönnit ja ylimääräinen temppuilu. Kyllähän se uskoo kun oikein kovaa karjaisee, mutta toisinaan huokaiset, miksei kyseessä ole vain tavallinen hevonen joka toimisi niinkuin toivot. Ai niin, sehän olisi kone - Henrikin kanssa sen sijaan jokainen päivä on erilainen.

Siinä sekunnissa kun kiinnität riimunnarun kalteriin kiinni ja olet aikeissa aloittaa harjaamisen, Klaus-Henrik saa hepulin. Pakko päästä pyörimään ympäri karsinaa, mielellään myös viskoa päätään. Kun ori aikansa pelleilee, voi iskeä myös paniikki kun narun ote ei hellitäkkään. Henrik onkin parempi hoitaa irallaan tai varsin löysästi sidottuna - ja asennoitua siihen, että joudut ansaitsemaan paikkasi karsinan pomona. Satulointiin Henrik ei sen kummemin reagoi, mutta helppoa se ei siltikään aina ole kun satuloitavana on kärrynpyöriä vetelevä pelle. Jos orin kanssa haluaa pärjätä, paras keino on olla kiinnittämättä liikaa huomiota sen temppuihin ja keskittyä olennaiseen sekä näyttää selkeästi mitä siltä haluaa. Ihmiset jotka ovat työskennelleet pitkään päivittäin Klaus-Henrikin kanssa, ovat myös ansainneet orin kunnioituksen. Toisinsanoen hevonen tietää ketä voi testata ja ketä ei.

Klaus-Henrik oli peruskoulutettu kun se muutti Seljasaareen. Orista oli puhuttu lupaavaa kouluhevosta ja sen huomasikin nopeasti sen työmoraalista ja liikkeistä. Työtä silti oli vielä. Tylsistyessään Henrik keksi omaa viihdykettä milloin maneesin nurkissa piilottelevista möröistä, milloin vesilätäköistä maastossa. Klaus-Henrik ei sovi sunnuntairatsuksi, jonka kanssa voi lähteä rennosti maastoilemaan tai mennä vähän sinne tänne ympärimaneesia. Henrik rentoutuu osaavissa käsissä, kun se luottaa ratsastajaansa, eikä koe tarvetta hallita tilannetta. Se, että saa Klaus-Henrikin keskittymään ei vaadi tähtitieteellistä ratsastustaitoa. Riittää, että ratsastaa orin hyvin avuille ja vaatii siltä jatkuvasti jotain pientä muistaen myös palkita hyvin tehdystä työstä.

Koulukentällä Henrik on tarkka siitä, miltä ratsastaja sen selässä tuntuu. Ori reagoi välittömästi liian kovaan käteen tai joustamattomaan istuntaan. Klaus-Henrik on kuitenkin äärimmäisen lahjakas hevonen, joka toisinaan opettaa ratsastajaa. Kun ratsukko on samalla aaltopituudella, Klaus-Henrik toimii kuin ajatus - ja hurraava kilpayleisö on sen polttoaine.


i: Klaus-Helmer
sh m 161cm
ii: Klaus sh m 158cm iii: Karl sh m 157cm
iie: Linnia sh rn 160cm
ie: Tiamantti sh vrt 154cm iei: Sutelan Oiva sh rt 155cm
iee: Tinjami sh vrt 156cm
e: Iltarusko
sh prt 154cm
ei: Eevert sh tprt 156cm eii: Eetvartti sh prn 152cm
eie: Tuisku sh tprt 160cm
ee: Ivalan Ruska sh trt 152cm eei: Untamo sh rt 162cm
eee: Ruskainen sh trt 154cm

Jälkeläiset

01. sh-t Seljasaaren Vilpuri, syntynyt 05.04.2015 tammasta Ilo-Varpu
02. sh-t Seljasaaren Tuonenvire, syntynyt 21.09.2015 tammasta Kultavire Saavutukset: SV-II, KV-II
03. sh-t Rajattoman Pirtti-Hilma, syntynyt 20.11.2015 tammasta Pirtti-Hilla
04. sh-t Vuornan Ketunkehrä, syntynyt 21.12.2015 tammasta Revonheinä
05. sh-t Varismäen Viola, syntynyt 03.06.2016 tammasta Varaslähtö Vappuun

Sukuselvitys vanhemmista

i. Klaus-Helmer on vähintäänkin yhtä näyttävä ori kuin Klaus-Henrik. Suurta suosiota jalostusorina saavuttanut Helmer kilpaili myös aktiivisesti kouluratsastuksessa. Luonteeltaan sen tiedettiin olevan hieman epäolennaisiin asioihin keskittyvä. Mitäpä tummalta ja tuliselta orilta muuta voisi odottakkaan, etenkin kaikki julkiset tapahtumat olivat Helmerille arjen kohokohtia. Mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä todennäköisimmin tämä ori laittaa shown pystyyn. Se on luonteikas mutta rodulleen ominaisesti myös hyvin älykäs ja nöyrä omalle ihmiselleen. Kantakirjassa kehuttiin etenkin Klaus-Helmerin ryhtiä ja orileimaa, näitä kumpaakin se on periyttänyt paljon myös jälkeläisilleen.

e. Iltarusko on hyvin siro suomenhevostamma joka näyttää varmasti jokaisen mielestä kokoaan pienemmältä. Vasta selkään noustessa saattaa huomata, että kyllä siltä jopa kokoa löytyy. Upean punainen tamma on startannut kilpakentillä niin kouluratsastuksessa kuin valjakkoajossa. Iltarusko tulee hyvin värikkäästä suvusta, jossa on paljon niin koulu-, este- kuin kenttähevosiakin. Iltarusko itse on hyvin monipuolinen ratsu ja näyttänyt osaamisensa jokaisessa lajissa. Sen kevyt rakenne ja kuuliainen luonne ovat omiaan näihin kahteen lajiin joissa se on myös pärjännyt hyvin. Iltarusko on opettanut monet valjakkoajon maailmaan, sillä se on omistajansakin mukaan mitä helpoin tamma ajaa.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Isänisä Klaus oli niinikään kulomusta kouluori, jonka rakenne oli hyvin korrekti ja jos vaan voi sanoa - kevyt. Tämä oli yksi piirteistä mikä teki Klausista aikansa menetyneimpiä kouluratsastuksessa kilpailleita suomenhevosia. Sen kyky koota itsensä ällistytti kerta toisensa jälkeen. Onhan kyseessä kuitenkin kylmäverinen rotu ja Klausin liikkeet olivat siihen nähden jopa epätyypillisiä. Muuten se oli luonteeltaan varsin rodulleen eduksi, rehellinen ja aito suomenhevonen. Myös Klausilla oli kuitenkin tapana keskittyä treenatessa enemmän ympäristöön kuin itse tekemiseen. Sen kanssa oli helppo ottaa yhteen, mutta suuttuneena sen kanssa ei voinut tehdä töitä. Klaus kuoli vanhuuteen jättäen 15 jälkeläistä.

ie. Tiamantti on aina ollut perheensä päätähti. Tamma on syntynyt ja asunut samassa perheessä koko ikänsä ja ollut hemmoteltavana... No, aina. Tietyllä tapaa sen myös huomaa Tiamantista, sillä se on hyvin määrätietoinen ja arvonsa tunteva tamma. Sillä on vahva, iso persoona jossa on roima annos tammamaisuutta. Tiamantti on kilpaillut muutamissa seuratason este- ja koulukilpailuissa kun perheen pienimmät ovat startanneet ensimmäisiä kilpailujaan. Ensiratsuksi Tiamantti ei ole ehkä nappivalinta, sillä se osaa haastaa ratsastajan kuin ratsastajan. Mikäli sen metkut kuitenkin tuntee, on yhteistyö varmasti tuottoisaa. Tiamantti on varsonut kahdesti ja kumpikin varsa on suunniteltu menestyineitä oreista.

ei. Eevert kilpaili parhaimpina vuosinaan kenttäratsastuksessa. Jykevä ja lihaksikas ori oli ratsastajalleen varsin kuuliainen, mutta myös haastava. Ehkä siksi yhteistyö toimi, sillä orin monivuotinen kilparatsastaja oli itsekin kunnianhimoinen. Yhteistyöllä ratsukko niitti useita voittoja myös haastavemmilla radoilla. Eevert oli peloton ratsu, joka osasi kuitenkin heittäytyä melkoiseksi kotitallilla. Ei ollut lainkana harvinaista että se käyttäytyi vähintäänkin lapsellisesti tallissa satuloinnin aikana. Vanhuus toi ehkä oman osan siihen, että loppujen lopuksi Eevert oli varsin mukava hevonen myös tallissa hoitaessa.

ee. Ivalan Ruskan kilpaura oli lyhyt, mutta voitokas. Ruska starttasi useissa seurakilpailuissa ratsastajien ensikisoissa, missä se olikin omiaan. Luottoratsuna tunnettu Ruska kaipasi itse myös paljon itsevarmuutta, etenkin esteratsastuksessa. Tamma oli hyvin monipuolinen ratsu ja se löysi lajista kuin lajista itselleen jotain. Ruska toimi useita vuosia ratsastuskouluponina kunnes konkurssiin mennessä talli myi tamman yksityisomistajalle hevosperheeseen. Ruska kilpaili perheen pienimpien kanssa aina vanhoille päivilleen asti ja osallistui myös kansallisen tason este- ja koulukilpailuihin. Perhe myös astutti Ruskan kahdesti, joista toinen epäonnistui.

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
27.04.2015 Seljasaaren Kartano, SW1 40p.
31.03.2016 Seljasaaren Kartano, irtoSERT, pt. Kati
30.04.2015 Mörkövaara, SW2 40p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 950.28
Tahti ja irtonaisuus 1456.93
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2407.21 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 21.09.2015

"Tänään pääsin pyörähtämään Seljasaaren kartanossa valmentamassa suomenhevosori Klaus-Henrikiä. Klaus näytti aluksi hyvin virkeältä tapaukselta, joka mennä viipotti muina miehinä uraa pitkin ratsastaja selässään. Jo alkuverkassa ratsastaja sai siis tehdä kunnolla töitä saadakseen orin hyvään liikkeeseen ja vielä peräti kuuntelemaan apuja. Ratsukko saikin hyvän aikaa taivutella ja tehdä siirtymisiä ennen kuin heille löytyi yhteinen sävel ja hevonen alkoi hieman pehmetä.

Klauksen kanssa teimme paljolti peruasioita, aloittaen käyntitehtävistä. Pyysin ratsukkoa tekemään uralla avotaivutuksia sekä pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta molempiin suuntiin. Pohkeenväistöt sujuivat vaivatta, mutta avotaivutuksissa ratsastaja joutui olemaan todella napakkana, jotta Klaus ei päässyt luistamaan tehtävästä. Tässä vaiheessa tuli huomattua se, että hevonen vaati äärettömän jämäkät ja huolelliset avut toimiakseen oikein, joten ratsastaja ei päässyt helpolla missään vaiheessa. Tästä jatkoimme muutaman pysähdys-peruutus sarjan kautta ravailemaan, jossa teimme ensimmäisenä temmonvaihteluja. Oikein hidas ravi ei meinannut luontua tältä orilta, se väkisin puski menemään vauhdilla eteenpäin, joten se reipas tahti oli hevoselle enemmän omiaan. Ravissa ratsukko sai jatkaa taivuttelua kiemurauralla, jonka ohella teimme istuntaharjoituksia. Vähitellen Klauksen rauhoittuessa alkoi sen askellus tasaantumaan ja tällöin se myös kulki kauniimmassa raamissa eteenpäin. Viimeiseksi tehtäväksi ratsukko sai laukata uraa pitkin tehden suuret pääty-ympyrät, joiden keskellä tuli myös siirtyä käyntiin ja parin askeleen jälkeen nostaa taas laukka. Laukannostot sujuivat oikein mallikkaasti pienestä pidätteestä ja ratsastajan pohkeen siirrosta, mutta olihan se laukka melkoista menoa.

Vajaan tunnin työstämisen jälkeen sai ratsukko siirtyä käynnissä ja ravissa taivutellen itsenäiseen loppuverkkaan. Klaus oli aika mielenkiintoinen valmennettava, sillä siitä huomasi sen, että se on osaava ja sillä on paljon annettavaa, mutta siihen pisteeseen pääseminen vaatii hirmuisesti töitä. Ratsastaja oli koko valmennuksen ajan hyvin hereillä selässä ja pyysi hevoseltaan topakasti, mutta silti jäi vielä vähän asioita hampaankoloon. Tunnin mittaan ori rauhoittui huomattavasti ja tällöin se oli paljon yhteistyökykyisempi ratsastettava, kuin myös näimme vilahduksia sen hienosta liikkeestä." Valmennuksen kirjoitti tvisha.

Kouluvalmennus 06.10.2015

"Sadepilvet olivat siirtyneet etelämmästä myös pohjoiseen, joten kipitin autoltani juoksujalkaa Seljasaaren maneesille. Sisällä olivat jo komea musta ori Klaus-Henrik ratsastajineen verryttelemässä ravissa, ja ratsukkoa tervehdittyäni ryhdyin seuraamaan menoa. Ori ravasi hieman jännittyneenä, mutta teki kuuliaisesti ratsastajan pyytämät asiat. Kehotin tuttuun tapaan käyttämään ympyröitä ja kiemurauria hyödyksi verryttelyssä, sekä tekemään paljon siirtymisiä ja väistöpätkiä, jotta hevosen takaosa saataisiin paremmin työskentelemään ja muutenkin irroteltua liikettä. Verryttelyn ja välikäyntien jälkeen pääsimme aloittelemaan itse valmennusta, jonka aiheena oli avo- ja sulkutaivutukset.

Pyysin ratsukkoa tulemaan pituushalkaisijalle lyhyen sivun keskeltä, tekemään suoristuksen jälkeen oikealle voltin, ja jatkamaan sen jälkeen halkaisijalla avotaivutuksessa. Itse taivutus lähti hyvin liikkeelle; ori kulki hyvin kolmella uralla ja sopivaa vauhtia, mutta asetus ja taivutus jäivät vielä hieman puutteelliseksi. Myös suora linja uhkasi välillä hävitä, kun Henrik lähti valumaan oikealle. Huomautin ratsastajaa pitämään ulko-ohjan ja pohkeen tarpeeksi napakkana ja pitämään orin suoralla linjalla. Tämän jälkeen keskityimme asetuksen ja taivutuksen löytämiseen, sillä Henrik ei malttanut tukeutua kuolaimeen, vaan oli suustaan melko levoton ja tyhjä. Muutaman yrityksen jälkeen ori alkoi hieman rentoutumaan ja kuuntelemaan asettavia ja taivuttavia apuja, jolloin taivutukset alkoivat sujumaan hienosti. Seuraavaksi tehtävää muutettiin niin, että ensimmäinen puolikas halkaisijasta tuli tehdä edelleen avotaivutusta, ja puolessa välissä tekemään voltti vasemmalle ja jatkamaan sen jälkeen loppuhalkaisija sulkutaivutuksessa. Aluksi sulkutaivutuksessa oli myös samaa ongelmaa kuin avotaivutuksessa, mutta muutaman kerran jälkeen Klaus-Henrik malttoi taas rentoutua ja kuuntelemaan ratsastajaansa paremmin. Seuraavaksi siirryttiin tekemään pelkkää avotaivutusta ravissa. Muutaman kerran saatiin taas hakea rehellistä taivutusta ja asetusta, mutta niiden kuntoon saannin jälkeen avot sujuivat oikein hienosti myös ravissa. Seuraavaksi tehtävään lisättiin puolikkaan halkaisijan pätkä sulkutaivutusta, joka sujui alusta asti hyvin, Henrik taipui ja asettui hienosti, ja pysyi myös hyvin suoralla linjalla. Lopuksi vuorossa oli koko halkaisijan verran sulkutaivutusta laukassa. Ensin ratsukko sai hieman työstää laukkaa pääty-ympyrällä, jotta ratsastaja ehtisi koota sitä riittävästi taivutusta varten. Laukassa sulut sujuivat alusta asti hienosti molempiin suuntiin, ja näihin tunnelmiin oli hyvä lopetella. Ratsukko sai loppuverrytellä melko itsenäisesti samalla kun kerroin kommentteja valmennuksesta." Valmennuksen kirjoitti dookie.

Kouluvalmennus 09.10.2015

"Olin taas muutaman päivän tauon jälkeen matkalla kohti Seljasaaren tiluksia, ja edellisenä kertana olleesta harmaasta pilvimassasta ei ollut enää tietoakaan. Kirpeä syysaamu oli alkanut kauniina ja aurinkoisena, joten tämänkin päivän valmennus pystyttäisiin pitämään hyvillä mielin ulkokentällä. Tallin pihaan päästyäni Kiiskinen oli taluttamassa Klaus-Henrikiä kentälle, joten liityin kaksikon mukaan ja kävelimme yhtä matkaa määränpäähän. Huolellisten alkukäyntien ja käyntiverryttelyn jälkeen ratsukko siirtyi raviin, jossa pyysin ratsastajaa työstämään Henrikiä puolipitkällä ohjalla isojen ympyröiden ja loivien kiemuraurien parissa, jotta ori pääsisi rentoutumaan kunnolla niskastaan ja pyöristäisi hieman selkäänsä. Hetken rennomman verryttelyn jälkeen mukaan otettiin siirtymät ja irrottelevat väistöpätkät, sekä laukassa reippaasti eteen ratsastus ja huolelliset asetukset.

Välikäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa jäämään kolmikaariselle kiemurauralle. Olin teetättänyt samalla kuviolla edellisen valmennuksen Harmorin kanssa, ja ajattelin käyttää samaa kuviota myös Henrikin kanssa, hieman muutetuin tehtävin, sillä tälläkertaa ei menty lainkaan suoralla uralla, vaan kiemuran loppuessa aloitettiin saman tien uusi kiemura. Aluksi ratsukko sai mennä kiemuraa harjoitusravissa, ja tehdä neljän askeleen käyntisiirtymät suoristuksiin. Henrik oli herännyt reippaassa alkuverryttelyssä vähän turhankin hyvin, joten ratsastaja sai tehdä aluksi useamman askeleen käyntipätkät, jotta ori malttoi oikeasti kävellä eikä harppoa puoliravia eteen. Pyysin ratsastajaa istumaan niin raskaasti satulaan kuin vain pystyi, ja jarruttamaan istunnalla enemmän kuin kädellä. Pian Klaus-Henrik malttoikin kävellä pyydetyt neljä askelta, ja saatoimme muuttaa tehtävää. Seuraavaksi ratsukon tuli tehdä käyntisiirtymisten sijaan pysähdykset, ja kolmen askeleen peruutus, ja siirtyä suoraan peruutuksesta raviin. Ensimmäiset siirtymät olivat melkoisen kiireisiä, ja Henrik suorastaa hyppäsi raviin viimeisellä askeleella. Pyysin ratsastajaa antamaan pehmeämmät avut siirtymiseen, ja ratsastamaan siirtymän kohti tuntumaa, eikä vain reippaasti eteen. Muutaman yrityksen ja pienen hienosäädön jälkeen Henrik teki siirtymät sulavasti ja ilman kiirettä.

Seis-peruutus-ravi -tehtävän jälkeen tehtävä muutettiin laukkaversioksi, eli laukasta pysähdys ja peruutuksesta uusi laukannosto. Taas ensimmäiset siirtymät olivat turhan töksähtäviä ja kiireisiä, mutta nyt Henrik malttoi kuunnella taas ratsastajaansa nopeammin kuin ravissa. Myöskään pysähdykset eivät sujuneet aivan nappiin aluksi, sillä muutaman kerran väliin tuli joko pari ravi- tai käyntiaskelta. Pyysin ratsastajaa tekemään huolellisemman valmistelun pysähdystä varten, jolloin ylimääräiset askeleet jäivät saman tien pois, ja Henrik teki täsmälliset ja siistit pysähdykset tasajaloin.

Loppuun pyysin ratsukkoa laukkaamaan uraa pitkin ja tekemään pitkille sivuille loivat kiemuraurat, eli pienet pätkät vastalaukkaa. Ensimmäisellä kerralla Henrik vaihtoi kiemuralla laukan, mutta heti toisella kerralla ratsastaja piti huolen, että laukka pysyi yllä ilman vaihtoja. Parin kierroksen jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä reippaaseen eteen-alas loppuverryttelyyn. Valmennuksen kirjoitti dookie.