Maanan Kauhukakara KTK-II
Suomenhevosori, väriltään tummanpunarautias, säkäkorkeus 156cm
Syntynyt 12.08.2012 
(ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH12-018-0844
Kasvattanut Maanan Suomenhevoset, omistaa Kiiskinen (60%) VRL-01811 ja Elisa (40%) VRL-06066
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B
Maanan Kauhukakara eli vain Kakara on melkoinen oripoika, jolta löytyy temperamenttiä, mutta myös ajoittain kärsivällisyyttäkin ihan oikeassa kohtaa. Kakara on hoidettaessa hytkyvää sorttia ja taluttaessa vielä melko mahdoton, mutta kaikesta huolimatta tulee loistavasti toimeen ihmisten sekä muiden eläinten kanssa. Ylisosiaalinen ja sympatiaa huokuva ori vie takuulla sydämen mennessään, niin ulkonäöllään kuin luonteellaankin.
Kauhukakara on älykäs ja sisäistää oppimansa hyvin nopeasti. Uusien asioiden oppiminen ei ole homma eikä mikään, ja se rakastaa kaiken uuden tutkimista. Kakara on varmajalkainen ja peloton ratsu maastoiluun ja maastoillesa orin kanssa parasta onkin tutkia vapain mielin uusia polkuja, löytää hienoja reittejä ja antaa hevosen vain johdattaa ja nauttia reippaasta ulkoilusta. Koulua ratsastaessa Kakara liikkuu kevyesti ja on hyvin eteenpäinpyrkivä. Ei se kuitenkaan ryöstä kiitoon tai temppuile muutenkaan, mutta vahva-askelinen ja menevä se kuitenkin on, eikä sovi ihan hennoimmalle ratsastajalle. Esteillä ori on yllättäen rauhallisempi ja varovainen. Se on hyvin tarkka hyppykohdasta, eikä ihan kaikki tiet sille kelpaakaan. Orin täytyy lähestyä kohtalaisen suoraa esteelle, mikäli mielii päästä yli nätisti. Erikoisesteet ovat Kakaran mielestä vielä hieman pelottavia, mutta niitä treenataan koko ajan ja totutellaan erilaisiin esteisiin.
Yksin ollessaan ori kulkee nätisti talutettavana, ja se kyllä kunnioittaa ihmistä ja kulkee vierellä kuin koira. Toisinaan se saattaa kuitenkin napsia ruohonkorsia tai puiden oksia. Muiden hevosten läsnäollessa ori esittää suurta ja vahvaa, ja tanssahtelee tarpeettomasti. Kakara on siis välillä käytökseltään hyvin orimainen ori eikä anna sen unohtua kotioloissakaan. Vieraissa paikoissa ori pistää hösseliksi ja vaatii käsittelijältään hyvien hermojen lisäksi myös paljon voimaa ja johtavaa auktoriteettia.
Kunhan ori kasvaa ja kerää hieman kokemusta, saadaan siitä varmasti hieno kilparatsu. Kakaralta löytyy näyttävät askellajit, eikä siltä puutu intoa työntekoonkaan. © Elisa
| KTK-II i: Kauhukahva sh m 155cm |
ii: Seljan Tammenterho sh m 160cm | iii: Kultakarhu sh rt 160cm |
| iie: Paju-Vilmiina sh mrn 158cm | ||
| ie: Kauhu-Kuva sh tprn 155cm | iei: Höpsö-Hepotus sh tprn 159cm | |
| iee: Pelkon Hilporiina sh vrt 150cm | ||
| Champion, KTK-II, KRJ-II, SLA-I, YLA1, MSY-P e: Vellamo sh tprt 155cm |
ei: Hurja-Mustikka sh m 166cm | eii: Hurjaus sh m 168cm |
| eie: Impi sh rt 160cm | ||
| ee: Vesivalo sh trt 152cm | eei: Vempura sh vrt 160cm | |
| eee: Ikävalko sph rt 146cm |
Jälkeläiset
01. sh-o Maanan Kauhistus, syntynyt 10.6.2013 tammasta Railakas R Saavutukset: KTK-III, KRJ-I, ERJ-III, SLA-II, YLA2
02. sh-t Seljasaaren Sumesointu, syntynyt 09.09.2014 tammasta Seljasaaren Sumusointu Saavutukset: KTK-III
03. sh-o Seljasaaren Kauhu, syntynyt 14.01.2016 tammasta Koistilan Vinka
|
KRJ-Cupit: Näyttelyt: |
Ominaisuuspisteet: |
Kouluvalmennus 09.10.2015
"Saatuani Roivaksen valmennuksen aamulla päätökseen, käväisin lähikaupassa ("lähi" oli hieman erilainen mittakaava täällä Lapin keskellä ei mitään, kuin etelämmässä...) ostamassa lounasta, jonka jälkeen suuntasinkin jo suoraan takaisin Seljasaaren kartanolle. Paikansin seuraavan valmennettavan, Maanan Kauhukakaran ja punarautiaan orin häntää selvittelevän Kiiskisen. Jäin lounastamaan ja jutustelemaan tilan omistajattaren kanssa ihaillen samalla komeaa oria, jonka yhden jälkeläisen itseasiassa omistin.
Kun Kiiskinen oli saanut intoa puhkuvan raudikkonsa ratsastuskuntoon ja minä ahmittua lounaani, suuntasimme yhtä matkaa kentälle. Ilma oli lämmennyt jo sen verran, ettei minun tarvinnut enää hytistä paikallani, vaan sain lämmitellä mukavassa syysauringossa kentän reunalla.
Kakara oli selvästi hyvin virkeä tapaus, se tuli hyvin selväksi jo alkuverryttelyissä. Orilla oli kyllä upeat liikkeet, mutta se juoksi turhan kiireisenä eikä näin ollen ehtinyt kuunnella ratsastajansa apuja kunnolla. Pyysinkin Kiiskistä jäämään hetkeksi keskiympyrälle ravissa, ja tekemään temponvaihteluita: toinen puolikas hitaampaa ja lyhyempää ravia, ja toinen puolikas taas pitkäaskelisempaa ravia. Ratsukko sai pysytellä ympyrällä hyvän aikaa, ja tehdä temponvaihteluita molempiin suuntiin, ennen kuin Kakara alkoi edes hieman rauhoittumaan ja kuuntelemaan ratsastajaansa. Tämän jälkeen ratsukko sai hoitaa alkuverryttelyt melko itsenäisesti, muutamia ohjeita lukuunottamatta.
Verryttelyiden ja hetken huilaustauon jälkeen aloittelimme ensimmäisen tehtävän parissa. Pyysin ratsukkoa tulemaan lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, ja aloittamaan pohkeenväistön suoristuksen jälkeen vasemmalle. Ensimmäiset kerrat Kauhu käveli turhan reippaasti, eikä se ehtinyt väistää kunnolla, vaan se lähinnä käveli suoraan kaula mutkalla. Käskin Kiiskistä pysäyttämään menevän orinsa muutaman kerran, ja yrittämään väistöä uudestaan suoraan pysähdyksestä. Näin Kakara näytti oikein hyviäkin väistöpätkiä, kunnes se jatkoi taas kiirehtimistään. Kun pidätteet tuntuivat menevän kuin kuuroille korville, käskin ratsastajaa pysäyttämään orin joka kerta, kun se lakkasi kuuntelemasta ulko-ohjaa.
Pikkuhiljaa Kakara malttoi alkaa keskittymään paremmin, ja lopetti turhan hoppuilun. Vauhdikkaasti se toki eteni, mutta nyt sen verran rauhallisemmin, että se ehti myös tehdä hyvää pohkeenväistöä molempiin suuntiin. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa siirtymään raviin, ja tekemään saman homman nopeammassa askellajissa. Raviväistöt sujuivat alusta asti paremmin, joten pääsin muuttamaan tehtävää pian niin, että ensimmäinen puolikas halkaisijaa tehtiin väistöä oikealle, ja jälkimmäinen puolikas vasemmalle suoristuksen kautta. Nyt Kakarakin keskittyi jo hyvin, ja väistöt onnistuivat hienosti molempiin suuntiin.
Lopuksi päätin teetättää vielä vastalaukkaa ratsukolla pohkeenväistöjen alkaessa sujumaan hyvin. Pyysin Kiiskistä ratsastamaan pitkille sivuille loivat kiemurat laukassa, vaihtamatta laukkaa kiemuralla. Kakara oli kuitenkin toista mieltä, ja se vaihtoikin parilla ensimmäisellä kerralla itsekseen laukan. Seuraavilla kerroilla ratsastaja pysyi kuitenkin skarpimpana ja tiukempana, ja laukka pysyi hyvin ilman vaihtoja. Kun vastalaukat onnistuivat hienosti molempiin suuntiin, sai ratsukko luvan siirtyä rentoon ja rauhalliseen loppuverryttelyyn." Valmennuksen kirjoitti dookie.
Kouluvalmennus 11.10.2015
"Roivaksen valmennuksen jälkeen vuorossa olivat heti perään, myöskin jo toistamiseen Kiiskinen ja komea Kauhukakara. Punarautias pörhelsi ja tepasteli omistajansa vierellä kuin mikäkin machoilija, kun kaksikko ohitti kentältä poistuvan pienhevosen ratsastajineen. Kentälle päästyään kävelin ratsukon luokse ja avustin Kiiskisen selkään, ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset Kakaran välipäivien kulumisesta. Muutaman päivän takainen valmennus ei ollut vaikuttanut orin energisyyteen tai liikkuvuuteen tippaakaan, vaan se oli aivan yhtä innokas ja meneväinen kuin aikaisemminkin. Alkuverryttely ratsukko sai hoitaa taas melko itsenäisesti, sillä Kiiskinen todennäköisesti tiesi paremmin kuin minä, miten saisi hevosensa parhaiten kuulolle ja työmotivaation hereille, vaikka jälkimmäiseen ei paljoa vaadittukaan.
Tänään aiheena oli laukkatyöskentely, ja reipastahtisen alkuverkan jälkeen aloitimme laukannostojen parissa. Ensimmäisenä tehtävänä ratsukon tuli tehdä pysähdys molempien lyhyiden ja pitkien sivujen puoleen väliin, tehdä laukannosto pysähdyksestä, jäädä suoraan pääty- tai keskiympyrälle, ja tehdä uusi pysähdys ympyrän päätyttyä, ja jatkaa harjoitusravissa seuraavaan. Kakaran pysähdykset olivat alkuun hyvin rauhattomia, eivätkä tapahtuneet tosiaankaan niin nopeasti, kuin olisi pitänyt. Kehotin ratsastajaa tekemään muutaman kerran jämäkämmän pidätteen ja käyttämään enemmän myös istuntaa apuna pysähdyksessä, ja pysäyttämään orin joka kerta uudestaan, kun se lähti omin luvin liikkeelle. Muutaman kerran jälkeen Kakara malttoi seistä riittävän kauan paikallaan, ja ratsukko pääsi laukannostoihin asti. Nostot sujuivat alusta asti hyvin, Kakara nosti terävästi ja tarmokkaasti, ja malttoi kuunnella heti eikä kohta ratsastajaansa. Myös pysähdykset laukasta sujuivat hienosti, ja hiljalleen ori alkoi pysähtymään pelkillä painoavuilla.
Seuraavaksi tehtävää muutettiin niin, että lyhyiden sivujen pysähdyksiin tuli tehdä myös neljän askeleen peruutus, peruutuksesta laukannosto ja pääty-ympyrä, ja ympyrän jälkeen taas pysähdys mutta ilman peruutusta. Pitkillä sivuilla taas ratsukon tuli nostaa peruutuksesta vastalaukka ja tehdä keskiympyrä, ja tehdä myös pysähdys ympyrän päätyttyä. Ensimmäiset nostot peruutuksista olivat melko hätäisiä, mutta pian sekä ratsastaja että hevonen rentoutuivat nostoissa niin, että ne muuttuivat huomattavasti sulavimmiksi ja pehmeämmiksi. Vastalaukat olivat Kakaralle selvästi helppo juttu, sillä ori laukkasi keskiympyrät lennokkaasti ja tarkasti ratsastajaansa kuunnellen. Loppuun annoin ratsukon ottaa hieman reippaampaa ja pidemmässä muodossa laukkaa ympäri kenttää, josta Kakara nautti selvästi täysin siemauksin. Pienen irrotteluhetken jälkeen pyysin Kiiskistä tekemään vielä muutamat vastalaukat loivalla kiemurauralla, jotka sujuivat odotusteni mukaisesti hienosti. Näihin tunnelmiin oli taas hyvä lopetella, ja ratsukko sai siirtyä loppuverryttelemään." Valmennuksen kirjoitti dookie.
Päiväkirjamerkintä 01.11.2015
Kakara odotti tarhassa ihanan yllätyksen kanssa. Maa oli lämpimän ja sateisen yön jäljiltä varsin mutainen ja ori nähnyt tarpeelliseksi piehtaroida ja kyhnätä pahimmat mutaläntit itseensä. Aamu starttasi siis puunauksella tallin käytävällä. Kumisuka oli kovassa käytössä ja se oli selvästi Kakaran mieleen. Ori venytti kaulaansa ja ylähuultaan luonnottaman pitkälle ja hapusi huuliinsa jotain rapsuteltavaa. Ojensin kättäni kohti Kakaran turpaa ja se kävi samantien hommiin käsivarteni kanssa. Olimme kyllä aika näky... Minä hiki hatussa kuurasin orin lapaa ja se hoito vimmatusti niin että melkein käsivarteen sattui. Kun pahin lika oli saatu irtonaiseksi pintaan, tartuin pölyharjaan ja lattialle varsikin puolikkaan ponin verran karvaa ja mutaa. Seuraavaksi olin ajatellut lähteä maastoon, mutta ulkona tuli taivaan täydeltä vettä. Tämä sunnuntai taisi sittenkin mennä maneesissa.