Karelia

Suomenhevostamma, väriltään vaaleanpunarautias, säkäkorkeus 153cm
Syntynyt 06.08.2015     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH15-018-1820
Maahantuonut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Karelia eli Karri on omapäinen tamma, jolla on aina sanansa sanottavana kaikkeen. Mitään konnankoukkuja se ei purematta niele, vaan yrittää usein luistaa epämiellyttävästä tilanteesta toisaalle. Karria tulee käsitellä silkkihansikkain ja yleensä sen kanssa alkaa tulla toimeen vasta pidemmän uurastuksen jälkeen. Ihan ketä tahansa tamma ei kaverikseen hyväksy, mutta kun siihen onnistuu kunnolla tutustumaan ja oppii oikeanlaisen käsittelytavan, kovan kuoren alta paljastuu ihan mukava kumppani.

Selästä käsin Karri saattaa alkuun olla vähän tahmea ja sen askellus maahansidottua, mutta kunnollisen alkuverkan ja hienovaraisen suostuttelun jälkeen se yleensä lakkaa tappelemasta vastaan. Kunnolla verryttyään Karrin moottorikin alkaa toimia paremmin ja ajoittain sieltä saattaa kuoriutua varsinainen liitokavio.


i: Karjalainen
sh vprt 157cm
ii: Karjala sh vrt 156cm iii: Karma sh prt 153cm
iie: Lumikuu sh vrt 160cm
ie: Riennon Reteä sh m 159cm iei: Oula sh m 162cm
iee: Riento sh prt 155cm
e: Maura
sh prt 150cm
ei: Viilo sh prn 159cm eii: Viipertti sh prn 163cm
eie: Ytynä sh rt 154cm
ee: Minnervo sph vprt 147cm eei: Lasin Lupaus sph rt 148cm
eee: Mervikki sph vrt 145cm

Jälkeläiset

01. sh-o Seljasaaren Kuu, syntynyt 01.01.2016 oriista Kuusenkerkkä
02. sh-t Seljasaaren Savukalmia, syntynyt 03.02.2016 oriista Sumuhurja

Sukuselvitys vanhemmista

i. Karjalainen on hieno, vaaleanpunarautias suomenhevosori, josta yleensä kaikki tykkäävät. Se on asunut koko elämänsä ajan samalla omistajalla, ja se saakin nykyisin viettää melko rauhallista harrasteratsun elämää, sillä kilpailuvuodet ovat takana päin. Se on menestynyt kilpakentillä, ja se on kerännyt sijoituksia eritoten Helppo A- ja Vaativa B-luokista, mutta omistajaperheen tytär on kilpaillut sillä myös seuratasolla luokissa Helppo B. Ori on erittäin toimiva joka tilanteessa, käsiteltäessä se on helppo, eikä koskaan kyseenalaista ihmisen päätöstä. Ratsuna se on kuuliainen, herkkä, sekä omalla moottorilla toimiva. Se saattaa kuitenkin hieman tylsistyä, mikäli tehtävät jäävät sille liian helpoiksi, mutta ei se silloinkaan mitään väärin tee, se vain ilmoittaa että Hänen korkeutensa ei liiku, ennen kuin keksitään sopiva tehtävä. Karjalainen on parhaimmillaan kouluratsastuksessa, sillä sillä on mahdottoman hienot, isot liikkeet ja se taipuu hyvin myös hieman vaativampiin koulukiemuroihin. Jalostuksessa ori on ollut erittäin kysytty, ja jälkeläisiä löytyykin yli kolmekymmentä.

e. Maura, Karelian emä on tällä hetkellä 16-vuotias, viimeistä kauttaan kisaava suomenhevostamma. Se on menestynyt kilpakentillä kohtuullisesti, ei mitenkään loistavasti, mutta ei se ilman ruusukkeita ole jäänyt. Tamma kilpailee helppo A-tasolla, joten kyllä sekin on osaava hevonen. Mauralla on erittäin hienot liikkeet, ja erityisesti mainita pitää laukka, jossa on tyyliä. Luonteellisesti tamma on ehkä aavistuksen verran liian kiireinen, mutta muuten se toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Esteillä se ei koskaan ole pärjännyt, sillä sen hyppytekniikka on niin kömpelö. Maura toimii myös maastossa, sekä kärryillä, joten varsin monipuolinen hevonen on kyseessä. Ulkonäöllisesti tamma on varsin suloinen tapaus, ja se aivan varmasti muistuttaa jokaisen heppatytön unelmahevosta. Maura on kuitenkin pienikokoinen, ja se näyttääkin ulkomuodoltaan ihan ponilta. Myös siitoskäyttöön jo ehtinyt tamma on varsonut vasta yhden kerran, mutta kilpailu-uran loputtua omistaja on luvannut siirtää tamman kokonaan siitoskäyttöön.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Nyt jo edesmennyt Karelian isänisä Karjala oli eläessään aikamoinen ilmestys. Muhkeajouhinen, kaikin puolin massiivinen ori keräsi kilpakentillä katseita - mutta ei pahaa tarkoittavia - jotka olivatkin siis pääosin ihailevia. Karjala menestyi hyvin koulukentillä, ja se kilpaili myös kansallisella tasolla. Ruusukkeita tipahteli miltei joka kisoista, ja suurin osa on voittoja, sillä useimmiten koulukisojen tuomarit ihastuivat oriin, sillä sillä oli kaiken lisäksi upeat liikkeet ja se oli varsin hyvin aina avuilla ja suoritti erittäin täsmällisesti. Luonteeltaan ori oli varsin suurisydäminen tapaus, ja sen kanssa oli mukava puuhastella vähän kaikkea, sillä se toimi hyvin myös maastoratsuna, sillä se oli erittäin rohkea ja luotettava kaveri. Ori kuitenkin menehtyi 19-vuotiaana ruunuluun pirstaleisen murtuman vuoksi, sillä ennusteet olivat niin huonot, että omistaja teki sen hevosenomistajan raskaimman päätöksen. Jälkeläisiä orilla on yli kaksikymmentä, sillä se oli varsin suosittu myös sillä suunnalla.

ie. Riennon Reteä on aivan ihana suomenhevostamma. Sen sydän on puhdasta kultaa, ja se toimii ratsastajalla kuin ratsastajalla, ja se on myös erittäin helppo käsitellä. Nykyään jo 22-vuotias tamma asustelee yksityistallilla muutaman muun hevosen kanssa viettäen rentoja eläkepäiviä liikkuen kolmesti viikossa. Edelleenkin se taipuu koulukiemuroihin erittäin hyvin, ja nuoruudessaan se teki toistakymmentä ehjää kilpaiukautta. Omistajansa kanssa tamma kilpaili kouluratsastuksessa myös kansallisella tasolla Vaativa B-luokissa, ja se keräsi menestystä myös seura- ja aluetasolla junioriratsastajien kanssa. Tamma toimi jo nuoruudessaan ihan kohtuullisesti myös maastossa ja esteillä, joskin esteradalla korkeuden piti olla jotain maahan kaivettavuuden luokkaa, sillä eihän nyt kouluhevonen metrisiin esteisiin taivu. Pientä jalkavaivaa tammalla on tähän ikään mennessä, mutta kevyellä liikunnalla oireet pysyvät kurissa. Varsoja tammalla on neljä kappaletta, ja tälläkin hetkellä tamma on tiineenä.

ei. Viilo on tällä hetkellä 23-vuotias orivanhus, mutta ikä on vain numeroita - ainakin tämän orin kohdalla. Virtaa riittää, ja liikettä löytyy vielä vanhanakin, ja tämä koulupainotteinen hurmuriori toimiikin tällä hetkellä vielä harrasteratsuna liikkuen nelisen kertaa viikossa. Se on luonteeltaan todella yhteistyökykyinen, omalla moottorilla toimiva sekä rehellinen. Pikkuvirheet se antaa anteeksi, mutta sitä pitää oikeasti osata ratsastaa. Ori kyllä "opettaa" ratsastajaansa ja muutaman viime vuoden Viilo onkin toiminut opetushevosena nuorella kouluratsastajanalulle. Ori on menestynyt klpakentillä erittäin hyvin, ja se on kilpaillut monen monta ehjää kautta kouluratsastuksessa tasolla Vaativa B. Se on saanut kehuja muun muassa hyvistä jalka-asennoista, eikä orissa mitään vikaa juuri koskaan ole ollutkaan. Myös jalostuskäytössä ori on suosittu, ja tähän mennessä jälkeläisiä on peräti kolmisenkymmentä. Se on käytössä jalostukseen vielä yhden kauden omistajan mukaan.

ee. Minnervo on jo edesmennyt, suurisydäminen tamma. Se oli tosin nuoruudessaan sellainen, että se taisi ajatella enemmän tunteella kuin järjellä, ja näinpä tamma ja sen silloin vielä nuori omistaja löydettiin maastoretkiltä usein esittelemässä tamman pukittelu- tai keulimistaitoja, tamma saattoi raahata omistajaansa pitkin tallipihaa säikähtäessään jotain raksahdusta. Vanhetessaan siitä tuli viisaampi, ja kyllä siitä sitten tulikin oikein rauhallinen ja kiltti hevonen, kun ikää rupesi tulemaan lisää. Se toimi myöskin talutusratsuna vielä vanhoilla päivillään ollessaan niin hyvässä kunnossa. Tamma kuitenkin niitti menestystä kilpakentillä, sillä se suihki menemään huikeita prosentteja Helppo A-radoilta kansalliseltakin tasolta. Se olikin kisatilanteessa ihan erilainen kuin kotipuolessa ja omistajan ystävätkin sitä ihmettelivät. Siitoksessa tamma oli kolmisen vuotta, eli kolme ihanaa varsaa se jätti tähän maailmaan, ennen kuin se nukkui ikiuneen 24-vuotiaana.

Sukuselvityksestä kiitos Annika N:lle!

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
Ei kilpaillut.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus
Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys
Kouluratsastuksessa op. (tasolla )

Kouluvalmennus 24.09.2015

"Tällä kertaa valmennettavakseni saapui suomenhevostamma Karelia, joka näytti heti kentälle saavuttuaan hapanta naamaa. Tamma oli juuri sen oloinen, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa työskentely ja sen sai myös ratsastaja tuntea nahoissaan. Alkuverkka oli melkoista vääntöä ratsukon välillä siitä, kumman mukaan työt hoidetaan ja kuka johtaa. Välillä Karri antoi meille pientä toivoa ja kulki jonkin aikaa hyvällä tahdilla eteen, mutta jos ratsastaja pyyti tältä yhtään enempää niin kummasti se lösähti heti.

Ajatuksissa oli tänään käydä ratsukon kanssa lävitse aivan peruasioista. Vaikka ratsukon välillä ei vielä täyttä yhteisymmärrystä ollut, lähdimme aloittelemaan käynnissä pohkeenväistöillä sekä avotaivutuksilla. Väistöissä ratsastaja sai olla topakkana sen suhteen, että Karri todellakin väisti eikä vain hiippaillut menemään suoraa. Avotaivutukset puolestaan onnistuivat tamman mielentilaan nähden yllättävänkin hyvin, joskin hieman vahvempaa asetusta olisin kaivannut. Tämän jälkeen lähdimme ravailemaan kolmikaariselle kiemurauralle, tehden kaarien väliin aina voltit. Karri taipui volteilla todella kivannäköisesti ja ajoittain se hieman tuntui pehmenevän, mutta puolestaan ravi olisi saanut olla vahvempaa. Kiemurauran jälkeen sai ratsastaja ratsastaa hevostaan hetken itsenäisesti ravissa ja etsiä sitä hyvää tuntumaa. Tästä jatkoimme uraa pitkin laukannostoilla, joiden parissa Karri kyllä yllätti! 10 minuuttia sitten se oli täysi matonen ja nyt mennä tykitti laukkapohkeesta hirmuista kyytiä eteenpäin. Laukan ollessa rauhallista ja tasapainoista, teimme vielä hetken aikaa keskiympyrällä myötä- ja vasta-asetuksia.

Kun Karri liikkui napakasti eteen ja kuunteli selästä tulevia ohjeita maltilla, sai ratsukko siirtyä loppuverkan pariin. Tamma tuntui tänään valmennuksessa olevan hieman nahkea, eikä ratsastaja saanut siihen parasta mahdollista kontaktia. Alku oli siksi hieman hankala, mutta lopussa nähtiin ratsukolta muutamia oikein hyviä suorituksia. Jos valmennusta olisi jatkettu vielä puolituntia lisää, olisi Karri saattanut toimia paljon paremmin." Valmennuksen kirjoitti tvisha.

Kouluvalmennus 02.10.2015

"Kiiltävä karvaisen Karrin kanssa treenailtiin tänään paljon siirtymisiä sekä taivutteluja sinne ja tänne. Alkuverryttelyssä tamma vaikutti aika tahmealta mutta liikettäkin löytyi kun ratsastaja patisteli tammaa reippaammin eteen. Alkupäässä treeniä tehtiin pääasiassa siirtymisiä reippaampaan suuntaan ja erilaisia kiemurauria, jottei tamman liike hidastu. Kun Karrin liike oli kaivettu esiin, ruvettiin askelta lyhentämään ja serpentiiniä tihentämään. Siirtymiset olivat siistejä ja pysähdykset täsmällisiä. Karri myös malttoi seistä tasajaloin vaaditun ajan. Peruutuksesta raviin tai laukkaan siirtyminen ei sujunut täysin oppikirjamaisesti mutta olisi niistä pisteitä kisaradalla saanut. Erilaiset kaarevat tiet sujuivat Karrilta hyvin ja tamma taipui kauniisti kumpaankin suuntaan. Tiheällä kiemuralla vauhti meinasi välillä hiipua, mutta ratsastaja reagoi asiaan nopeasti ja antoi tammalle komennon liikkua reippaammin eteen." Valmennuksen kirjoitti Jenna.

Kouluvalmennus 07.10.2015

"-Vielä aavistuksen pehmeämpi käsi ja aktiivinen pohje! Ajattele ylös ja eteenpäin samaan aikaan, katsele ja kuuntele miten se vaikuttaa hevoseen. Rytmi särkyy heti kun tulette sinne kiemuralle, koeta siis jatkaa sillä samalla aktiivisella ja pontevalla ravilla kuin siellä urallakin! ohjeistin ratsukkoa, jonka sateiseen syyspäivään ajoittuvan kouluvalmennuksen ensimmäinen varsinainen tehtävä oli tehdä harjoitusravissa toiselle pitkälle sivulle kolmikaarista kiemurauraa ja toiselle pitkälle sivulle loiva kiemuraura siten, että kaarteeseen sijoitetaan voltti ulospäin ulospäin asettaen. Karelia ja ratsastaja eivät aivan löytäneet yhteistä säveltä: hevosen ollessa aavistuksen passiivinen, ratsastaja yritti kaikin tavoin saada hevosta aktiivisemmaksi, mistä tamma vain hermostui lisää. -Et anna periksi. Vaikka sillä olisi kuinka huono päivä, se ei tarkoita sitä että kuski antaa periksi. Se liikkuu kuitenkin selkeästi ihan puhtaasti, joten en usko että sillä nyt on missään jumeja tai kipeitä kohtia. Ihan on nyt vain tahdosta kyse. Jatka seuraavan loivan kiemurauran jälkeen keskihalkaisijalle ja teet ravilisäyksen. Tämän jälkeen tulet kokorataleikkaalle harjoitusravissa ja teet pysähdyksen, peruutuksen ja liikkelle lähdön takaisin raviin. Tämän jälkeen annat huilata, ohjeistin ja jäin seuraamaan ratsukon etenemistä. Kuvion ratsastettuaan muutin suunnitelmaa ja käskin ratsastajan tulla kuvion vielä kerran läpi täysillä tahdonvoimilla. -No niin, katsopa vain, hyvinhän se liikkuu ja reagoi. Nyt annat kävellä, hyvä! kehuin ja koin tyytyväisyyttä valmennuksessa tapahtuneesta kehityksestä. Valmennuksen loppupuoli käytettiin laukan hiomiseen, missä ei sitten oikeastaan ollutkaan loppujen lopuksi hirveästi tekemistä, niin hyvin ratsukko pelasi yhteen." Valmennuksen kirjoitti Uppe.