Koston Jasliina KTK-II, KRJ-I

Suomenhevostamma, väriltään punarautias, säkäkorkeus 153cm
Syntynyt 11.11.2011     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH11-018-1657
Kasvattanut Koston Suomenhevoset ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Jasu on upea näky kesälaitumella ja yleensä sen ulkomuoto onkin se joka saa ihmiset kääntymään sen luokse. Sillä on ystävällinen ja pirteä ilme, punarautias väritys ja iso valkoinen turpa mikä saa ihmiset usein huokaamaan tyytyväisen oloisena. Niin, Jasu on meidän oma rauhanlähetti. Rauhallinenhan se on myös luonteeltaan. Harvoin tapahtuu mitään niin mullistavaa mikä saisi Jasun päivärytmin sekaisin. Jasua voivat käsitellä isot ja pienet harrastajat, sillä se osaa varoa jalkojaan ja on erityisen varovainen pienten ihmisten läsnäollessa.

Karsinassa Jasu käyttäytyy esimerkillisesti. Se seisoo hienosti aloillaan, korkeintaan innostuu jos näkee vahingossa syömättä jääneen heinänkorren jossain nurkassa. Jasu on kuitenkin hyvin sosiaalinen hevonen ja voi olla varma, että jos jostain hevosesta lähtee ääntä, niin Jasusta. Jos käytävällä kopsuttelee tallikaveri, Jasu ensimmäisenä hirnahtaa kimeään ääneen, minne kaveri on menossa. Varustaessa Jasun (yllättävät) tammamaiset puolet tulee esiin. Se luimii satulalle ja saattaa jopa irvistää kun se nostetaan selkään ja vyö kiristetään. Kannattaa sitoa Jasu tiukasti kalteriin kiinni ainakin ennen vyön kiristystä, sillä joskus oikein suutuksissaan Jasu on näpännyt hoitajaa olkapäästä. Suitsien kanssa ei ole ongelmia. Yleensä käytävillä raikaakin kärsivät huudot "Kuka tahtoo satuloida Jasun!?"

Puhtia ei silti puutu, sillä ratsuna Jasu on hyvinkin pirteä ja energinen. Maltti on valttia ja kunhan alkulämmittelyssä tarpeeksi malttaa tammaa pidättää, se palkitaan loppuviimein. Jos Jasun antaa kaahottaa täyttä vauhtia eteenpäin, koko treeni tulee olemaan pelkkää sähellystä ja juoksentelua. Kun ratsastaja vaatii hitaampaa ja tasaista tempoa, sen myös saa - sitten loppuviimein. Tasaiset, lähes keinuvat askellajit saattavat kenet tahansa ratsastuksen ihmemaaha ja se jos mikä on kovan alkulämmittelyn arvoista. Esteillä Jasulla on - kuten olettaa saattaa - täysi vaihde päällä. Se nauttii hyppäämisestä täysin rinnoin, mutta sitä en haluaisi nähdä kun Jasu olisi kilpatilanteessa rataesteillä. Ehei... Kouluratsastukseen Jasulla riittää enemmän malttia. Kun tamma oikein pääsee vauhtiin, se peittoaa monet tasoisensa suomenhevoset mennen tullen.


KTK-III, KRJ-III, YLA3
i: Koston Jörö-Jukka
sh m 155cm
VIR MVA Ch, KTK-I, YLA3
ii: Hölkyn Jörö sph prt 141cm
iii: Hölkyn Elementti sph tprt 140cm
iie: Emmaliina sh vrt 153cm
VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-II, KRL-III, YLA2
ie: Ruuturouva sh rt 154cm
iei: Vilbertin Ruudukas sh trt 162cm
iee: Routainen sh rt 154cm
KRJ-III, YLA3
e: Jäpäkän Jasna
sh rt 155cm
ei: Spontaani Vintiö sh rt 160cm eii: Viihdyttävä Hevari sh rt 162cm
eie: Herttainen sh rn 160cm
SV-I, Klass I
ee: Sokkotanssi sph rt 147cm
eei: Sokea Samurai sh rt 152cm
eee: Voitontanssi sph prt 146cm

Jälkeläiset

01. sh-t Helmen Jasmiini, syntynyt 01.10.2012 oriista Viehättävän Pluto
02. sh-o Helmen Vaaruma, syntynyt 23.02.2013 oriista Helmen Valonkajo Saavutukset: KTK-III
03. sh-t Seljasaaren Jippu, syntynyt 13.05.2014 oriista Lakean Antipas Saavutukset: KTK-III
04. sh-t Seljasaaren Jilla, syntynyt 11.07.2014 oriista Seljasaaren Kulo Saavutukset: KTK-III, SV-II
06. sh-o Seljasaaren Abel, syntynyt 10.10.2014 oriista Lakean Antipas Saavutukset: KTK-III
07. sh-o Seljasaaren Aarre, syntynyt 19.07.2015 oriista Lakean Antipas Saavutukset: KTK-III

KRJ-Cupit:
31.10.2015 - Fiktio - Helppo C - 14/194

Näyttelyt:
29.02.2012 M&TT, irtoSERT, pt. Anniina K.
31.03.2016 Seljasaaren Kartano, irtoSERT, pt. Kati
08.04.2016 Rosenhof, irtoSERT, pt. Kati

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1204.90
Tahti ja irtonaisuus 1283.76
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2488.66 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 22.10.2015

"Tänään valmennettavanani olivat Kiiskinen ja minulle vielä tuntematon tamma Jasliina. Pääsin juuri kömpimään kotterostani ulos, kun Kiiskinen käveli tallista ulos perässään ihastuttavan punarautias läsipää. Tervehdin kaksikkoa ja liityin joukkoon kävelemään kohti ulkokenttää - syysaurinko oli taas päättänyt näyttää naamaansa, vaikka vielä pari päivää sitten oli tullut vettä kuin saavista. Eli ei mitään uutta Suomen tasaiseen syyssäähän...

Kentälle päästyämme roikuin toisessa jalustimessa vastaan, kun Kiiskinen hyppäsi selkään. Alkukäyntien aikana nainen kertoi minulle hieman Jasusta, joka käveli reippaasti ja innokkaasti eteenpäin. Tamma oli kuulemma yleisesti hyvin reipas ja pirtsakka tapaus, ja toisinaan liiankin meneväinen ratsastaa. Tämän sain pian itsekin huomata, kun ratsukko siirtyi raviverryttelyn pariin - Jasu juoksi pää viidentenä jalkana eteenpäin, eikä asetuksista tai taivutuksista ollut ympyröillä ja volteilla tietoakaan. Komensinkin Kiiskisen tekemään runsaasti siirtymisiä, niin ravi-käynti kuin myös ravi-seis. Käyntisiirtymät olivat hyvin kiireisiä, ja kehotin ratsastajaa pitämään tamman niin kauan käynnissä, kunnes se oikeasti käveli rauhassa, eikä vain hiihtänyt puolijuoksua eteen. Myös pysähdyksissä tarvittiin rutkasti malttia, sillä Jasulta se puuttui kokonaan. Useiden yritysten jälkeen tamma alkoi malttamaan sen verran, että se seisoi muutaman sekunnin aloillaan, muttei sen enempää. Kiiskinen sai ratsastaa alkuverryttelyt tuttuun tapaan melko itsenäisesti, toki muutamat kommentit ja ohjeet poislukien. Jasu ei kuitenkaan näyttänyt hidastavan menoaan juurikaan, vaikka ratsastaja teki kaikki temput, että saisi tamman hieman rennomaksi ja rauhallisemaksi. Lopulta punarautias alkoi sentään asettumaan ja taipumaan, vaikka vauhtia oli edelleenkin liikaa, mutta ratsukko pääsi silti huilaamaan hetkeksi pitkin ohjin kävellen.

Välikäyntien jälkeen ohjeistin ratsukolle tehtävän: toisella pitkällä sivulla tuli ratsastaa ravissa kulmaan halkaisijaltaan kymmenen metrin voltti, voltin jälkeen loiva kiemuraura jonka suoristukseen pysähdys, takaisin raviin, ja kiemuran jälkeen taas kulmaan voltti. Lyhyen sivun keskellä tuli tehdä siirtymä käyntiin, seuraavaan kulmaan taas voltti, ja voltilta tuli jatkaa suoraan avotaivutusta käynnissä. Pitkän sivun puoleen väliin toinen voltti, voltilta taas avotaivutus, ja pitkän sivun jälkeen kulmaan taas voltti, suoristus, ja siirtyminen raviin. Tehtävässä oli siis mitä luultavimmin tarpeeksi tehtävää ratsastajalle, varsinkin kun alla oli niinkin menevä ratsu kuin Jasu.

Avotaivutukset eivät lähteneet sujumaan ollenkaan; Jasu käveli aivan liian lujaa, eikä kuunnellut ratsastajansa pidätteitä, vaan tamma puski ulkolapa edellä kaula vinossa eteen, eikä mistään taivutuksesta ollut tietoakaan. Käskin Kiiskistä pysäyttämään tamman, ja lähtemään tekemään suoraan pysähdyksestä avotaivutusta. Kehotin myös tekemään heti alusta asti runsaasti puolipidätteitä istunnalla ja ulko-ohjalla, jotta Jasun vauhti ei pääsisi kiihtymään heti alkuunsa. Ratsastaja teki työtä käskettyä, ja loppuosa ensimmäisestä avopätkästä sujuikin huomattavasti paremmin, kuin ennen pysähdystä. Toisen voltin jälkeinen pätkä oli taas hieman liian kiireistä, mutta kuitenkin sen verran hitaampaa, että Kiiskinen sai Jasun taivutettua hienosti. Ravivoltit ja loiva kiemuraura pysähdyksineen sujui hyvin, vaikka pysähdys olikin hieman liian kiireinen ja töksähtävä.

Hioimme vielä hyvän tovin avotaivutuksia oikeaan kierrokseen, jonka jälkeen vaihdettiin suunta vasempaan. Tässä suunnassa homma lähti sujumaan heti alkuun huomattavasti paremmin kuin oikealle; Jasu taipui ja asettui hienosti molemmilla avopätkillä, vaikka vauhtia oli edelleen turhan paljon. Tamma alkoi kuitenkin pikku hiljaa rentoutumaan, ja avot alkoivat sujumaan joka kerta entistä helpommin.

Muutaman kierroksen jälkeen ratsukko sai vaihtaa taas suuntaa. Tällä kertaa avotaivutukset tuli tehdä ravissa, ja aikaisempi ravitehtävä tuli tehdä laukassa, mutta ilman pysähdystä loivalla kiemurauralla. Laukassa Jasu innostui taas vähän lisää, mutta Kiiskinen sai silti pidettyä tamman hyvin käsissä, ja sai myös koottua laukkaa hienosti volteilla. Avotaivutukset menivät taas alkuun vähän pipariksi, joten pyysin Kiiskistä pysäyttämään Jasun heti, jos tuntui, etteivät pidätteet menneet kunnolla läpi. Näin toimimalla avotaivutukset alkoivat sujumaan muutaman yrityksen jälkeen myös ravissa. Pyysin ratsukkoa vaihtamaan vielä kerran suuntaa, ja tekemään saman tehtävän tähän suuntaan muutaman kerran. Jasu teki taas taivutukset paremmin tähän suuntaan, eikä tehtävää tarvinnut hioa sen kummemmin kovin kauaa. Niimpä annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyiden pariin, jossa kehotin Kiiskistä ratsastamaan Jasua eteen-alas ja käyttämään leveitä, kaarevia teitä." Valmennuksen kirjoitti dookie.

Kouluvalmennus 25.10.2015

"Jasliina oli saanut pitää muutaman lepopäivän ennen seuraavaa valmennussessiotamme. Tamma oli jo alkuverryttelemässä kentällä Kiiskinen selässään, ja tervehdittyäni ratsukkoa, jäin seuraamaan yhteissävelen löytymistä. Jasu oli tänään aivan yhtä reippaalla tuulella kuin viime kerrallakin, joten kehotin ratsastajaa tekemään taas runsaasti siirtymisiä ja vaatimaan heti alusta asti, että punarautias kuuntelisi pienetkin pidätteet.

Vähitellen ratsukko pääsi välikäynteihin asti, vaikka Jasu ei ollut juurikaan hidastanut menoaan. Huilihetken jälkeen pyysin kaksikkoa jäämään pääty-ympyrälle, ensin käynnissä, ja tekemään merkistäni askeleen lyhennyksen ja toisesta merkistä taas normaaliin käyntiin. Jasu ei alkuun malttanut millään jäädä hidastelemaan, vaan Kiiskisen pidätteet menivät kuin kuuroille korville. Komensin naista pysäyttämään hevosen, ja lähtemään siitä heti hidastettuun ja lyhennettyyn käyntiin. Näin soveltaen Jasu alkoi tekemään lyhennykset ihan kelvollisesti, vaikka rentoudesta ei ollut tietoakaan - tamma tikitti jännittyneenä eteenpäin, mutta hyvin lyhentäen. Seuraavaksi kokeiltiin lyhennyksien sijasta askeleen pidennystä. Nämä olivat Jasulle selvästi helpompia, vaikka samalla tamman vauhti meinasi joka kerta kiihtyä. Kiiskinen sai kuitenkin tehtyä selkeät siirtymät, ja pyysin häntä siirtymään raviin. Ravissa oli vuorossa sama homma - ensin lyhennyksiä, ja sen jälkeen askeleen pidennykset. Tehtävä sujui hyvin samankaltaisesti tässäkin askellajissa, mutta askeleen lyhennykset olivat huomattavasti parempia, kuin käynnissä. Jasu polki hienosti takajaloillaan alleen, ja nosteli jalkojaan terävästi mutta sulavasti. Seuraavaksi muutin tehtävää niin, että mukaan tulivat ympyrän pienennökset ja suurennokset väistöjen avulla. Pienellä ympyrällä tuli koota ravia ja lyhentää askelta, ja suurella taas pidentää askelta kohti keskiravia. Koko tehtävä oli Jasulle helppo juttu; tamma taipui ja asettui kevyesti, väisti hyvin, ja kuunteli Kiiskisen apuja tarkasti askeleiden pidennyksissä ja lyhennöksissä.

Seuraavaksi pyysin vaihtamaan suunnan, ja tekemään samaa tehtävää myös tässä suunnassa ravissa. Väistöt eivät olleet aivan yhtä sujuvia kuin edellisessä kierroksessa, mutta muutoin Jasu suoritti tehtävän hyvin. Pian pääsinkin pyytämään ratsukkoa nostamaan laukan, jossa tehtiin aluksi askeleiden pituuksien säätelyitä ilman ympyrän koon muutoksia. Muutamaa raviin tippumista lukuunottamatta tehtävä onnistui myös laukassa varsin mukavasti, kunhan Kiiskinen sai Jasun kunnolla kiinni ensimmäisten askeleiden pidennyksien jälkeen. Tamma meinasi kovin innostua, mutta malttoi kuitenkin kuunnella taas ratsastansa ohjeita.

Muutaman kierroksen jälkeen lisäsin tehtävään taas ympyrän pienennökset ja suurennukset, samalla periaatteella kuin ravissakin - pienellä voltilla koottua, lyhyttä laukkaa, ja suurella ympyrällä pidempää askelta, vaikka vauhtia ei tosin tarvinnut juurikaan lisätä. Jasun koottu laukka oli upean näköistä katseltavaa, ja tamma keskittyi tehtävään täysillä. En viitsinyt laukkuuttaa ratsukkoa kovin kauaa samaan suuntaan, joten muutaman hyvän kierroksen jälkeen pyysin vaihtamaan vielä kerran suuntaa, ja tekemään tähänkin kierrokseen tehtävän laukassa. Suunnanmuutoksella ei ollut vaikutusta tehtävän sujuvuuteen, vaan Jasu laukkasi edelleen reippaasti mutta kuuliaisesti ympyrällä. Hetken päästä annoin ratsukolle luvan siirtyä raviin, ja sitä kautta loppuverryttelyiden pariin koko kentälle." Valmennuksen kirjoitti dookie.