Fiktion Jalosydän KTK-III, KRJ-I

Suomenhevosori, väriltään rautias, säkäkorkeus 153cm
Syntynyt 25.09.2011     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH12-018-1000
Kasvattanut Fiktio ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Eihän tuo mikään pikkujuttu ollut saada talliin orijälkeläinen Marsalkasta. Jaloa odotettiin Seljasaareen kuin kuuta nousevaa ja nimikyltti pistettiin roikkumaan karsinan oveen jo viikkoja ennen odotettua muuttopäivää. Kun tuo päivä viimein koitti, olin hieman pettynyt - ei perhosia vatsassa, ei ruokahaluttomuutta... Ei mitään. Seljasaaressa vallitsi tuolloin rauha. Ainoat äänet olivat satunnaiset hirnahdukset tarhasta, ehkä muutama talitiainen ruokalaudallaan. Kenelläkään ei ollut kiire tai malttamaton olo. Viimein traileri viimein kaartoi pihaan ja Jalosydän laskeutui ramppia alas rauhallisesti. Se nuuhkaisi ilmaa, heilautti kiharaa pitkää harjaansa ja seurasi taluttajaansa reippain askelin. Kotiintulohan on ihana asia, ei lainkaan jännittävä!

Jalosta muodostui nopeasti monelle lempihevonen. Se oli kiltti hoitaa, rauhallinen maastakäsin ja ratsuna todella jämpti ja isoliikkeinen. Varma suomenhevonen, jota kaikenlisäksi oli ilo katsella. Ehkä oria ympäröivä rauhallisuus tarttuu niin moneen muuhunkin. Jalolla ei ole koskaan kiire tai hätä, mikään asia ei ole niin tärkeä, etteikö se voisi odottaa huomiseen. Mikään laiskimus se ei silti ole, päinvastoin. Vaikka Jalo osaa ottaa asiat lunkisti, se ei voi sietää harjalla kutittelua tai selässään vain matkustelevaa ratsastajaa. Sille arkiaskareet ovat tärkeä asia ja ratsastus pyhä toimenpide.

Eihän Jalosydän ole läheskään isoin Seljasaaren oreista, mutta siltä se kovasti tuntuu kun nouset selkään. Jalolla on isot askeleet ja liikkeet matkaavoittavia. Suoraan sanottuna tämä ori ei ole helpoimmasta päästä - se ei ole erityisen herkkä, vaan vaatii selkeitä ja toisinaan aika koviakin apuja. Ratsastaja saattaa turhautua nopeasti kun Jalo ei reagoi, mutta tuntumaan täytyy vain oppia. Avuista saa huomaamattomia ja ratsastuksesta toimivan, kun löytää oikean tuntuman oriin. Se on kaiken vaivan ja lihaskivun arvoista, kun saa Jalon antamaan parastaan.


VIP MVA Fn, KTK-II, KRJ-II
i: Marsalkka
sh vrt 170cm
ii: Sotamies sh vrt 165cm iii: Ajan Armas sh rt 166cm
iie: Viljatuuli sh vprt 157cm
ie: V.K. Soilikki sh prt 158cm iei: Loistokas sh prt 160cm
iee: Lemmikki sh rt 158cm
e: Syksyn Saana
sh prt 154
ei: Riemuvoitto sh rt 155cm eii: Voitokas sh rt 158cm
eie: Pirstale sh prt 153cm
ee: Syystuuli sh prt 154cm eei: Veijari sph rt 144cm
eee: Vaaran Sirkku sh tprt 156cm

Jälkeläiset

01. sh-t Seljasaaren Janni, syntynyt 18.07.2015 tammasta Seljasaaren Sumusointu Saavutukset: KTK-III, SV-II
02. sh-t Harmonian Ruissydän, syntynyt 01.09.2015 tammasta Villahaan Kesävilja Saavutukset: SV-II
03. sh-t Seljasaaren Jalvariina, syntynyt 23.10.2015 tammasta Seljasaaren Tuonenvire
04. sh-o Runon Hunajavarpunen, syntynyt 23.11.2015 tammasta Seljasaaren Kanelivarpunen Saavutukset: VSN Champion, KTK-II, SV-II
05. sh-o Vuornan Ritarisydän, syntynyt 01.01.2016 tammasta Koistilan Venla
06. sh-o Seljasaaren Jalomieli, syntynyt 23.01.2016 tammasta Seljasaaren Velvinna Saavutukset: KTK-III, SV-I

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
01.05.2015 Rohkelikko, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1130.01
Tahti ja irtonaisuus 1337.05
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2467.06 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 23.10.2015

"Ratsukko sai tehdä ennen varsinaisen valmennuksen aloitusta itsenäisen verryttelyn kaikissa askellajeissa. Itse seurasin ratsastusta sivusta, samalla hieman tutustuen ratsukkoon. Jalosydän vaikutti jo heti alkuun varsin mukavalta tapaukselta. Ori kuunteli ratsastajansa avut hyvin ja vastasin niihin nopeasti. Erityisesti siirtymiset isompaan tempoon olivat orin mieleen, mutta kuuliaisesti hevonen vastasi myös pidättäviin apuihin. Ratsukon verryteltyä kaikissa askellajeissa, siirsi ratsastaja orin käyntiin ja selitin vähän tulevista harjoituksista. Tarkoituksena oli tälläkertaa tehdä hieman avo- ja sulkutaivutuksia molempiin suuntiin ravissa ja käynnissä. Aloitimme avotaivutuksilla, jotka olivat kuulemma ratsukolle hieman helpompia. Pyysin ratsukkoa tulemaan pari kertaa ihan vain loivan avotaivutuksen M ja K kirjaimista X kirjaimeen kentän keskelle ja sen jälkeen ikään kuin peilikuvioina toisesta suunnasta. Ratsukon tultua tämä parikertaa kumpaankin suuntaan, saivat he jatkaa vielä samaa harjoitusta ravissa. Tehtävä oli todella helppo ja sain lähinnä ihailla ratsastajan ja hevosen välistä saumatonta työskentelyä.

Avotaivutusten jälkeen saman tyyppisiä harjoituksia oli tarkoitus jatkaa vielä tehden sulkutaivutukset avotaivutuksien tilalle. Alkuun, pienen hienosäädön jälkeen myös nämä alkoivat sujua yhtä kauniisti, kuin avotaivutukset, joten pyysin ratsukkoa pian jatkamaan ravissa. Myöskään ravi ei tuottanut suurempia ongelmia, kunhan Jalosydän kulki tarpeeksi rauhallisesti odottaen, eikä vain kiirehtinyt ulos tehtävästä. Samankaltaisia harjoituksia jatkettiin vielä hetki vaikeuttaen tehtävää jyrkemmällä taivutuksella ja avo-, sekä sulkutaivutusten sekoittamiselle tehtäviin. Ratsukon työskentely vain parani loppuakohden, eikä siinä ollut juuri mitään huomautettavaa. Kaikkiaan Jalosydän työskenteli koko valmennuksen ajan reippaasti ja kuunteli ratsastajansa avut upeasti. Tehtävät sujuivat hyvin, eikä taivutuksista löytynyt kuin pientä hienosäätöä." Valmennuksen kirjoitti allu VRL-1170.

Kouluvalmennus 25.10.2015

"Toisen kouluvalmennuksen alkuun olin suunnitellut itse päivän tehtäviin katsoen parhaan mahdollisen alkuverryttelyn, mutta olin varma, että se sopisi ratsukolle myös muun perusratsastuksen verryttelyyn. Olin valmentanut ratsukkoa jo kerran, joten tunsin hyvin sekä hevosen, että ratsastajan ongelma kohdat, jotka olivat melko pienet. Ratsukko sai tehdä alkuun käynnissä ja ravissa pysähdyksiä, jotta Jalosydän tulisi kuuliaiseksi ja vastaisi apuihin mahdollisimman nopeasti. Kun pysähdyksiä oli tehty jonkin aikaa samalla taivutellen ja vaihdellen suuntaa pyysin nyt ratsukkoa tekemään tempovaihteluja askellajin sisällä. Aluksi ravissa, tämän jälkeen vielä laukassa. Jalosydän vastasi myös viime valmennuksessa nopeasti ratsastajansa apuihin, mutta silti hevosesta huomasi nyt selkeän eron.

Tarkoitus oli tälläkertaa harjoitella koottuja ja lisättyjä askellajeja, sekä siirtymisiä niiden välillä. Alkuun pyysin ratsukko tulemaan pari lisäystä, sekä kokoamista käynnissä, sekä ravissa. Lisätyn käynnin ratsukko sai tehdä pariin otteeseen, ennen kuin se oli minun silmääni tarpeeksi pitkä ja rento, mutta koottukäynti oli alusta asti hienoa. Ravilisäykset Jalosydän leiskautteli kauniisti ja upeaa voimaansa ori esitteli kootumpana. Näiden tsekkauksien jälkeen pyysin ratsukkoa aloittamaan varsinaisen tehtävän tulemalla tiimalasin muotoista kuviota niin, että aina pitkät sivut tultiin lisätyssä- ja lyhyet sivut kootussa askellajissa. Aluksi tietysti käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Lisätyssä käynnissä ja siihen rentoutumisessa oli edelleen hieman ongelmia, eikä tämä tapahtunut aivan niin nopeasti kuin olisi pitänyt, mutta koottuunkäyntiin siirtyminen oli sujuvampi. Erityisesti rentoutuminen tapahtui hevosessa kerta kerralta nopeammin ja annoin pian ratsukolle luvan jatkaa tehtävää ravissa. Ravissa siirtymiset olivat nopeampia ja myös lisättyravi sujui paremmin. Kaikkiaan Jalosydän vastasi apuihin nopeasti, mutta asiaa piti vielä hienosäätää. Vaikeuksia hevoselle tuotti erityisesti lisättykäynti, muuten ori omasi varsin kauniin kootunkäynnin ja ravit." Valmennuksen kirjoitti allu VRL-1170.

Maanantai 26.10.2015

Kuten ei varmaan kenellekkään, maanantai aamut eivät ole minun tai Jalon juttuja. Arki palaa kuvioihin pakolla ja sunnuntai aamun rento herääminen ja päivän puuhastelut tuntuvat kaukaisuudelta. Niinpä lähdimme Jalon kanssa arkea ja vastuuta pakoon maastoon. Aamu oli täydellinen; aurinko, kirkkaankeltaiset vaahteranlehdet ja muutama lämpöaste. Rennon lenkin nimissä satula sai jäädä telineeseensä ja hyppäsin Jalon selkään huteralta jakkaralta. Jalo odotti kärsivällisesti paikoillaan, vaikka saatoin nähdä sen pyörittelevän silmiään kyllästyneenä kun en päässyt ensimmäisellä enkä edes toisella yrittämällä selkään. Venyttely voisi olla ihan paikallaan... Nappasin aidan päältä vielä viltin jalkojeni päälle kunnes suuntasimme kohti lempireittejämme. Märkä maa lehtineen sai aikaan imukupin ääniä Jalon kavioista ja rentouduin tasaiseen kyytiin. Jalo pärski ja inisi minkä kerkesi nauttien itsekin täysin siemauksin. Tämänkaltaisia aamuratsastuksia meidän täytyy harrastaa useamminkin!