Seljasaaren Huuma VSN Champion, KTK-II

Suomenhevosori, väriltään punarautias, säkäkorkeus 154cm
Syntynyt 01.08.2014     (8v 01.09.2014), rekisterinumero VH14-018-1391
Kasvattanut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Huuma on perinteinen hyvätapainen suomalaisherra joka ei epäröi ilmoittaa olemassaolostaan. Se tuntuu olevan enemmän kuin hyvin tietoinen komeudestaan ja esitteleekin itseään ryhdikkäänä ympärillä oleville - niin ihmisille kuin toisille hevosille, erityisesti tammoille, eikä ole kertaakaan kun komeaan korskeiluun ei olisi liitetty hurmaavia hörähdyksiä ja kimakoita hirnauhduksia. Oria kutsutaan tallin seurapiirin tsaariksi monestakin syystä kuten esimerkiksi siksi, että se on sosiaalisten taitojensa ansiosta aina pistämässä turpansa joka paikkaan ja lähes päivittäin siitä riittää puhuttavaa. Huuma on iloinen ja sosiaalinen herra joka ei kaihda huomiota.

Hoitaessa Huuma on kärsimätön pysymään pitkiä aikoja aloillaan vaan mielummin se olisi puuhastelemassa jotain joko tarhassa tai kentällä työntouhussa. Tomeralla komennuksella orin kuitenkin saa rauhoittumaan puolelta toiselle seilailultaan ja keskittymään hoitajaansa. Oriksi se on helppo käsiteltävä ja toisinaan se voikin vaikuttaa enemmän ruunalta, mutta vaikutelma muuttuu hetkessä viimeistään kun näköpiiriin astelee tammoja. Neitejäkin kohdatessa Huuma muistaa käyttäytyä kunnioittavasti ja selväpäisesti ihmisten kanssa ja niitä kohtaan, mutta sen aiheuttamaan mekkalaa on vaikea saada loppumaan. Jaloistaan ori on tarkka kavioita puhdistaessa ja hoitajan onkin syytä huolehtia ettei hänen omat varpaansa ole tulilinjalla kun Huuma päättää sekunnin sadasosassa riuhtaista jalkansa hoitajan otteesta ja paiskata sen takaisin maata vasten. Muuten hoitotoimet ja varustaminen sujuvat leikiten.

Ratsastaessa ori on energinen sekä rehellinen ja sen yritteliäs luonne nousee erinomaisesti esille. Huuma ei ole automaattinen kulkija eikä se anna mitään ilmaiseksi, mutta koulukiemuroiden taittamisesta saa luontevaa ja vaivatonta kunhan oriin tutustuu ja sen kanssa pääsee samalle aaltopituudelle. Tasaisen varma Huuma on pehmeä ratsastaa kun selässä on osaava ratsastaja, joka hallitsee kunnolla paino- ja pohjeavut joista ori on kovin tarkka. Näyttävät, lennokkaat askeleet omaava ja luonnostaan ryhdikkäänä kulkevan Huuman paras osaamisalue on ehdottomasti lisätyt ja kootut askellajit joita työstäessä ori on ehdottomasti parhaimmillaan.


VSN Champion, KTK-II, KRJ-I
i: Seljasaaren Härmä
sh m 160cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, YLA2
ii: Vinkare sh m 159cm
iii: Vinkaus sh m 161cm
iie: Aulikki sh prt 156cm
ie: Harmatar sh prt 150cm iei: Elon Harma sh tprt 160cm
iee: Virna sh vrt 150cm
VSN Champion, KTK-II
e: Seljasaaren Sumusointu
sh vkk 155cm
VSN Champion, KTK-II, KRJ-I
ei: Sumuhurja sh vkk 154cm
eii: Vilukki sh trt 155cm
eie: Sumulaulu sh vkk 155cm
KTK-II
ee: Siian Ehdollinen sh prt 155cm
eei: Viidakko-Veikko sh klm 161cm
eee: Siia Maria sh rt 150cm

Jälkeläiset

01. sh-o Seljasaaren Huispaus, syntynyt 22.01.2015 tammasta Seljasaaren Lumina Saavutukset: Champion, KTK-II
02. sh-o Seljasaaren Hurraa, syntynyt 01.09.2015 tammasta Seljasaaren Poni Saavutukset: VSN National Champion, KTK-II, KRJ-I
03. sh-t Seljasaaren Riimi, syntynyt 01.12.2015 tammasta Nemoriina
04. sh-t Seljasaaren Stella, syntynyt 15.12.2015 tammasta Koistilan Nova Saavutukset: VSN Champion, SV-I
05. sh-o Hupilan Voitonhuuma, syntynyt 21.12.2015 tammasta Rajattoman Rajariina
06. sh-t Marrasvaaran Hilma, syntynyt 31.12.2015 tammasta Kuka Muu Muka

KRJ-Cupit:
30.11.2015 - Oldfinion Dressage - Helppo C - 1/224
31.08.2016 - Runoratsut - Vaativa B - 24/300

Näyttelyt:
05.10.2015 Rohkelikko, SW2 40p.
06.10.2015 Seljasaaren Kartano, RCH 10p.
15.11.2015 VSR Rotunäyttely, II-palkinto
16.11.2015 Adina, SW3 40p.
18.11.2015 Rohkelikko, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1208.46
Tahti ja irtonaisuus 1404.91
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2613.37 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 22.09.2015

"Ratsukko, jota valmensin tänään oli aivan käsittämättömän upea herasilmäinen suomenhevosori Huuma sekä sen ratsastaja Kiiskinen. Huuma oli niin ryhdikkään ja herrasmiesmäisen näköinen, kun Kiiskinen ohjasi sen kentän portista sisään ja pysähtyi kohdalleni kuuntelemaan kouluvalmennuksen ensimmäistä ohjeistustani.

Alkukäynnithän ratsukko tietysti käveli heti ensialkuun. Huuma totteli loistavasti Kiiskistä, ja muutenkin ratsukon yhteistyö vaikutti kutakuinkin saumattomalta. Huuman ihanan luonteen ja olemuksen huomasi Kiiskisen onnellisesta, hymyilevästä ilmeestäkin, kun hän myötäili itseään orin käynnin tahtiin. Kun Kiiskinen pyysi Huuman raviin, kehotin häntä alkaa taivuttelemaan Huumaa ympyröillä ja normaalia pienemmillä volteillakin. Huuma kylläkin taipui jo ennestäänkin hyvin, mutta olihan se hyvä vähän sitä verrytellä taivuttelemallakin. Orilla näytti olevan lennokkaat, melko korkeat raviaskeleet, mutta kuitenkin pehmeän ja miellyttävän näköiset sellaiset.

Alkuravien ja muiden taivutteluidenkin jälkeen pyysin Kiiskistä alkaa tekemään Huuman kanssa ravissa kolmikaarista kiemurauraa koko kentän levyisellä alueella. Joka "kaarrekohdassa" ratsukon oli määrä sitten tehdä pysähdykset, jotka onnistuivatkin oikein hyvään malliin. Laukkaa Kiiskinen ja Huuma saivat ottaa koko kenttää ympäri uraa pitkin. Kiiskinen myötäili hienosti käsiään Huuman laukan sekä pään liikkeiden tahtiin, jonka ansiosta Huumakin laukkasi rennosti, mutta kuitenkin kerrassaan upean näköisesti.

Tämän jälkeen ratsukko teki vielä hiukan avo- ja sulkutaivutuksia. Niitä tehtiin siis kentän molemmilla pitkillä sivuilla ihan vain käynnillä ja sen jälkeen vähän ravillakin. Huuma taipui hienosti, ja Kiiskinenkin näytti osaavan tämän homman melkeinpä ulkoa! Lopuksi vielä loppuverryttelyt ja sitten ratsukko saikin lähteä jo talliin päin." Valmennuksen kirjoitti Riesa.

Kouluvalmennus 10.11.2015

"Voi ei, miten ihana hevonen kentällä kävelikään, kun saavuin kahvikupposeni kanssa paikalle. Kyseessä oli päivän viimeinen valmennus ja kentän valot oli jo sytytetty. Hyvä vaan, koska pelkäsin pimeää - minä, aikuinen ihminen! Ihana liinaharja tuijotteli välillä minua paksun tukkansa alta, ihan kuin kysyäkseen "mitä sä ämmä siinä pyörit, osaan mä itsekin!". Aina aika ajoin ori hirnui kuuluvasti, ja saikin huutoonsa vastauksia, jotka ruokkivat sitä huutamaan uudelleen ja uudelleen. Oli kuitenkin aika keskittyä töihin, joten ruvettiin asettelemaan oria sisään, ja vuoroin myös ulos käynnissä, josta se mietti, että mitäköhän ne kaksijalkaiset oikein pyytää. Orin ryhti oli jo tässä vaiheessa tullut selväksi, ja näki, että se kantoi itse itsensä, ja sen niska oli kyllä korkealla, ja selkä sekä takapää hyvin mukana treenissä. Ei muuta voinut, kun ihailla. Orin harja pompsahteli jokaisen askeleen kohdalla ylös-alas, ja se näytti vaan niin hienolta. Huh, taisin sanoa, että tuossa orissa oli ainesta vaikka mihin, ja ratsastaja vaan hymähteli tyytyväisenä. Jatkettiin käynnissä tehtävillä avotaivutuksilla, sillä ihan hyvinhän me voitiin näpertää tämä valmennus, ja seuraavalla kerralla keskittyä sitten vauhdikkaampiin juttuihin. No, me tehtiin niitä avoja niin pituushalkaisijalla, kuin R-S -linjalla, kuin myös pitkillä sivuilla, ja ne sujuivat ihan kohtuullisen hyvin. Kerran ori lähti hieman karkaamaan, mutta apujen muuttuessa enemmän painoavuiksi nekin sujuivat oikein hyvin. Seuraavaksi laitettiin kaveriksi sulkuja, ja väistöjä, ja niitäkin tehtiin ties missä kohdissa, ja hyvältähän se meno näytti. Ohja oli ratsastajalla todella kevyellä tuntumalla, sillä oikeasti kaikki taisi tapahtua sen painon vaikutuksesta. Pieni paine koskettamalla ohjalla kaulaa, ja ori jo väisti sinne minne pitikin. Suluissakin se pysyi hyvin linjassa, ja olinkin hyvin tyytyväinen. Otettiin vielä keskikäyntiharjoituksia, joihin lisättiin sitten vielä lisätty käynti, ja näihin piti saada se ero, sillä eiväthän ne sama asia olleet ollenkaan." Valmennuksen kirjoitti Annika N.

Kouluvalmennus 11.11.2015

"Huuma oli myös seuraavan päivän viimeinen valmennettavani, jonka kanssa oli taas vaihteeksi vuorossa kouluratsastusta - ja liikkeiden hiomista täydelliseksi. Ratsukko olikin ehtinyt jälleen kentälle ennen minua, mutta päästiinkin vaihtamaan maneesiin, kun taivas repesi, ja vettä tuli ihan hulluna. Kerettiinhän me jo kastua vähän, mutta kun päästiin lämpimään maneesiin, olikin jo aika aloittaa tehtävät. Ja taisin olla aika kyllästynyt hevosiin siinä vaiheessa, vihasin kastumista. No, kettuuntuneena jatkoin valmennuksen pitoa kentän keskeltä huudellen, ja valittaen Vanssieni kastumista ja likaantumista hiekkaan. No, tehtiin kuitenkin ensin muutamat pysähdys-peruutus -harjoitukset käynnissä, ja heti alkuun saatiin tasapainoisia, pehmeästi tehtyjä, siistejä peruutuksia sekä pysähdyksiä, eivätkä ensimmäiseksikään mainitut olleet edes kiireisiä, hyvää työtä. Ei tänään työstetty sitä ylälinjaa ylemmäs, sillä ori kulki todella ryhdikkäästi, ja päästiin paneutumaan enemmän asettamisiin ravissa. Nostit ravin, ja Huuman ravi oli kyllä upeaa katsottavaa. Taivuttaessa pääty-ympyrälle se astui hyvin takajaloillaan hieman "ristiin", ja liikkui hyvin myös edestä, ja taipui pysyen samalla ryhdissä. Huuma jaksoi hyvin työstää tälläisiä lässynlää-juttuja, ja päästiinkin sitten tekemään niitä ihania väistöjä ravissa, kun oltiin tarpeeksi taivuteltu. Niitäkään ei tarvittu kauaa säädellä hyviksi, sillä meno oli hallittua, orilla oli hyvä ristiastunta ja se liikkui hyvin takaa eteen. Tehtiin vielä muutamat ravilisäykset maneesissa, ja meinasi lävistäjä loppua kesken, sillä ori oikeasti lisäsi, ja sen liike tuntui vain paranevan. Ihmettelin myös, miten se ratsastaja pysyi niin isossa liikkeessä mukana. Loppuun otettiin vielä hieman laukkaa, ja lisäyksiä myös laukassa, sekä muutamat vastalaukkatehtävät, ja edelleenkin ori kulki siinä samassa ryhdissä, missä valmennuksen alussakin." Valmennuksen kirjoitti Annika N.