Seljasaaren Hurmos VSN Champion, KTK-II

Suomenpienhevosori, väriltään punarautias, säkäkorkeus 145cm
Syntynyt 01.02.2014     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH14-018-1065
Kasvattanut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Vaikka Hurmos usein kovasti pörhistelee ja huutelee kaikille lähitienoon tammoille, se on kuitenkin käsiteltäessä helppo, kiltti ja varovainen. Ori tulee hyvin toimeen myös muiden hevosten kanssa eikä provosoidu helposti, mutta laittaa tarvittaessa kyllä lajitoverit ruotuun. Selästä käsin Hurmos on melko herkkä, eikä siedä mahdollisesti repivää, potkivaa ja pomppivaa ratsastajaa kovin kauaa.


VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II
i: Moon Aarre
sph vprt 148cm
VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA2, SV-II
ii: Moon Ärräpää sh prt 155cm
VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-II, SLA-I*, YLA2
iii: Samoilija sh prt 149cm
KTK-III, KRJ-II, SLA-I, YLA2
iie: Neiti Kesäheinätär sh rt 162cm
Champion, KTK-III, ERJ-II, SLA-I, YLA2, SV-II
ie: Moon Silmäterä sh rt 172cm
KTK-III, SLA-III, YLA2
iei: Hovi-Niko sh rt 154cm
ERJ-II, YLA2
iee: Sumun Kaipaus sh rt 164cm
VSN Champion, KTK-II
e: Seljasaaren Vilunki
sh prt 153cm
Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-I, C
ei: Wuorelan Vänrikki sh rt 168cm
VIP MVA Fn, KTK-II, KRJ-II
eii: Marsalkka sh vrt 170cm
eie: Harmatar sh prt 150cm
KTK-III, KRJ-I
ee: Koistilan Vinka sh m 152cm
KTK-III
eei: Karmava sh km 150cm
KTK-II
eee: Virili sh m 152cm

Jälkeläiset

01. sph-t Reposaaren Käpyläinen, syntynyt 10.07.2014 tammasta Lamourin Sydänkäpy Saavutukset: KTK-III
02. sh-t Hetken Villitys, syntynyt 21.07.2014 tammasta Takamaiden Viehätys Saavutukset: SV-II
03. sph-o Viehättävän Hurmori, syntynyt 14.10.2015 tammasta Riiviöiden Ruusu Saavutukset: KTK-II
04. sph-o Moon Valapatto, syntynyt 16.01.2016 tammasta Moon Elmiina

KRJ-Cupit:
31.07.2014 - KK Bailador - Helppo B - 9/346

Näyttelyt:
22.02.2014 Virtuaalinen Ravikilpakeskus, SW5 40p.
10.07.2014 Seljasaaren Kartano, SW3 40p.
15.11.2015 VSR Rotunäyttely, I-palkinto

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1092.09
Tahti ja irtonaisuus 1414.40
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2506.49 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 20.10.2015

Olin jo tovin lämmitellyt Hurmosta erikokoisilla ympyröillä ja käynyt askellajit läpi huolella. Tarkotitaen sitä, että hain orilta puhtaita liikkeitä ja siirtymisiä ja testasin sen reaktioita temmon vaihteluilla. Hurmos toimi (jälleen kerran) kuin unelma ja sain ratsastaa itsekin täydellä teholla, kun ei tarvinnut keskittyä viemään hevosta eteenpäin tai jarruttelemaan turhia. Tempo oli koko ajan hyvä, joten työstö oli helppo aloittaa. Halusin tänään pureutua väistöihin. Avuksi olin ottanut uran keskelle kartioita, joilla hahmotin itselleni oikeaa reittiä. Aloitin pohkeenväistöillä käynnissä ja sen sujuttua siirrtyin raviväistöihin. Hurmos kuumeni hieman treenin aikana, kuten yleensä jos siltä vaaditaan vähän enemmän.

Hurmos oli hyvin avuilla ja äärimäisen herkkä. Tuntui, että ori voisi posahtaa hetkenä minä hyvänsä - se oli terävä kuin viulunkieli. Nautin suunnattomasti tämmöisestä ratsastettavuudesta. Lähdin vielä kohti viimeistä harjoitusta. Uran päässä lähdin tekemään laukkaväistöä keskiuralle, laukanvaihto ja väistö takaisin uralle. Hurmos otti korkeita laukka-askeleita ja naureskelinkin mielessäni minkä kokoinen se oikein mahtaa luulla olevansa.

Lopetin muutamaan onnistuneeseen väistöön ja palkkioksi heitin ohjat orin kaulalle ja annoin isot taputukset. Hurmos ravasi isolla askeleella ja hieman kiirehtien. Olikin täysi työ saada se rentoutumaan kunnolla kun takana oli niin kuumottava treeni. Tein kuitenkin huolellisen lopputyön enkä tullut selästä alas, ennenkuin Hurmos oli täysin rento. Halusin sen kulkevan pitkällä askeleella ja kaulalla. Kiitoksena sainkin lopulta pari tyytyväistä pärskähdystä.

Päiväkirjamerkintä 30.10.2015

Tämän päivän olisin voinut vaihtaa Hurmoksen kanssa missä vaiheessa tahansa. Ori sai nimittäin seurakseen hierojan. Hieroja oli Anna Verkko, entinen luokkakaverini, joka oli hieronut eri eläinlajeja työkseen jo vuosikymmenen. Anna työsti Hurmosta tallin käytävällä ja tätä varten talli oli pyritty hiljentämään tyystin. Aika valittiinkin siten, että hevoset olisivat kaikki pihalla tai korkeintaan osa ratsutettavana. Seurasin Annan toimia kun se tutustui Hurmoksen lihaksiin ja näin orin ilmeistä ja eleistä, kuinka se rentoutui ja antautui Annan käsiin. Hurmos oli kuulemma erinomainen asiakas; kiltti ja kärsivällinen, muutenkin äärimäisen helppo. Anna pyysikin, saisiko suorittaa joitain kursseja Hurmoksen kanssa. Tarkoituksena olisi, että Annan koulutettavia pääsisi kokeilemaan käytännöntyötä tämän orin kanssa. Vilkaisin Hurmosta, joka katsoi minua otsatukkansa alta silmät lumpsuen. Naurahtaen sain suustani myöntävän vastauksen - miksei kukaan tarjoa minulle tuollaista mahdollisuutta?!

Päiväkirjamerkintä 07.11.2015

Sateinen lauantaiaamu huipentui kun saavuin tallille ratsastaakseni Hurmosta. Ori oli rypenyt mutaisessa tarhassaan sydämensä kyllyydestä. Mieleni teki tunkea hevonen pesukoneeseen, sillä kuuraaminen oli tällä hetkellä viimeisenä mielessä. Suunnitelmissa oli ollut rento ilman satulaa ratsastus kentällä ja ehkä aamulla, mikäli sade ei pahemmin yllätä.

Haettuani Hurmoksen tarhasta ja saatuani orin karsinaan, hevonen päätti käydä pitkäkseen vielä puhtaisiin puruihin. Tässä vaiheessa en voinut enää pidättää naurua kun ori makoili tyytyväisenä päästyään pois tihkusateesta ja mudasta. Hurmos on kuitenkin varsin mukavuudenhaluinen hevonen, joten lämmin purupeite kelpasi sille selkeästi paljon paremmin. Pujahdin itsekin karsinaan kumisuan ja parin muun työkalun kanssa ja aloitin Hurmoksen perusteellisen jynssäyksen. Innostuin myös pesemään ja selvittämään hännän ja harjan. Hurmos nautti hoidosta silminnähden ja alkoi nuokkumaan alahuuli väpättäen unen rajamailla.

Tuntui lähes kurjalta herätellä oria todellisuuten suitsien kilinällä. Hurmos on kuitenkin korkean työmoraalin omaava hevonen ja varsin menevä sellainen, joten tuttu kilinä sai sen vain innostumaan. Se oli piirre, mitä aina jaksan ihailla hevosessa. Talliin mahtuu tarpeeksi niitä hevosia, jotka varmasti pakoilevat varusteita viimeiseen asti - oli se sitten takapuolen kääntelyä tai mahdotonta pullistelua. Heitin suitsien lisäksi orille viltin niskaan ja nousin itse selkään tallin seinustalla olevan penkin päältä. Aloitimme ihanan rentouttavan maastolenkin ja lopetimme pienellä ravijumpalla kentälle. Hurmori oli kevyen treenin päätteeksi ihanan rento ja minun synkähkö lauantaini muuttunut mitä parhaimmaksi.