Runon Hunajavarpunen VSN Champion, KTK-II, SV-II

Suomenhevosori, väriltään rautias, säkäkorkeus 157cm
Syntynyt 23.11.2015     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH15-018-2424
Kasvattanut Runoratsut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Runon Hunajavarpunen, niin ihanan runollinen ja hunajainen. Mitä saadaan, kun yhdistetään kaksi ihanaa, kilttiä ja rauhallista, oikein mallikelpoista suomenhevosta keskenään? No ihana, kiltti ja rauhallinen mammanmussukka tietysti. Hunni on oikein mallikelpoinen oripoika, josta löytyy tarvittaessa kuitenkin pientä twistiä. Se jatkaa isänsä jalanjäljissä yhtenä tallin suosikkihevosista mukavan luonteensa ja upeiden liikkeidensä vuoksi, mutta ratsastettavuudeltaan se on isäänsä huomattavasti parempi. Hunni on erittäin miellyttämishaluinen ja helposti säädettävissä sopivaan moodiin, ja siitä löytyy mukavasti vaihteita jokaiseen tilanteeseen.


KTK-III, KRJ-I
i: Fiktion Jalosydän
sh rt 153cm
VIP MVA Fn, KTK-II, KRJ-II
ii: Marsalkka sh vrt 170cm
iii: Sotamies sh vrt 165cm
iie: V.K. Soilikki sh prt 158cm
ie: Syksyn Saana sh prt 154 iei: Riemuvoitto sh rt 155cm
iee: Syystuuli sh prt 154cm
KRJ-I
e: Seljasaaren Kanelivarpunen
sh prt 157cm
KTK-III, KRJ-I
ei: Kaukomieli sh prt 158cm
eii: Venemies sh m 173cm
eie: Toivettu sh mksrt 160cm
ee: Ilo-Varpu sh prt 161cm eei: Muikkunen sh m 165cm
eee: Varpula sh prt 158cm

Jälkeläiset

01. sh-t Seljasaaren Sokeriina, syntynyt 12.07.2016 tammasta Nemoriina

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
17.01.2016 Huvitutti, SW1 40p.
07.02.2016 Turmeltaja, MVA-sert, pt. Jannica
07.02.2016 Seljasaaren Kartano, SW1 40p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1042.63
Tahti ja irtonaisuus 1382.32
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2424.95 op. (tasolla 6)

Kouluvalmennus 06.12.2015

"Piipiäisen vielä kävellessä loppukäyntejään toi hoitaja tallista Kiiskiselle uuden hevosen. Kyseessä oli nuori suomenhevosori Hunajavarpunen. Vaikka ikäisekseen nuoreksi oriiksi Hunajavarpunen vaikutti oikein lungilta ja erittäin osaavalta, tasaisen rauhalliselta ratsulta, huomasi sen silti olevan vielä kokematon kilpailleeseen Piipiäiseen verrattuna. Sovimme Kiiskisen kanssa, että jatkamme oriilla tamman kanssa aloitettuja harjoituksia, nyt kun asiat ovat tuoreena mielessä. Ratsukko sai panostaa kunnon alkulämmittelyihin, joissa Hunajavarpusta vuoroin taivuteltiin liioitellustikin ja vuoroin suoristettiin kaikissa askellajeissa. Pyysin Kiiskistä ratsastamaan kentän keskellä suoraa diagonaalia niin, että oriin pää oli käännetty vuoroin niin vasemmalle ja oikealla kuin vain menee - eli turpa miltei kuskin saappaassa kiinni. Tämä kun sujui, alettiin ottaa pelkkiä nostoja. Kiiskinen sai nostaa kentän lävistäjällä vuoroin oikeaa ja vuoroin vasenta laukkaa, välissä mentiin pari askelta käyntiä. Kulmaan ja lyhyen sivun sai laukata siinä laukassa, joka oli viimeksi nostettu, mutta lävistäjällä otettiin taas käynti ja uusia nostoja. Siitä sitten lähdettiin miltei samaan harjoitukseen, kuin Piipiäisen kanssa, tosin helpotettuun versioon: kentällä tehtiin vain toiseen päätyyn yksi pääty-ympyrä, josta lähdettiin lävistäjälle, suoristettiin hevonen, vaihdettiin laukka-askeleessa ja jatkettiin kierroksen mukaisessa oikeassa laukassa uraa pitkin takaisin samaan päätyyn, jossa edellinen ympyrä oli tehty, ratsastettiin se toiseen suuntaan ja lävistäjällä taas laukanvaihto askeleessa. Näin Hunajavarpuselle jäi tarpeeksi aikaa vaihtaa, sillä aikaa oli koko lävistäjä. Aikaa ori myös tarvitsi, sillä välillä se vaihtoi askeleen tai kaksi myöhässä - muista Kiiskinen silti kehua nuorta hevosta! Älä hätäänny, jos hevonen myöhästyy, kunhan se vaihtaa. Muista myös nuorta innokasta oria koota askeleessa ennen vaihtoa. Perse penkkiin, puolipidäte ja avaa haluttu laukka jalalla. Asettamaan ehtii myöhemminkin, kunhan hevonen on ensin suora. Nyt toisella tunnilla kädet pysyivät hyvin siellä missä pitääkin, ja ulko-ohjan tuki oli sellainen, kuten nuorelle suomenhevosoriille sopii suodakin - tasainen ja luotettava. Hyvin sujui!" Valmennuksen kirjoitti dani.

Päiväkirjamerkintä 25.07.2016

"Aivan liian hektinen kesäni läheni jo heinäkuun loppua, kun sain vihdoin raivattua tilaa kalenteriini seuraavaa kasvattivierailua varten. Niinpä otin tänään suunnaksi Lapin ja Seljasaaren Kartanon, jossa olin sopinut alkukesästä piipahtavani Ceryn kanssa kasvattikuulumisia vaihdettuani. Mietin kuumeisesti koko automatkan, miltä pieninä, hentoisina varsoina maailmalle lähteneet kasvattini mahtaisivat tänä päivänä näyttää. Tiesin niiden pärjänneen jo varsa-arvosteluissa ja kantakirjassa, mutta oli jännittävää päästä näkemään hevoset nykyisessä kotiympäristössään ihan livenä.

Seljasaaren pihaan kurvatessani silmiini osui heti hyvin hoidetun talliympäristön ja hevosten joukosta upea ori, joka ravasi tarhassaan häntä kaarella. Tunnistin otuksen kasvatikseni Hunniksi, ja auton parkkeerattuani astelin ylpeänä sydän rinnassa pamppaillen kohti hevosta. Hetken tuijoteltuani kuulin tutun äänen selkäni takaa, kun Cery kiirehti tervehtimään ja kyseli matkan kulusta. Pikaiset kuulumiset vaihdettuamme sovimme lähtevämme pienelle maastolenkille hevosten kanssa, ja juttelevamme samalla lisää.

Minä sain luvan varustaa alleni Hunnin, ja Cery lähti matkaan vähintään yhtä sievän Tuikkeen kanssa. En voinut olla ihastelematta, miten hyvään kotiin olinkaan kasvattini myynyt ihmetellessäni hulppeaa talliympäristöä ja asiantuntevaa hevosenpitoa. Kun viimein olimme valmiit ratsaille, lähdimme kävelemään rauhassa kohti tallin maastoreittejä, jotka todella olivat Lapin kesäisessä luonnossa henkeäsalpaavan kauniita.

Etenimme pääosin käynnissä, elleivät sääskiparvet sitten kasvaneet niin suuriksi, että niiden karistamiseksi oli välttämätöntä ottaa pari reipasta raviaskelta. Katsoin kuinka Tuike asteli edelläni varmana ja maastoon tottuneena, ja ellen olisi ollut tietoinen kummankin hevosen vankasta koulupainotteisuudesta, olisin voinut kuvitella niiden olevan säännöllisessä vaelluskäytössä. Kierrettyämme hieman alta tunnin mittaisen lenkin tallin tilusten ympäri, saavuimme jälleen tallin pihaan. Loppureissuni sujuikin kuin sumussa, sillä pitkän ajomatkan vuoksi sain majoittautua Seljasaaren hulppeaan kartanoon, jonka vanhojen seinien sisässä oltiin varmasti vietetty monia ikimuistoisia hetkiä. Vietin mukavan illan vieraanvaraisten omistajien seurassa, ja seuraavana päivänä oli mukava lähteä ajamaan Suomen halki kohti kotia - levänneenä ja tyytyväisenä." Merkinnän kirjoitti Melina.

Kouluvalmennus 02.12.2016

"Olin vieraillut Seljasaaressa viimeksi heinäkuussa, käydessäni sovitusti kurkkaamassa Hunajavarpusen ja Tähdentuikkeen kuulumisia. Kerroin vierailuni lomassa Hunajavarpusen voittaneen myöskin valmennuslahjakortin kasvattiarvonnassa, ja niin sovimme seuraavan tapaamisen ja valmennuskerran joulukuun tienoille, jolloin minulla oli muutakin toimitettavaa pitkän kotimaamme vastakkaiselle puolelle. Saapuessani Seljasaaren pihaan, vastaanotto oli tuttuun tapaan lämmin ja huolehtivainen. Sain sillä välin eteeni kupin kuumaa kahvia, kun Kiiskinen kävi joko varustamassa itse, tai ainakin delegoimassa Hunajavarpusen kuntoon laiton talliapulaiselle. Hetkeä myöhemmin lähdimmekin kävelemään kohti maneesia, jonka lämpö toivotti meidät suloisesti tervetulleeksi pakkasen paukkuessa seinien ulkopuolella. Annoin ratsukon verrytellä ensin itsekseen kaikessa rauhassa. Kun lähtee pitämään valmennusta toiselle puolelle Suomea, ei alkuverryttelyidenkään kanssa ole mielestäni sellainen kiire, että pitäisi päästä heti tositoimiin. Niinpä hörpiskelin tyytyväisenä kahviani, kunnes komensin ratsukon viimein hommiin. Hunni liikkui reippaasti ja yhteistyökykyisesti Kiiskisen alla, eikä ihme, sillä olihan kaksikko niittänyt jo mainittavaa menestystä kisakentilläkin. Näin ollen emme lähteneet hiomaan mitään ihan perusjuttuja, vaan asettelin kentälle sarjan puomeja ja kavaletteja.
Päästin ratsukon ylittämään puomit ensin itsekseen, jotta näin miten Hunnin askeleet asettuivat puomien väliin. Sen jälkeen lähdimme hiomaan vielä tekniikkaa. Neuvoin Kiiskiselle suunnittelemani radan suunnan, mutta yhtäjaksoisen esteiden ylittämisen sijaan pyysinkin ratsukkoa ottamaan puomien ja kavalettien väliin milloin pysähdyksiä, milloin askeleen lyhennyksiä tai -lisäyksiä. Pyysin ratsukkoa etenemään myös radan eri osioita vaihtelevissa askellajeissa, ja jokaisen onnistuneen kierroksen jälkeen vaihtelimme vielä hieman lähestymistapaa ja tempoa. Lopulta ratsukko oli suorittanut moitteetta jo lähes kaikki mieleeni tulleet variaatiot läpi ja arvelin, että tähän olisi hyvä lopettaa. Jätin kaksikon kävelemään vielä rauhassa loppukäyntejään, kun kävin itse vielä kurkkaamassa viereisessä tarhassa toista kasvattiani Tähdentuiketta. Lähtiessäni olin jälleen entistä vakuuttuneempi siitä, että kasvattini olivat Seljasaaressa loistavassa huomassa." Merkinnän kirjoitti Melina.