Seljasaaren Arla VSN Champion, KTK-I, KV-II, SV-III

Suomenhevostamma, väriltään punaruunikko, säkäkorkeus 160cm
Syntynyt 19.01.2016     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH16-018-0237
Kasvattanut ja omistaa Seljasaaren Kartano VRL-01811 & VRL-02116
Koulupainotteinen, tavoitetaso 5: Vaativa B

Arla on tamma, jolle povataan suurta tulevaisuutta. Nähtäväksi jää, miten suuri siitä loppujen lopuksi tulee, mutta omissa silmissäni se on ehdottomasti yksi Seljasaaren upeimpia kasvatteja vähintäänkin suvullisesti. Isänä on upeaakin upeampi Kaarnan Mikkihiiri, joka on minulle yksi niistä suomenhevosten The Oreista ja jota on tullut ihailtua jo monen monta vuotta. Emänä sillä on oma kasvattimme Ruska, kuvankaunis ruunikkotamma, joka niin ikään polveutuu Seljasaaren yksistä tärkeimmistä kantahevosista.

Arla on ulkonäöltään kiistatta yksi tallin näyttävimmistä tammoista, mutta luonteeltaankin se osaa olla varsin viehättävä, ainakin jos tällaisen päälle jaksaa ymmärtää. Tamma on aikamoinen riiviö, joka nauttii huomion keskipisteessä olemisesta ja tekee lähestulkoon mitä vain saadakseen sitä. Keppostelun lomassa piilee kuitenkin äärettömän kiltti ja hellyyttävä tamma, joka tekee oman ihmisensä vuoksi mitä tahansa. Arla ei helposti luota ihan jokaiseen ihmiseen, mutta sen luottamuksen voitettuaan on saanut elinikäisen kumppanin. Muiden hevosten kanssa se tulee myös pääsääntöisesti erittäin hyvin toimeen.

Hevosta hoidettaessa ei yleensä kovin kauaa mene, ennen kuin se alkaa keksiä erilaisia konnuuksia, joskin harmittomia sellaisia, hoitajansa pään menoksi. Arla osaa olla myös varsinainen kahlekuningatar, joten kunnollinen kiinni sitominen kannattaa huomioida, ellei halua metsästää tammaa milloin rehuvarastosta, milloin oritarhoilta. Varustaessa se odottaa malttamattomana töihin pääsyä, joten nopeus on valttia, jos varusteet meinaa saada päälle asti ennen kuin Arla on jo menossa.

Selkäännousussa tamma on usein malttamaton, mutta töihin päästyään se suorittaa oikean ratsastajan kanssa vaikeammatkin tehtävät siististi ja huolella. Liikkeet sillä on erittäin tasaiset ja mukavat istua. Laukka on hyvin rullaavaa ja ravi melko matalaa, mutta kuitenkin matkaavoittavaa, juuri täydellinen harjoitusravia ajatellen. Käynti on tasapainoista ja joustavaa. Arla jaksaa keskittyä pitkäänkin erilaisiin koulukiemuroihin ja mitä haastavampi tehtävä, sen parempi. Esteälyä tammalla ei juurikaan ole, mutta maastossa se on loistava ratsu niin yksin kuin kaverinkin kanssa, ja siellä ylittyvät pienet kannotkin huoletta. Kisapaikalla Arla on koko ajan menossa ja sen kanssa saa tosissaan tehdä töitä, jotta se keskittyy muiden hevosten ja uusien maisemien sijaan täysillä itse suoritukseen. Napakalla asenteella, mutta kuitenkin hellävaraisella otteella ei voi mennä kovin pieleen!


VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, SLA-I, YLA1
i: Kaarnan Mikkihiiri
sh prt 161cm
SLA-I, YLA3
ii: Purje-Aatos sh trt 155cm
iii: Purjehtija sh tprt 156cm
iie: Haaveilija sh trt 152cm
VIR MVA Ch, KTK-II
ie: Misteli sh prt 150cm
iei: Misteri sh rt 149cm
iee: Juhlijatar sh rt 152cm
VSN National Champion, KTK-II, KV-II, SV-III
e: Seljasaaren Ruska
sh prn 159cm
VSN Champion, KTK-II, KRJ-I
ei: Sumuhurja sh vkk 154cm
eii: Vilukki sh trt 155cm
eie: Sumulaulu sh vkk 155cm
VSN Champion, KTK-II
ee: Ruisralla sh tprt 155cm
eei: Rymy-Jukka sh rt 157cm
eee: Ruismuisto sh tprn 154cm

Jälkeläiset

Ei vielä jälkeläisiä.

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
07.02.2016 Seljasaaren Kartano, RCH 10p.
22.03.2016 Mörkövaara, SW4 40p.
19.03.2016 Harmonia, RCH 10p.
28.03.2016 Satulinna, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1158.51
Tahti ja irtonaisuus 1294.39
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 2452.9 op. (tasolla 6)

Päiväkirjamerkintä 13.01.2016

Onneksi olimme varanneet kengittäjän melkein koko tammikuun ajaksi. Pienet pakkaset ja välillä nollassa käyvä mittari eivät tehneet ulkoilusta ihanteellista - tallin piha oli kuin luistinrata. Arla kengitettiin heti vuodenvaihteen jälkeen, kun alkuvuodesta oli tiedossa tärkeitä kisoja eikä riskejä haluttu ottaa kotonakaan. Tämä aamu oli erityisen shown täyteinen kun luontoäiti jälleen hemmotteli meitä peilipintaan jäätyneellä maalla. Hevosten tarhaaminen oli yhtä seikkailua, vaikka hiekkaa pihaan oltiinkin ajettu. Yksikin väärä liike ja se olisi siinä.

Arla pelasti minut rysähtämästä selälleni kun talutin sen ulos tallista. Tarrasin vaistomaisesti tamman harjaan kun jalat lähtivät alta. Arla vilkaisi minuun hölmistyneenä ja hieman säikähti äkkinäistä liikettäni. Tamma ei selvästikkään viihtynyt minun roikkuessani siinä kiinni vaan pyöri ympärilläni jotta tasapainon hakeminen olisi varmasti hankalaa. Ja niin Arlakin otti hieman sivuluisua. Kun sain painon taas kantapäille, räjähdin nauruun ja pyysin hevoselta anteeksi. Ei mahtanut tuntua mukavalta kun joku äkisti tarraa tukkaan kiinni niin, että varmasti tukistaa.

Iltapäivällä menimme vielä Arlan kanssa maneesiin kevyelle treenille. Viimepäivinä olimme rampanneet valmennuksissa ja ottaneet muutamia hikitreenejä. Tänään olisi aika ottaa rennosti ja tavoitteeni oli ratsastaa hevonen täysin rennoksi. Arlalla oli mukavasti virtaa ja ratsastus oli helppoa kun sai keskittyä oleelliseen, eikä hevosen eteenpäin potkimiseen. Huolehdin omasta istunnastani ja siitä, että hevonen reagoi. Lopuksi ravasimme käytännössä ilman ohjaa ja Arla venytti turpaansa melkein maahan asti tyytyväisesti pärskien.