Nacrenétt du Roch

Selle Français, tamma
Syntynyt 19.03.2017 Ranskassa
Punaruunikko, 166cm

Rekisterinumero VH17-121-0035
Kouluratsastuspainotteinen, ko: Prix St. Georges
Kasvattanut & omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811

KTK-II   KV-II   Bronze Premium


KTK-I, KRJ-I
i: Spectre
holst m 167cm
ii: Spectron holst m 169cm iii: Sipico holst m 170cm
iie: Triumpha holst rn 163cm
ie: Nectra holst trnkm 166cm iei: Hyperior holst mkm 165cm
iee: Neran holst trn 156cm
KTK-III, Premier
e: Perlenétt
sf tprn 167cm
ei: Florestan sf rt 170cm eii: Maranell sf rt 169cm
eie: Florella sf m 170cm
ee: Perle sf tprn 166cm eei: Odysseo sf tprn 172cm
eee: Valiente sf trt 170cm

Jälkeläiset

Ei vielä jälkeläisiä.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Spectron on musta, 169cm korkea holsteinori, joka on kantakirjattu I-palkinnolla ja oria pidetään aikansa yhtenä huippu kouluperiyttäjistä. Muoti nimeksi nousseella nyt 16-vuotiaalla Spectronilla on jo yli sata jälkeläistä. Nykyään tosin orin käyttö on hieman vähentynyt, sillä sen astutusmaksut ovat nousseet pilviin ja tammojen kriteereitä tiukennettu todenteolla. Spectronilla on orimainen, mutta kuitenkin yhteistyökykyinen luonne, todella hyvä rakenne ja se on pärjännyt loistavasti Grand Prix tasolla kouluratsastuksessa. Jälkeläisilleen Spectron onkin periyttänyt hyvää rakennetta ja varin näyttävää ja mahtipontista liikettä. Orin omistaja on sanonut, ettei varmasti enää koskaan tule omistamaan samanlaista hevosta, sillä niin täydellinen paketti Spectron on.

ie. Nectra on melko vaatimaton 166cm korkea, tummanruunikonkimo holsteintamma. Prix St. Geroges tasolla parhaimmillaan kilpaillut tamma on lähinnä ollut omistajansa harrastuskaveri, eikä tammalta löydy meriittejä esimerkiksi näyttelykehistä. Nectra astutettiin 4-vuotiaana Spectronilla, joka silloin vielä aloitteli uraansa. Tamman omistaja ei todellakaan tiennyt, millaisen jättipotin oli saanut, sillä jo seuraavana vuonna Spectronin astutusmaksut olivat kaksinkertaistuneet. Nectran ensimmäisen varsan kapasiteetti yllättikin sen omistajan täysin ja orivarsa päätettiin myydä tavoitteellisempaan kotiin. Parin vuoden päästä Nectrasta teetettiin toinen varsa, joka jäi tamman omistajalle kasvamaan ja jatkamaan emänsä jalan jäljissä leppoisan harrastuskaverin uraa.

ei. Florestan on Ranskassa asuva, korrektirakenteinen, melko isokokoinen ori, jota tekee mieli katsoa toisenkin kerran. Väriltään rautias, isomerkkinen ori on melkoinen katseenkääntäjä kisakentillä, sillä se on isoliikkeinen, hyvin käyttäytyvä sekä kaikenlisäksi keräsi hyviä pisteitä kouluradoilta kilpauransa aikana. Se sai etenkin laukasta ja ravista hyviä pisteitä korjaamaan käynnistä saatuja vitosia sekä kutosia arvostelupapereissa. Käynti onkin tämän orin niin sanotusti huonoin askellaji. Florestanin kuskit vaihtuivat alkuaikoina tiuhaan, koska tarpeeksi taitavaa kuskia ei meinannut löytyä, mutta nykyisen kuskin kanssa myös GP-radat on päästy kunnialla läpi, ja muutama yli 65%:n tuloskin löytyy kilpailuhistoriasta. Jalostuskäytössä ori on ollut melkoisen suosittu, ja onkin periyttänyt jälkeläisilleen miellyttävää luonnetta, korrektia rakennetta sekä näyttävyyttä joka sopii hyvin kouluradoille. Yhteensä orilla on jälkeläisiä viitisentoista, mutta varmasti lisää on vielä tulossa.

ee. Perle on kuvankaunis tummanpunaruunikko tamma, joka on ulkonäöltään se kedon kaunein kukkanen ja luonteeltaankin vähintään yhtä ihana. Se on persoonana todella positiivisella asenteella varustettu, ja sen kärsivällisyys tuntuu jatkuvan loputtomiin. Kotitilallaan tamma on päässyt niin lasten ratsuksi, kuin GP-tason kilpailuihin omistajansa kanssa. Vahvimmat pisteet kouluradalta se on saanut ehdottomasti laukastaan, ja varsinkin suurta kokoamista vaativista laukkapirueteista. Perle on helppo niin käsitellä kuin ratsastaakin, ja siksi se on toiminut myös opetusratsuna parillekin taitavalle juniorille. Seuratason kisoista se on useimmiten napannut sen sinivalkoisen ruusukkeen, kun taas GP-radoilta se ei ole niin paljon menestystä saanut; mitä nyt yhden kansallisen tason GP-voiton ja muutamia muita sijoituksia. Tamma on toiminut tähän mennessä äitinä kolmelle varsalle, ja omistajan puheista oli ymmärtäminen, että ainakin yksi jälkeläinen tammalle olisi vielä tulossa.

Sukuselvitys isoisovanhemmista

iii. Sipico tulee vanhasta ja tunnetusta koulusuvusta. 170cm korkea, musta holsteinori kilpaili 22-vuotiaaksi asti kouluratsastuksessa Grand Prix tasolla suoriutuen tasaisen varmasti joka kerta. Sipicoa pidettiin todella tasaisena ja varmana suoritushevosena ja sillä oli hyvin rauhallinen ja yhteistyökykyinen luonne. Kysyntää jalostuksessa kuitenkin heikensi hieman se, että orilta löydettiin irtopalat, jotka vaikuttivat myös periytyvän sen jälkeläisille. Myös poikkeuksia tosin löytyi, kuten orin tunnetuin jälkeläinen, supertähdeksi noussut Spectron. Sipico lopetettiin 23-vuotiaana jalkaongelmien alettua haitata sen elämää liikaa.

iie. Triumpha on yksi varsin tunnetun ja perinteikkään saksalaisen holsteinsiittolan siitostammoista. Nyt 20-vutoiaalta tammalta löytyykin 12 jälkeläistä ja tamma on jo nykyään siirtynyt eläkkeelle. 163cm korkea, ruunikko, holsteint Triumpha tulee varsin täysveripainotteisesta suvusta ja vaikka tammalla itsellään ei olekaan juuri kilpailunäyttöjä, on se periyttänyt jälkeläisilleen selvästi voimaa ja hyvää suorituskykyä samoin kuin reaktiivista ja säpäkkää luonnetta. Tamman jälkeläisistä moni onkin päätynyt kilpailukäyttöön kenttäratsastuksessa, mutta suurin menestyjä on kouluratsu Spectron..

iei. Hyperior on 165cm korkea, mustankimo ori, joka tulee ihan kohtalaisen menestyneestä koulusuvusta ja on kilpaillut itse Intermediate II tasolla. Oria on käytetty melko ahkerasti jalostukseen ja sillä onkin kymmeniä jälkeläisiä, joista suurin osa on eri puolilla maailmaa harrastekäytössä. Löytyy Hyperiorin jälkeläisistä tosin myös muutama GP-tasolla startannut. Hyperior on III-palkinnolla kantakirjattu perushyvä ori, jonka luonne on yhteistyökykyinen ja helppo käsitellä. Orin jälkeläiset ovatkin olleet pääasiassa järkeviä ja toimivia käyttöhevosia, mutta aivan huipputasolle niistä ei ole ollut.

iee. Neran on 156cm korkea, tummanruunikko, ulkonäöltään miltein ponimainen holsteintamma, joka kilpaili omistajansa kanssa niin esteitä, koulua kuin kenttää. Neran oli luonteeltaan varsin sähäkkä ja reaktiivinen tapaus, jolla oli potentiaalia moneen lajiin. Valitettavasti tamman pieni koko kuitenkin karisti tämän mahdollisuuksia varsinkin esteillä. Omistajansa silmäteränä ollut Neran sai yhteensä neljä varsaa, joista kaikki ovat olleet lähinnä harrastekodeissa. Tamma on periyttänyt varsoilleen ketteryyttä, sopivaa sähäkkyyttä ja monipuolisuutta, sillä Nectraa lukuunottamatta muut Neranin varsat ovat kilpailleet sekä esteillä että koulussa.

eii. Maranell oli eläessään oikein näyttävä hevonen, jonka kanssa puuhastelu oli kaikkea muuta kuin hauskaa. Rautias, 169 senttinen ori saattoi yhdessä hetkessä olla lauhkea kuin lammas, mutta yhtäkkiä se saattoi vain hyppiä hoitajansa nenille ja sitä oli suorastaan mahdoton käsitellä. Näyttelyissä se kuitenkin keräsi kiitosta liikkeistään, sekä hyvästä rakenteestaan, mutta kilpailuiden saralla ori oli aavistuksen verran liian vaikea ratsastaa isoissa luokissa. Pikkukisoista tuli vaativistakin luokista menestystä, mutta GP-hevosta orista ei koskaan tullut, vaikka se kisasikin kansallisellakin tasolla, mutta vain prix st. georges luokkia.Maranell oli eläessään oikein näyttävä hevonen, jonka kanssa puuhastelu oli kaikkea muuta kuin hauskaa. Rautias, 169 senttinen ori saattoi yhdessä hetkessä olla lauhkea kuin lammas, mutta yhtäkkiä se saattoi vain hyppiä hoitajansa nenille ja sitä oli suorastaan mahdoton käsitellä. Näyttelyissä se kuitenkin keräsi kiitosta liikkeistään, sekä hyvästä rakenteestaan, mutta kilpailuiden saralla ori oli aavistuksen verran liian vaikea ratsastaa isoissa luokissa. Pikkukisoista tuli vaativistakin luokista menestystä, mutta GP-hevosta orista ei koskaan tullut, vaikka se kisasikin kansallisellakin tasolla, mutta vain prix st. georges luokkia.

eie. Florella oli Ranskassa isolla maatilalla asuva siitostamma, joka nuoruusvuosinaan ehti käymään myös kilpakentillä pyörähtämässä. Musta, melko isokokoinen tamma oli melkoinen katseenkääntäjä, joka ihastutti myös luonteellaan. Inter II luokissakin menestyneellä tammalla todettiin loppujen lopuksi paha vamma lannerangassa, joka huomattiin onneksi aikaisessa vaiheessa. Syytä vammalle ei tiedetty, mutta tamma jäi lähinnä harrastuskäyttöön, ja kierteli toivuttuaan pikkukisoja junioreiden kanssa. 17-vuotiaana tamma laitettiin kokonaan siitoskäyttöön, ja se varsoikin peräti neljä varsaa, joista jokainen peri ainakin osittain tamman kilttiä luonnetta sekä näyttäviä liikkeitä.

eei. Odysseo oli luonteeltaan ehkä aavistuksen pippurinen, mutta rauhallisen käsittelijän kanssa se esitti näyttelykehässäkin upeita raviliikkeitä vailla mitään yhteistyökykyongelmia. Tämä tummanpunarautias ori on ehkä aavistuksen tuntemattomampi kouluradoilla, mutta näyttelykehissä ori menestyi oikein hienosti, keräten paljon näyttelyvoittoja ja oman luokkansakin voittoja kertyi toistakymmentä. Kouluaitojen sisäpuolella oria ei juurikaan nähty, muutamia startteja se teki kansallisella tasolla Prix st. Georges-luokissa, mutta muuten se pyöri lähinnä omistajansa tyttären kanssa vaativa B-alueluokissa. Jälkeläisiä orille kertyi elämänsä aikana kymmenisen kappaletta.

eee. Valiente on kaikin puolin hieman tuntemattomampi nimi hevosten sukutauluissa, sillä tamma varsoi elämänsä aikana vain kolme varsaa, eikä sillä ole startteja seura- ja aluekisoja korkeammalta tasolta, eikä sieltäkään menestystä kovin hääppöisesti ole tullut. Luonteeltaan tämä kyseinen tamma on kuulemma ollut todella miellyttävä sekä käsitellä, että ratsastaa, mutta perhe on halunnut pitää sen ihan harrastuskaverina, jossa onnistuivatkin oikein hyvin. Arvostelupapereissa on ravin kohdalla ollut paljon kahdeksikkoja sekä muutama ysikin, joten laadukas tamma liikkeiltään on Valiente ollut.

Isän puolen sukuselvitys © Otterley, emän puoli © Annika N., kiitos!

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
30.10.2017 Le Château de Raconteur, MVA-sert, pt. Vibaja

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1793.51
Tahti ja irtonaisuus 2064.94
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 3858.45 op. (tasolla 8)

Maastoilua 20.10.2017

Tänään tarkoituksenamme olisi Emmelinen kanssa lähteä maastoon Oodilla ja Nacrenettilla. Haimme hevoset tarhoista, talutimme ne linnan upeaan tallirakennukseen ja kiinnitimme peräkkäin käytävälle. Itse ratsastaisin ruunikolla Nacrenettilla, Emmelinen kiivetessä mustan Oodin kyytiin. Juttelimme niitä näitä harjatessamme ja varustaessamme ratsujamme. Molemmat hevoset käyttäytyivät melko nätisti, vaikka Oodi yrittikin välillä korvat luimussa näykkiä Emmelineä naisen varustaessa sitä. Nacrenett oli sympaattinen hevonen, joka korvat hörössä katseli touhujani ja halusi nähdä jokaisen varusteen, jonka sille laitoin.

Tallin pihassa nousimme hevostemme selkään ja tarkistimme vielä satulavyöt ja jalustmet. Maassa oli vielä yön jäljiltä kevyttä usvaa, kun lähdimme käynnissä kohti Le Château de Raconteurin maastoreittejä. Oodi tuntui hieman rauhoittuneen päästessään metsikköön, ja käveli rivakasti pää pystyssä ja korvat hörössä katsellen ympäröiviä maisemia. Nacrenett tuntui mukavan herkältä ja reippaalta, eikä tuijotellut turhia maastossakaan.

Jonkin ajan kuluttua siirsimme hevoset raviin, ja ravasimme melko pitkän pätkän kauniin lehtimetsän siimeksessä. Puut loistivat oransseina ja kirkkaanvärisiä lehtiä leijaili siellä täällä. Oodi näytti aavistuksen verran lämpiävän vauhdin kiihdyttyä, Nacrenettkin oli menevällä tuulella mutta vauhti pysyi kuitenkin hienosti kontrolloitavissa. Ravipätkän jälkeen päätimme nostaa hetkeksi laukan. Molemmat hevoset syöksähtivät laukkaan, mutta parin askeleen jälkeen saimme kumpaisenkin ratsun paremmin hallintaan. Laukkasimme viitisen sataa metriä, kunnes jäimme loppumaaston ajaksi rauhalliseen käyntiin. Tallilla reippaan laukkapätkän aikana hionneet hevoset pääsivät hetkeksi karsinoihin kuivattelemaan, ennen kuin ne vietäisiin takaisin ulos raikkaaseen syysilmaan. Merkinnän kirjoitti Sippe.

Kouluvalmennus 23.10.2017

"Illan hämärtyessä tallin pihan lamput laitettiin päälle ja hevosia alettiin hakea sisään. Emmeline talutti vielä ruunikkoa tammaa Nacrenettia maneesiin kouluvalmennusta varten. Nainen nousi hevosen satulaan maneesin keskeltä, ja tarkisti satulavyön selästä käsin hevosen jo kävellessä uralla. Ratsukon kanssa olisi tänään vuorossa melko simppelejä juttuja - lähinnä puomeja, avotaivutuksia ja siirtymisiä.

Emmeline sai alkuverkata Nacrenettin melko itsenäisesti. Hän kävi kaikki askellajit läpi ja teki paljon kiemuroita, väistöjä, taivutuksia ja siirtymisiä askellajin sisällä. Nacrenett työskenteli rehellisesti läpi selän ja mutusteli tyytyväisenä kuolainta suu vaahdossa.

Valmennuksen varsinaisena tehtävänä olisi tehtä pitkille sivuille loivat kiemurat, joilla tehtäisiin pienet pätkät avotaivutusta laukassa. Päätyihin tehtäisiin ravissa ympyrät, joilla oli viisi puomia kaarelle asetettuna. Emmeline nosti Nacrenettilla laukan ja tuli loivalle kiemuralle. Ensi yrittämällä hän jäi aavistuksen liikaa taivuttamaan hevosta, jolloin taivutuksesta tuli turhan jyrkkä. Seuraavalla kerralla Emmeline ratsasti tarkemmin ja ratsukko suoritti kauniin laukka-avon. Kiemuran jälkeen ratsastaja siirsi hevosensa siististi raville, ja ratsasti maneesin reunaa pitkin päätyyn. Nacrenett oli mukavasti kuolaintuntumalla ja astui takaa aktiivisesti alleen, kun Emmeline ohjasi sen kohti ympyrälle asettelemiani vihreävalkoisia puomeja. Puomeilla ratsukon rytmi aavistuksen katosi ja hevonen jäi pohkeen taakse, minkä takia ensimmäisellä puomilla tuli pieni askelrikko. Ratsukko kuitenkin skarppasi hienosti loppuvalmennusta kohden myös puomeissa, ja suoritukset sekä avoilla että puomeilla paranivat kerta kerralta." Valmennuksen kirjoitti Sippe.

Kouluvalmennus 30.10.2017

"Pidin tänään vielä toisen valmennuksen melkein suoraan edellisen jälkeen. Toisena vuorossa oli minulle vielä uusi tuttavuus, tamma nimeltään Nacrenétt du Roch. Tällä kertaa pääsin seuraamaan ratsukon verryttelyä alusta asti, samalla kun join höyryävän kuumaa kaakaota kirpeässä syysilmassa. Samalla suunnittelin tehtäviä valmennusta varten, joka sujuikin hyvin saadessani samalla vähän nähdä, millaista oli ratsukon itsenäinen meno.

Aloitimme valmennuksen ravissa. Haimme hyvää, etenevää ravia, etenkin, kun tammalla tuntui tänään olevan vähän käsijarru päällä. Ennen kuin lähdimme mihinkään sen monimutkaisempaan tehtävään, ratsukko sai laukata hetken isoa, reipasta laukkaa muutaman kierroksen. Laukan tarkoitus oli vähän herätellä tammaa töihin, ja tässä onnistuttiin hyvin. Laukan jälkeen oli vuorossa nimittäin avo- ja sulkutaivutuksia vuorotellen, aluksi ravissa. Taivutukset tehtiin niin, että käytössä oli kentästä vain puolet pituussuuntaan, ja tällä puolikkaalla ratsastettiin kahdeksikon muodossa. Toisella "ympyrällä" keskeltä uraa kohti tultiin sulkutaivutuksessa, ja toiselta avotaivutuksessa. Tamma oli selkeästi parempi sulkutaivutuksessa, se asettui ja taipui juuri sopivasti ja astui hyvin ristiin. Avossa se ei taipunut rehellisesti rungostaan, vaan kaula oli helposti mutkalla ja runko suora. Molemmissa tehtävissä muutaman toiston jälkeen tamma parani, ja suluista tuli jo hyviä. Muutimme siis tehtävää niin, että molemmille puolille tehtiin avotaivutusta, jolloin avoa tehtiin molempiin suuntiin. Pikkuhiljaa tamma alkoi taipumaan rehellisemmin, ja vaihdoimme tehtävää heti, kun saimme yhden hyvän suoran avoa.

Siirryimme laukkaan, jossa teimme sulkutaivutusta eri suuntaan kuin mitä tehtiin ravissa. Ravityöskentelyyn oli mennyt paljon aikaa, joten emme lähteneet tekemään selvästi vaikeampaa avoa enää laukassa. Sulkutaivutus oli edelleen hyvää molempiin suuntiin laukassakin, joten emme jääneet hiomaan sitä turhaan muutamaa toistoa enempää. Lopuksi annoimme tamman ravata rennosti eteen matalammassa muodossa, ennen kuin lopetimme valmennuksen." Valmennuksen kirjoitti Amy.