Clair de Lune KRJ-I, KV-II

Selle Français -tamma, väriltään ruunikonkimo, säkäkorkeus 168cm
Syntynyt 18.02.2015     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH15-121-0028
Maahantuonut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811
Koulupainotteinen, tavoitetaso 7: Prix St. Georges

Lune on hevonen, jota jokainen haasteita karttava rakastaa ja palvoo. Karsinassa tamma seisoskelee korvat lurpallaan ja silmät kiinni. Jos joku sen pieneen kotikoloon sattuu astumaan, raottaa se toista silmäänsä, mutta suurella todennäköisyydellä pysyy paikallaan ja saattaa jopa jatkaa uniaan. Lune ei ole sellaista sorttia, joka hyppää innoissaan hoitajansa perässä pää viidentenä jalkana ja on aina valmis toimintaan. Sillä kestää hetki herätä tähän maailmaan, minkä jälkeen hevonen onkin oikein mukava tapaus. Hoitotoimenpiteiden aikana Lune seisoo paikallaan ja nauttii täysin siemauksin. Se saattaa pitkän puunaustuokion jälkeen hätkähtää ajatuksistaan ja kopauttaa vaativasti jalallaan lattiaa merkiksi siitä, että harjausta olisi jatkettava. Jos ei harjausta kuulu, Lune on hetken loukkaantunut mököttäjä, joka kuitenkin antaa nopeasti anteeksi ja on taas oma nössö itsensä.

Taluttaessa tamma seuraa kuin koiranpentu. Ei sitä kiinnosta lähteä nauttimaan kesän ruohoisista antimista tai kiiruhtaa tarhaan kavereiden luokse. Lune pitää ihmisten kanssa vietetystä ajasta eikä halua ahdistaa heitä kuilunpartaalle omalla toiminnallaan. Muiden hevosten seurassa Lune yleensä ottaa sen hoitotädin roolin. Tamma kaitsii nuorempiaan ja pitää huolen siitä, että kaikilla on mukavaa. Lune on siis usein tunkemassa ahteriaan riitapukareiden väliin ja uskaltaa hipaista sitä tarhan kovinta kiusaajaakin. Uudet asiat eivät ole kovin ihmeellinen asia tämän tamman mielestä, minkä vuoksi esimerkiksi kilpailutilanteet eivät ole sille yhtään sen jännittävämpiä tilanteita kuin kotona tehty treeni. Lune on siis helppo tapaus myös kisapaikoilla.

Ratsuna Lune on varsinainen automaatti. Se tekee työtä käskettyään eikä se halua tuottaa pettymystä ratsastajalleen ainakaan tahallaan. Aluksi hevosen herättely saattaa olla pienen työn takana, koska tammalla nyt vain sattuu olemaan melko syvälliset ajatukset, joista poistuminen on hitusen hankalampi tehtävä kuin yleensä. Vauhti lähtee kuitenkin erittäin harvoin käsistä vaan yleensä se on niin, että tammaa saa olla patistamassa eteenpäin. Monesti erilaiset tehtävät kaipaavat siis enemmän ponnekkuutta ja lennokkuutta, mutta parhaansa tamma usein yrittää. Onnistuessaan se odottaa saavansa runsaat kehut, jotka se yleensä kyllä ansaitseekin. © Amanda


i: Clarence
sf rnkm 170cm
ii: Royal Warfare xx rt 167cm iii: War in Dubai xx prt 165cm
iie: Radiant Royale xx rn 164cm
ie: Océane sf rnkm 167cm iei: Laurient sf mkm 170cm
iee: Josette sf trn 167cm
e: Luniér
sf m 165cm
ei: Olivier sf tprt 171cm eii: Only Lovers Left Alive xx trt 167cm
eie: Léona sf prn 163cm
ee: Lunétt sf m 164cm eei: Stéphane sf m 172cm
eee: Odelie sf trn 162cm

Jälkeläiset

01. sf-t. Lunelie du Roch, syntynyt 27.06.2015 oriista Don Bravado Saavutukset: Champion, KTK-II, KV-II, Bronze Premium
02. sf-t. Benoite du Roch, syntynyt 20.07.2015 oriista Côme de Caron
03. sf-o. Fronton du Roch, syntynyt 01.03.2016 oriista Fendant Saavutukset: KTK-II
04. sf-o. Royce du Roch, syntynyt 27.03.2017 oriista Romei du Roe Saavutukset: Premier

Sukuselvitys vanhemmista

i. Clarence on sellainen hevonen, joka ihastuttaa ulkonäöllään, mutta vihastuttaa luonteellaan. Se on ruunikonkimo, 170 senttimetriä korkea selle francais-ori, jonka lempipuuhaa on ärsyttää ihmisiä aina viimeiseen asti. Clarence vaatii käsittelijäkseen sellaisen ihmisen, joka ei pelkää komentamista, ja joka on itse koko ajan rauhallinen kuin viilipytty. Käsiteltäessä niin vaikea ori on kuitenkin ratsastettaessa ihan omaa luokkaansa. Se on erittäin isoliikkeinen, näyttävä ja helpohko ori, joka suorittaa helposti Intermediaire I-liikkeet, ja joitakin GP-liikkeitäkin. Ori on menestynyt hyvin kilparadoilla, voittaen ja sijoittuen useita kertoja. Orilla on ollut koko sen kilpailu-uran aikana ainoastaan yksi ratsastaja, ja siihen saakin kuulemma oikein hyvän suhteen luotua, kun vain jaksaa tutustua. Jalostusuraa orilla on takana vasta muutama vuosi, ja jälkeläisiäkin on vasta neljä kappaletta.

e. Luniér on kuvankaunis, musta tamma, jolta löytyy korkeutta 165 senttimetriä, eli suurimmasta päästä ei tämä tamma todellakaan ole. Luonteeltaan tamma on oikein miellyttävä, ja siitä löytyy mitä ihmeellisimpiä puolia. Vähän sählä se on, mutta ihmisille se ei koskaan halua mitään pahaa, sen voi käsiteltäessä antaa myös lasten käsiin ilman huolta siitä, että jotain pahaa tapahtuisi. Luniér on myös ratsuna oikein miellyttävä tapaus, ja sillä onkin isot, näyttävät liikkeet, vaikka se on suhteellisen pienikokoinen. Luniér on oikeastaan melkoinen automaatti, sillä se toimii todella pienillä, mitättömillä avuilla, eikä se harrasta sen suurempia temppuja, vaan on oikein leppoisa ja helppo ratsastettava. Se hallitsee myös GP-liikkeet, joten sillä on myös taitoa. Erityismaininta pitää kyllä antaa tamman kärsivällisyydelle, sillä tuntuu, että tämän hevosen kärsivällisyys on loputon. Tamma on ratsastajansa kanssa menestynyt hienosti kisakentillä, ja jalostuksessakin tammaa on jo nähty kahden varsan verran.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Royal Warfare oli sellainen hevonen, jota ei kukaan halunnut käsitellä, ja valitettavasti tämä ori myös periytti moista ominaisuutta jälkeläisilleen, joten kovin suosittu ei ori jalostuskäytössä ollut. Tämä 167 senttimetriä korkea rautias oli myös ratsastettaessa varsin kuuma tapaus, ja kovin montaa ihmistä se ei selässään sietänyt. Royal Warfare oli myös varsin sählä, ja kärsimätön hevonen, joten kovin korkeisiin koululuokkiin ei sen kanssa päästy. Vaativaa B:tä taidettiin kisata sijoittuen, mutta korkeampiin luokkiin ei orin kärsivällisyys riittänyt. Jälkeläisiä orille syntyi kuitenkin peräti viisi kappaletta, ennen kuin se saateltiin taivasmatkalle riehuessa tullun jalan murtuman vuoksi.

ie. Océane, ihana ruunikonkimo tamma, luonteeltaan täysi kymppi mutta ehkä aavistuksen verran vaisu ratsastettaessa. Kapasiteettia oli toki korkeallekin, mutta koulutus jätettiin "kesken" omistajan joutuessa onnettomuuteen. Tämän jälkeen tammalla kisattiin Vaativa A-luokissa suht hyvällä menestyksellä, joskin sitä ei juurikaan askellajien näyttävyydestä kehuttu, sillä se oli kaikinpuolin hieman pliisu tamma. Käyttäytyi lasten ponin tavoin, oli varsin lapanen ratsastettaessa, mutta siitä sai elinikäisen ystävän. Jalostuskäytössä tammaa nähtiin kolmen varsan verran, ennen kuin se saateltiin 22-vuotiaana taivaslaitumille.

ei. Olivier on tummanpunarautias, 171 senttimetriä korkea selle francais-ori, jonka kanssa puuhastelu on mukavaa päivästä toiseen. Tämä ori on erittäin hyväkäytöksinen, ja se tulee toimeen kaikkien kanssa. Orin mielestä kaikki on kivaa, ja tästä luonteenpiirteestä johtuen on orin omistajalle tullut paljon kyselyitä orin ratsutukseen liittyen. Ainoastaan yksi onnekas on kuitenkin kisaamaan tällä päässyt omistajan ohella, ja ori onkin menestynyt sekä GP- että Int-luokissa todella kiitettävästi. Myös näyttelyistä tämä korrektirakenteinen ori on saanut ihan mukavasti menestystä, ja on ollut myös suosittu jalostushevosena. Jälkeläisiä on nimittäin kertynyt orille jo kymmenen kappaletta, ja edelleen ori astuu tammoja kotitilallaan.

ee. Lunétt oli erittäin miellyttäväluonteinen tamma, jonka kanssa omistajansa keräsi menestystä kilpakentiltä oikein kiitettävästi, ja Lunéttin nimi jäi kaikkien huulille. Se kilpaili GP- ja Int-luokissa, ja ruusukkeita tuli miltei joka kisoista. Tammalla oli mitä näyttävimmät askellajit, ja vaikka se ei ollut kovin isokokoinen, oli siinä silti liikettä, energiaa ja kapasiteettia vaikka kuinka paljon. Myös jälkeläisilleen tamma periytti hienoja liikkeitä, yhteistyönhaluista luonnettaan sekä kapasiteettiaan. Lunétt oli myös jokaiselle neljälle varsalleen mitä täydellisin emä, ja kun tamma matkasi 23-vuotiaana taivaslaitumille, jäi sitä ikävöimään koko tallin väki.

Sukuselvityksestä kiitos Annika N:lle!

KRJ-Cupit:
30.04.2015 - Fiktio - Intermediate I - 8/93
30.06.2015 - Hukkapuro - Prix St. Georges - 4/85

Näyttelyt:
20.06.2015 Nidavellir, SIN2
30.06.2015 Le Château de Raconteur, SIN1
28.09.2015 Radical Trotters, PUN3

Villit- & harjoituskilpailut:
14.06.2015 - Merenrannan Ratsutila - Helppo B - 3/12
14.06.2015 - Merenrannan Ratsutila - Helppo A - 6/9

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1775.57
Tahti ja irtonaisuus 2117.87
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 3893.44 op. (tasolla 8)

Kouluvalmennus 03.06.2015

"Aurinko porotti kuin viimeistä päivää päivystäessäni kentän laidalla ja vahtiessani ratsukkoa, joka lämmitteli omaan tahtiin. Kimo ratsu oli keskittyneen oloinen eikä sillä ollut aikomustakaan sooloilla omiaan. Kun ratsukko oli saanut lihaksensa lämpimiksi, oli minun aika tarttua orkesterin johtoon. Aloitimme helpoilla avotaivutuksilla uralla. Lune teki työtä käskettyään oikein esimerkillisesti. Kerran jouduin huomauttamaan ratsastajalle unohtuneesta ulko-ohjasta, minkä johdosta Lune oli kääntynyt kaulastaan liikaa. Kun ulko-ohja oli oikeaoppisesti säätelemässä taivutusta, hevonenkin pysyi riittävän suorana etuosastaan. Yleisesti ottaen avotaivutukset menivät uralla sen verran hyvin, että pyysin ratsukkoa tulemaan samaisen myös keskihalkaisijalla. Nyt kun ei ollut kentän aitaa tukena, ratsastajalla oli enemmän hommaa pitää hevonen valitulla linjalla. Ratsukko pääsi myös lyhentämään ja pidentämään askelta taivutuksessa, jolloin ratsastaja pääsi työstämään kokoamisastetta ja sai jumpattua hevosta. Hyvien avotaivutusten jälkeen Lune sai hetken kävellä pitkän ohjan kera. Rennon kävelylenkin jälkeen pääsimme taas jatkamaan. Tarkoituksena oli tällä kertaa tehdä pituushalkaisijalla sekä avoa että sulkua. Ratsukon tuli heti pituushalkaisijalle käännyttyä tehdä voltti, minkä jälkeen se pääsi luontevasti jatkamaan avotaivutuksessa. Noin puolessa välissä oli tehtävä suoristus, jonka jälkeen voltti vasemmalle, mutta suoralle uralle päätyessä tehtäisiinkin sulkutaivutusta. Ensin ratsukko teki tehtävää ravissa, mutta homman näyttäessä liian helpolta siirryttiin laukkaan. Aluksi ratsastaja unohti tyystin taivuttavat ja asettavat avut jo voltilla. Kun voltilla hevonen oli jo hyvin valmisteltu, oli sulkutaivutukseen todella helppo jatkaa. Lune pysyi hyvin ratsastajan ohjan ja pohkeen välissä sen jälkeen kun ratsastaja oli itse saanut oman toimintansa kasaan. Hyvien laukkataivutusten jälkeen annoin ratsukon aloittaa loppuverryttelyt." Valmennuksen kirjoitti Amanda.

Maastolenkki Ambren kanssa 05.06.2015

Kello näytti kahdeksaa aamulla, kun olin vihdoin saanut itseni ensimmäisen liikutettavan hevosen selkään. Työpäiväni oli alkanut varsin mukavissa merkeissä, koska olin saanut viettää aikaa maailman mahtavimman hevosen, Lunen, kanssa. Ihan oikeasti. Tamma matkasi rennon letkeästi eteenpäin kävellessämme leveää soratien reunaa. Pitkä ohja heilui puolelta toiselle hevosen askelten tahdissa. Minulla oli kova luotto siihen, että hevonen pysyy aisoissa, vaikka ohjat olisivat sen korvissa. Välillä oli enemmänkin kuin mukavaa päästä sellaisen hevosen selkään, jonka kanssa ei tarvitse olla valppaana joka sekunti vaan pystyi välillä hengähtämäänkin. Aamuaurinko tunki aggressivisesti pilviharsojen lävitse. Kevyt tuuli tuntui kuitenkin viileältä ja olin pakannutkin itseni täyteen vaatetta. Hetken kävelyn jälkeen otin ohjaa enemmän käteen ja pyysin Lunea nostamaan ravin. Tamma teki työtä käskettyään ja nosti varsin laahavaan ravin. Se ei kokenut tarpeelliseksi liitää jossain hemmetin ryteikössä upean kouluponin lailla vaan tyytyi puskamopon rooliin. Minun oli jokin roti hommassa säilytettävä, minkä vuoksi patistin tammaa sen verran, että ravi oli edes nopeampaa kuin äskeinen käynti.

Ravasimme melko pitkään, kunnes päädyimme erään pellon reunaan. Lunen tajutessa tuon avaran pellon, sen korvat taipuivat varovaisesti höröön eikä sen silmätkään enää olleet lurpallaan niin kuin maastolenkin alussa tuuppasivat olemaan. Tamma selvästi aavisti mitä tuleman piti. Päästyämme peltoa reunustavan ojan yli turvallisesti annoin tammalle luvan laukkaan. Tyttöhän otti sellaisen harppauksen eteenpäin, että oksat pois. En osannut valmistautua kenguruloikkiin laisinkaan ja aloitinkin laukkapätkän sillä, että makoilin hevosen kaulalla. Lunea ei kuitenkaan kiinnostanut selässä roikkuva hernesäkki vaan kiisi vauhdikkaasti eteenpäin. Sain jossain vaiheessa itseni takaisin satulaan, minkä jälkeen pääsin itsekin nauttimaan matkasta. Hevonen ojensi kinttujaan pitkälle eteenpäin. Annoin sille enemmän ohjaa. Nyt ei tarvinnut kulkea kaula vääränä ja miettiä peräänantoja. Tamma tuntui silminnähtävästi nauttivan rennosta menosta, ja olikin äärimmäisen hankala pysäyttää. Yleensä tällaisia tilanteita ei tamman kanssa tule, mutta tänään Lune olisi jostain kumman syystä halunnut olla gepardinainen. Päästyämme rauhoittumaan pienehkölle polulle huomasin Lunen jalat. Yöllä oli tosiaan satanut rankasti, ja se näkyi myös valkoisen tamman jaloissa. Ne olivat polviin asti mustaa kuraa täynnä, ja olihan muutama kuralaikku myös eksynyt ryntäiden puolelle. No, kotiin päästyäni alkaisi pesuoperaatio! Merkinnän kirjoitti Amanda.

Kouluvalmennus 10.06.2015

"Olin jälleen kerran saapunut valmentamaan minulle jo tuttua ratsua, Lunea. Se oli tänäänkin oikein yhteistyöhaluinen ja ratsastajalla näytti olevan melko helppoa, tai helpolta se ainakin näytti. Tänään oli tarkoitus paneutua erilaisiin laukkatehtäviin, joita olin koko eilisen illan ja yön kehitellyt. Ratsukko sai lämmitellä itsenäisesti, mutta mikäli bongasin jotakin virheitä, etenkin laukassa, huomautin niistä. Yritin saada laukan sujumaan jo heti alkuverryttelyistä lähtien mallikkaasti. Aluksi pyysin ratsukkoa näyttämään minulle muutamat laukannostot suoraan käynnistä. Huomasin heti, että koottuun laukkaan siirtyminen ei ollut mielestäni riittävän voimakas ja lennokas vaan muun muassa takajalat jäivät ikävästi laahamaan perässä. Käskin ratsastajaa keventämään ohjasapuja, jottei hän jäisi liiaksi kiinni ja ratsu vain hidastaisi tempoa. Kun siirtymiset alkoivat miellyttää minunkin vaativaa silmää, saatoimme siirtyä seuraavaan tehtävään. Tänään ei ollut tosiaan tarkoitus ottaa mitään huippuvaikeita Grand Prix -liikkeitä vaan pikemminkin paneutua perusratsastukseen. Pyysin ratsukkoa tulemaan lisättyä laukkaa diagonaalilla. Hevonen lähti todella vauhdikkaasti liikkeelle, mikä saattoi johtua kentän laidalle ilmestyneestä linnusta, joka tietysti kummastutti hieman. Ensimmäinen lisätty laukka oli siis kaikkea muuta kuin tahdikas ja rauhallinen. Lune painautui hieman ratsastajan kädelle ja oli etupainoinen, mikä oli tulosta ratsastajan liian tiukasta otteesta ohjan toisesta päästä ja liioitellun takana olevalla pohkeella. Kun ohjeet oli sisäistetty ja ratsulle annettiin tilaisuus asteittain lisätä vauhtiaan ja nostaa tempoaan rauhallisessa tahdissa, saatiin Lunesta irti todella näyttäviä pitkällä askeleella ja kaulalla varustettuja laukkoja." Valmennuksen kirjoitti Amanda.

Harjoituskilpailuissa 14.06.2015

Lähdimme tänään nelipäisen hevoskatraan kanssa käymään tuttavan tallilla harjoituskilpailuissa. Aamulla olikin aikainen herätys, kun hevosille piti tehdä vielä viime hetken puunaustoimet ennen rekkaan lastaamista. Onneksi olimme yhdessä Ambren ja Julietin kanssa pakanneet kaikki tarvittavat varusteet autoon jo edellisiltana, niin sai sen osalta nukkua hieman pidempään, sillä matka tulisi olemaan melko pitkä. Lune kuitenkin odotti karsinassaan jo virkeänä ja oli selvästi valmis päivän haasteisiin. Aamuheinien ja oman spesiaalipuuronsa jälkeen se käveli tottuneesti rekkaan ja jäi odottamaan tovereitaan.

Ambre osallistui Lunen kanssa koululuokiin Helppo B ja Helppo A, joten odotettavissa ei ollut sen suurempia ongelmia sillä Lune oli jo hyvä kyseisillä tasoilla. Verryttelyssä Lune oli heti kuuliainen ja reipas ja suoritti vaaditut tehtävät tarkasti. Radalle pästiin siis lähtemään hyvillä mielin ja Helposta B:stä napsahtikin hienosti kolmas sija prosentein 62.343%! Helpossa A:ssa tuli muutamia tahtirikkoja ja kilpakumppanit vetivät tässä luokassa pidemmän korren, Ambre ja Lune ylsivät kuudensiksi.