Leona du Roch KTK-II, KV-II
![]() |
Selle Français -tamma, väriltään rautiaankimo, säkäkorkeus 165cm Syntynyt 10.08.2015 ![]() Kasvattanut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811 Koulupainotteinen, tavoitetaso 8: Intermediate I |
Leona jatkaa ihastuttavaa kimolinjaani. Oli mukava huomata, että sieltä putkahti niin ikään valkoinen tamma, joka kasvaessaan on osoittautunut vähintään yhtä mukavaksi hevoseksi kuin emänsä ja emänemänsä. Leona on todella kiltti, ympäristöstään sopivan kiinnostunut, hienostunut ja kaikin puolin täydellinen leidi. Se viihtyy niin ihmisten kuin lajitoveriensakin parissa, mutta selviää tarpeen tullen hetken yksinäänkin. Vettä tamma rakastaa yli kaiken, ja leikkiikin lähimmällä mahdollisella vesikupilla aina tilaisuuden tullen.
Ratsastaessa Leona on ollut nuoresta pitäen innokas ja oppivainen. Tamma pitää erityisen paljon maastoilusta, mutta viihtyy myös kenttätyöskentelyssä ja suorittaa aina parhaansa mukaan. Se ei välitä ratsastajan pikkuvirheistä, vaan pyrkii korjaamaan niitä itse. Leonalla on kolme hyvää askellajia, joista laukka on erityisen mukavaa ja tasapainoista.
VIR MVA Ch, VSN Ch, KTK-I, KRJ-I, KV-II, Premier i: Cabernet du Roch sf prt 171cm |
KRJ-I, KV-III, MSY-B, KVJ AB, Bronze Premium ii: Crialdi sf prt 170cm |
iii: Crimaldi sf trn 170cm |
iie: Fabiénne sf prt 168cm | ||
KTK-III, KRJ-I, KV-III, KVJ AB, Premier ie: Chanceux sf tprn 165cm |
iei: Bête Noir sf m 167cm | |
iee: Heureux sf tprn 164cm | ||
Champion, KTK-II, KV-II, Bronze Premium e: Lunelie du Roch sf rnkm 170cm |
VSN Champion, KTK-II, KRJ-I, KVJ AB, Premier ei: Don Bravado sf vprn 170cm |
eii: Barbados sf vprn 171cm |
eie: Imiriél sf m 165cm | ||
KRJ-I, KV-II, Premier ee: Clair de Lune sf rnkm 168cm |
eei: Clarence sf rnkm 170cm | |
eee: Luniér sf m 165cm |
Jälkeläiset
Ei vielä jälkeläisiä.
Sukuselvitys isoisovanhemmista
iii. Crimaldi on ori, josta kohutaan Ranskassa. Hieman tuntemattomammasta suvusta oleva tummanruunikko herra ei nuorena saanut juurikaan arvostusta, sillä hitaasti kehittyvä ori ei ollut ensimmäisissä orinäytöissä vielä kasvanut ruotuunsa ja muistutti enemmän kurkea kuin hevosta. Vasta 6-vuotiaana Crimaldi alkoi niin sanotusti näyttää hevoselta, mutta millaiselta ori näyttikään. Ennen pihalle naurettu ori kantakirjattiin II palkinnolle, mikä ei kuitenkaan vielä ollut syy kohuun. Kun kaikki kasvukivut olivat takanapäin, alkoi orin ratsuttaja kokeilla kilpailemista nuorella orilla: suvereeni Ranskan 6-vuotis koulucupin voitto nosti orin kaikkien huulille. Hetkeen ei oltu nähty niin hyvää keskiravia kuin tämä ori esitti. Kisauran kertyessä alkoi myös tammanomistajat heräämään, sillä nyt oli löytynyt ori, joka toivottavasti toisi lisää liikettä varsoihin. Siitosurallaan Crimaldi ei kuitenkaan aivan niin hätkähdyttänyt kuin kisaradoilla, sillä vaikka ori jättää selkeästi hyvää sporttityyliä, näkyy herran varsoissa myös hyvin paljon emätammaa. Vaikka orista ei siis tullut ihmeidentekijää ranskalaisten ravin parantajana, on herra edelleen nosteessa ja Crimaldin jälkeläiset tuntuvat kiinnostavan hevosihmisiä. Luonteeltaan Crimaldi on yllättävän lupsakka ja rento, todellinen ranskalainen herrasmies. © Assi
iie. Fabiénne muistuttaa ulkonäöltään poikaansa Crialdia aivan hämmästyttävän paljon; molemmilla hevosilla on sama oranssiin taittava punarautias väritys ja lähes samat merkit niin päässä kuin jaloissa. Ulkonäköön yhtäläisyydet eivät suinkaan lopu, sillä poikansa tavoin Fabiénne on kunnostautunut kouluradoilla, joskin alemmilla vaikeustasoilla. Alkuelämästään tamma kävi myös kokeilemassa ensimmäisen omistajansa kanssa kenttäratoja, ja vaikka tammalta löytyy hyvin myös hyppykykyä isän suvun kautta, ei neiti ollut tarpeeksi rohkea ja varma kenttäratsuksi. Tämän jälkeen Fabiénne myytiinkin nykyiseen kotiinsa, eli pieneen tammapainotteiseen siittolaan Etelä-Ranskassa. Suoraan ei neitiä kuitenkaan laitettu siitokseen, sillä kyseisen siittolan ideologiana on ensin tähdätä niin korkealle kisaradoilla kuin tammalla on potentiaalia ja vasta tämän jälkeen siirtää hevonen siitokseen. Fabiénne pääsikin testaamaan rajojaan varsin voitokkaasti, jonka jälkeen kysyntä oranssin koulutamman varsoista alkoi olla niin suurta, että tamma päätettiin astuttaa ja siirtää siitostammaksi. Isäoreiksi on valittu hyväliikkeisiä kouluoreja, minkä ansiosta tamman varsoja on nähty paljon ikäluokkakilpailuissa ja kuudesta varsasta jopa kaksi on koulutettu aina Grand Prix luokkiin saakka. © Assi
iei. Bête Noir on komea musta, 167 senttinen puoliveriori, jonka kanssa ei aika koskaan käy tylsäksi. Ori on varsasta asti ollut todella utelias ja sählä luonteeltaan, mutta kun sen kanssa alkaa oikeasti tekemään töitä, niin johan löytyy liikettä ja loputonta kärsivällisyyttä - jos siis orin saa ensin kuuntelemaan ratsastajaa. Käsiteltäessä Bete on hieman jyrä, mutta muutama ärähdys auttaa asiaan jo melkoisesti, ja kyllä ori on aina ihmistä kunnioittanut. Bete on omistajansa kanssa kisannut GP-radoilla asti, mutta siltä tasolta ei ole tullut niin merkittävää menestystä, kuin alemmista luokista. Ori on kuitenkin näyttävä, ja upea ulkonäöllisesti, joten se viimeistään ihastuttaa tammanomistajat. Tähän mennessä orilla onkin jo kymmenisen jälkeläistä, mutta hevonen on edelleen käytössä jalostukseen. Myös orin omistajalla on kaksi varsaa tästä hienosta kouluoriista. © Annika N.
iee. Heureux on ihana, melko pienikokoinen pippurinen selleritamma, joka toimii ainoastaan tutuilla ja turvallisilla ihmisillä. Se on jyrä, siitä ei saa mitään irti, jos ei oikeasti osaa pyytää ja sitä rataa, mutta siinä on kuitenkin kapasiteettia GP-radoille asti, jossa sillä ei kuitenkaan olla startattu vielä kertaakaan. Prix St. Georges-luokista on kuitenkin tullut jo useampi voitto ja sijoitus ja Inter I-tasolla on otettu muutamia startteja alle. Tämä vasta 10-vuotias tamma on kuitenkin toiminut jo yhden varsan emänä, mutta nyt sen kanssa keskitytään lähinnä kilpailemiseen, ja tammaa koulutetaan koko ajan kohti GP-tasoa. Heureuxissa on liikettä ja kapasiteettia ja erinomainen rakenne kouluhevoselle. Luonteessa on parannettavaa, mutta kyllä tämäkin tamma taitavan käsittelijän kanssa pysyy ruodussa. © Annika N.
eii. Barbados myytiin parivuotiaana kasvattajaltaan Ranskan Ylä-Normandiasta Saksaan tunnetulle kouluratsastajalle tulevaisuuden kilparatsuksi. Suurilinjainen mutta kevyt ori vakuutti uuden omistajansa upeilla liikkeillään, joissa riitti elastisuutta ja lennokkuutta. 171cm vaaleanpunaruunikko osoittautui myös nopeaksi oppilaaksi, sekä erittäin korkean työmoraalin omaavaksi ratsuksi. Barbados kehittyi nopeasti vaativien luokkien taitajaksi, ja kymmenvuotiaana se kilpaili jo menestyksekkäästi GP-tason kouluradoilla. Vuosia kestänyt kilpaura alkoi kuitenkin verottamaan orin terveyttä, ja Barbados joutuikin jättämään kisakentät 14-vuotiaana jatkuvien selkävaivojen astuessa kuvioihin. Menestyksekkään uransa jälkeen ruunikko ori vietiin kantakirjattavaksi, josta Barbados palasi II-palkinnon kanssa. Kantakirjauksen jälkeen Barbadokselle riitti kysyntää tammoille, ja ori siirtyikin pääsääntöisesti siitoskäyttöön. 17-vuotiaana, ehdittyään toimia pari vuotta siitosorina, Barbadoksen selkävaivat alkoivat taas, johtuen runsaasta pukille hypyttämisestä. Hetken sairaslomailtuaan ruunikko ori päätettiin kuitenkin lopettaa, kun kivut eivät meinanneet antaa periksi lääkityksenkään avulla. Barbadokselle syntyi 28 jälkeläistä, joista useat perivät isältään suurilinjaista ja kevyttä rakennetta sekä upeita liikkeitä. © dookie
eie. Imiriél myytiin kaksivuotiaana kasvattajaltaan Etelä-Ranskasta Saksaan kouluratsuksi nuorelle kouluratsastajalupaukselle, joka joutuikin hieman pettymään tamman luonteen suhteen. Imiriél osoittautui melkoisen temperamentikkaaksi ja kuumaksi hevoseksi, joka oli kyllä halutessaan erittäin näyttävä ratsu, mutta se vaati ratsastajaltaan melkoisia taitoja kulkeakseen niin. Useiden vastoinkäymisten takia Imiriélin koulutus ei edistynyt kovin nopeasti, mutta hiljalleen se alkoi esiintymään vaativammissakin koululuokissa, vaihtelevalla menestyksellä. Lopulta intermediate -tasojen luokkiin päästyään Imiriélin omistaja päätti myydä tammansa rennompaan käyttöön, sillä 165cm korkea musta puoliverinen oli turhan kuuma tapaus kouluratsuksi. Koska Imiriél oli kuitenkin suvultaan, liikkeiltään ja myös rakenteeltaan laadukas yksilö, päätyi se takaisin Ranskaan selle francaiseja kasvattavalle siittolalle. Imiriél osoittautui erinomaiseksi emäksi, eikä se periyttänyt hankalahkoa luonnettaan juuri lainkaan - hyvää rakennetta ja lennokkaita liikkeitä kyllä senkin edestä. Imiriél menehtyi 18-vuotiaana pieleen menneen varsomisen seurauksena, ja se ehti jättää jälkeensä neljä kaunista varsaa. © dookie
eei. Clarence on sellainen hevonen, joka ihastuttaa ulkonäöllään, mutta vihastuttaa luonteellaan. Se on ruunikonkimo, 170 senttimetriä korkea selle francais-ori, jonka lempipuuhaa on ärsyttää ihmisiä aina viimeiseen asti. Clarence vaatii käsittelijäkseen sellaisen ihmisen, joka ei pelkää komentamista, ja joka on itse koko ajan rauhallinen kuin viilipytty. Käsiteltäessä niin vaikea ori on kuitenkin ratsastettaessa ihan omaa luokkaansa. Se on erittäin isoliikkeinen, näyttävä ja helpohko ori, joka suorittaa helposti Intermediaire I-liikkeet, ja joitakin GP-liikkeitäkin. Ori on menestynyt hyvin kilparadoilla, voittaen ja sijoittuen useita kertoja. Orilla on ollut koko sen kilpailu-uran aikana ainoastaan yksi ratsastaja, ja siihen saakin kuulemma oikein hyvän suhteen luotua, kun vain jaksaa tutustua. Jalostusuraa orilla on takana vasta muutama vuosi, ja jälkeläisiäkin on vasta neljä kappaletta. © Annika N.
eee. Luniér on kuvankaunis, musta tamma, jolta löytyy korkeutta 165 senttimetriä, eli suurimmasta päästä ei tämä tamma todellakaan ole. Luonteeltaan tamma on oikein miellyttävä, ja siitä löytyy mitä ihmeellisimpiä puolia. Vähän sählä se on, mutta ihmisille se ei koskaan halua mitään pahaa, sen voi käsiteltäessä antaa myös lasten käsiin ilman huolta siitä, että jotain pahaa tapahtuisi. Luniér on myös ratsuna oikein miellyttävä tapaus, ja sillä onkin isot, näyttävät liikkeet, vaikka se on suhteellisen pienikokoinen. Luniér on oikeastaan melkoinen automaatti, sillä se toimii todella pienillä, mitättömillä avuilla, eikä se harrasta sen suurempia temppuja, vaan on oikein leppoisa ja helppo ratsastettava. Se hallitsee myös GP-liikkeet, joten sillä on myös taitoa. Erityismaininta pitää kyllä antaa tamman kärsivällisyydelle, sillä tuntuu, että tämän hevosen kärsivällisyys on loputon. Tamma on ratsastajansa kanssa menestynyt hienosti kisakentillä, ja jalostuksessakin tammaa on jo nähty kahden varsan verran. © Annika N.
KRJ-Cupit: Näyttelyt: |
Ominaisuuspisteet: |
Kouluvalmennus 09.01.2016
Olin saapunut Raconteuriin pitämään valmennusviikonloppua, joka alkoi tallinpitäjän Emmelinen sekä hänen kuvankauniin, kimon kasvattitamma Leonan kanssa. Kuulumisten vaihtamisen sekä päivän läpikäymisen jälkeen aloitimme Leonan kanssa siitä, mikä Emmelinen mukaan oli viime aikoina ollut hankalaa. Emmeline nimittäin kertoi valmennuksen alkua kohden, että oli kohdannut nuoren tamman kanssa pientä hankaluutta tahdin löytymisen kanssa. Tästä syystä aloitimme työskentelyn isolla pääty-ympyrällä, jossa halusin Emmelinen ratsastavan kaikki askellajit läpi. "Tietysti kun nuori hevonen kasvaa, se saattaa hetkellisesti menettää tahdin ja tasapainon. Se on kuitenkin onneksi usein nopeasti ohikulkeva vaihe, ja silloin täytyy antaa aikaa sille hevosta ja työskennellä ihan perusjuttujen ohella." totesin ratsastajalle, joka jo epäili nuoren hevosen olevan jostakin rikki. Käynnissä suurin työ oli saada hevonen tukeutumaan ohjalle ja kulkemaan niin sanotusti koko kroppansa läpi, kun taas ravissa ja laukassa halusin Emmelinen antavan hevoselle tilaa sen sijaan, että hän niputtaisi hevosta hyvin lyhyelle kaulalle ja kropalle. Ravia ja laukkaa työstäessä ohjastin Emmelinen myös istumaan hieman enemmän irti hevosesta, jonka lisäksi pyysin häntä houkuttelemaan tammaa hiljalleen avoimemmalle ja pyöreämmälle kaulalle. "Juuri näin, nyt kehut sitä ihan miljoonasti jotta se tietää, että se on tehnyt oikein. Tämä on täysin riittävä työskentelymuoto tähän ikään verraten, ja kaiken hyvän lisäksi tästä on helppo lähteä työstämään hevosta lyhyemmäksi." totesin ratsastajalle, joka tuntui olevan ilmestä päätellen varsin tyytyväinen nuoren hevosen liikkumiseen. Valmennuksen kirjoitti VP.
Kouluvalmennus 10.01.2016
Valmennusviikonlopun toisena päivänä päivän lopetti ratsukko, joka tuntui saaneen edelliseltä päivältä pieniä avaimia tulevaisuutta varten. Alkuverryttelyn aikana teimme paljon kaarevia ja suoria uria silloin tällöin suuntaa vaihdellen samalla, kun keskityimme siihen mihin edelliseen päivään olimme lopettaneet. Leona sai kulkea hyvin avoimella kaulalla, mutta se ei saanut kuitenkaan roikkua etupainoisena lapojensa päällä vaan sen liikkeen tuli kulkea kropan läpi kaikissa askellajeissa. Pääsimme toivottuun tilanteeseen tällä kertaa huomattavasti nopeammin kuin edellisenä päivänä, joten pääsimme työstämään tammaa vielä hetkeksi vaativampien tehtävien pariin. Koska halusin tarjota edelleen Leonalle onnistumisen iloa, tehtävä oli hyvin simppeli - suoralla uralla pitkää sivua myöden avotaivutusta ja lyhyiden sivujen päätyyn oli määrä tehdä pääty-ympyrä laukassa. Avotaivutus ravissa jopa yllätti minut, sillä tamma seurasi ratsastajansa apuja hyvin ja teki varsin kiitettävää avotaivutusta. Avotaivutuksen aikana pääsimme myös siihen tilanteeseen, että hevonen oli aidosti sisäpohkeen ympäri - Emmeline saattoi vaikka päästää koko sisäohjan löysäksi, ja hevonen jäi siihen taivutukseen, johon se jätettiin. Pääty-ympyröillä vaadin Emmelinen ratsastamaan hevosen nuoresta iästä huolimatta täsmälliset siirtymät ravista laukkaan sekä laukasta raviin, sillä huolellisesti opetetut siirtymät nuoresta pitäen auttavat hevosta suoriutumaan tulevaisuudenkin siirtymistä huomattavasti helpommin. Valmennusviikonloppu saatiin purkitettua Leonan kohdalla varsin onnistuneeseen valmennusrutistukseen, ja uskon, että sekä hevonen että ratsastaja sai paljon uutta ajateltavaa ahaa-elämysten kautta. Loppuun täytyy todeta, että jään innolla seuraamaan Leonan kehitystä, sillä uskon, että tästä hevosesta tulee tulevaisuuden kouluhevonen oikein ratsastettuna. Valmennuksen kirjoitti VP.
Kouluvalmennus 28.03.2016
"Tulin valmentamaan kaunista tammaa, Leonaa ja ratsastajaansa Emmelineä. He hoitivatkin jo alkuveryttelyjä päästessäni pihaan ja kyselinkin hieman heidän kuulumisiaan, ennen kuin aloitimme työt. Aloimme harjoittelemaan avotaivutuksia. Aluksi harjoittelimme uralla, koska apua saa maneesin seinästä, jotta hevosen takaosa ei pääse valumaan ulos. Neuvoin, että lyhyen sivun jälkeen aseta hevonen ja taivuta kulman läpi hyvin, käyttäen kulmaa apuna taivutukseen. Pyysin pitämään saman asetuksen ja taivutuksen koko pitkän sivun, kuin olisi kääntämällä voltille. Kun taivutus alkoi uralla jo onnistua, päätin tuoda haastetta ja kokeilimme miten se onnistuu pituushalkaisijalla. Neuvoin olemaan nyt ulkopohkeen kanssa tarkka, sillä seinä ei ole enään tukena. Kun pituushalkaisijalla alkoi sujua, kokeilimme vielä taivutuksia ympyrällä. Neuvoin olemaan nyt hyvin tarkka, jotta ympyrän ura säilyy. Muutaman kerran harjoittelun jälkeen päästin ratsukon loppuveryttelemään." Valmennuksen kirjoitti Catia.