Isla du Roch VSN Champion, KTK-II

Selle Français -tamma, väriltään punarautias sabino, säkäkorkeus 170cm
Syntynyt 24.02.2016     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH16-121-0021
Kasvattanut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811
Koulupainotteinen, tavoitetaso 8: Intermediate I

Isla on kiltti, mutta energinen tamma. Hoitotoimenpiteet kannattaa suorittaa vauhdikkaasti, ennen kuin Isla keksii steppailun ilot. Kuka vain tulee sen kanssa kuitenkin toimeen ja myös muiden hevosten seurassa tamma viihtyy hyvin. Riitaa se ei koskaan haasta, mutta pistää kyllä tarvittaessa kovan kovaa vasten jos nuorimmaiset yrittävät hyppiä sen nenille. Ratsastaessa Isla on reipas ja miellyttämishaluinen. Sillä on isot, mutta kuitenkin näyttävät liikkeet joissa voi olla toisinaan vähän hankala istua. Se jaksaa keskittyä yhteen tehtävään pitkäänkin ja yrittää aina parhaansa.


Premier
i: Fendant
sf prn 175cm
ii: Étonnant sf prn 176cm iii: Coussins sf m 174cm
iie: Ballon sf tprn 169cm
ie: Élégante sf trt 172cm iei: Ciel sf prt 170cm
iee: Liliet sf rnkm 167cm
Star
e: Iris Rouge
sf prt sb 172cm
ei: Quentin sf m sb 171cm eii: Pierrick sf prn sb 170cm
eie: Imaginaire sf m 172cm
ee: Irina Rouge sf prt 170cm eei: Dansons sf mrn 167cm
eee: Rouge sf prt 168cm

Jälkeläiset

01. sf-o. Prédateur du Roch, syntynyt 20.04.2016 oriista Praetorian D Saavutukset: KTK-II, Premier
02. sf-t. Egoiste du Roch, syntynyt 01.06.2016 oriista Bergerac du Roch Saavutukset: VIR MVA Ch, KTK-I, KV-II, Premier
03. sf-t. Indira du Roch, syntynyt 16.04.2017 oriista Chev du Roch
04. sf-o. Roel du Roch, syntynyt 01.09.2017 oriista Royce du Roch

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Étonnant peri isältään tämän kapasiteetin kilpahevosena, ja emänsä hyvän luonteen. Punaruunikko syntyi Lachapellen pienessä siittolassa, ja on yksi heidän menestyneimpiä kasvattejaan. Étonnant oli suuri jo syntyessään, mutta sillä oli suuri ja elastinen liike, joka oli kai syy miksi suuri orivarsa myytiin jo maitovarsana kouluratsastaja Clarisse Andrepontille. Toki orivarsan valitsi Clarrisen isä Martin, itsekin menestynyt kouluratsastaja joka keskittyi tätä nykyään hevoskasvatukseen sekä valmennukseen. Sanottakoon, että nuorella Clarissella oli isänsä suuret saappaat täytettävänä. Orivarsa kasvoi Martin Andrepontin tilalla kahden sitä vanhemmat ja suuremman ruunan seurassa. Kolmivuotiaana Clarisse ratsutti oriin isänsä tarkkailevan silmän alla, ja usein tilan työntekijät kuulivat Martinin toruvan tytärtään. " Non, non, non! C'est faux! ". Étonnant oli kuitenkin se hevonen jolla Clarisse Andrepont nousi kouluratsastuksen Grand Prix-luokkiin, useasti sijoittuen ja kolmesti voittaen. Étonnant oli karismaattinen hevonen, ja Clarisse toi tästä hevosesta sen parhaimman esille.

Seitsemäntoista vuotiaana Étonnant jätti kilparadat taakseen, suuri ori oli rakastettu esiintyjä ja jätti jäähyväiset yleisölleen paikallisissa kilpailuissa kilpailujen ulkopuolisessa ohjelmassaan. Ohjelma oli Clarissen ja Étonnantin ensimmäinen Kür-ohjelma joka oli tuonut ratsukolle kultaa. Ori siirtyi osaksi jo iäkkään Martin Andrepontin jalostusohjelmaa, ja jätti monia menestyneitä kilpahevosia. Clarisse ratsutti monia oriin jälkeläisistä, niin ikään kilpaili myös oriin jälkeläisillä ja jopa jälkeläisen jälkeläisillä.

ie. Élégante ostettiin vuotiaana sen synnyinsiittolasta ja tunnetun kouluratsastaja Martin Andrepontin ratsuksi. Tamman nimi ei kuvastanut tamman persoonaa, vaan sen liikettä, sillä tamma oli emänsä – ja erityisesti emänisänsä – tapaan reaktiivinen ja älykäs. Harva tamma ylti suorituksiltaan orien tasolle erityisesti ikäluokkakilpailuissa, mutta tummanrautias oli omaa luokkaansa. Ellei ikäluokkansa paras, kuten Martin Andrepont kerran kommentoi tamman suoritusta. " Unique en son genre. " Tamma oli vanhempiaan suurempi ja ennen kaikkea näyttävämpi, tamma jätti erityisesti kokoaan ja reaktiivista luonnettaan jälkeläisiinsä. Éléganten ura katkesi Intermediate-luokkiin sen loukkaantuessa, prognoosin perusteella sen ratsastaja päätti vetää sen kilparadoilta. Jokseenkin dramaattisesti myös Martin Andrepontin keskeytti uransa kilparatsastajana Éléganten loukkaantumiseen. Kouluratsastajan menehdyttyä, kommentoi tämän tytär isänsä päätöstä sillä, ettei hänen isänsä koskaan ollut kyennyt käsittelemään pettymystä.

Éléganten jälkeläiset olivat juuri niin hyvä kuin sellaiselta emälinjalta saattoi odottaa: niillä oli emänsä sydän, eli kilpahevosen sydän, sekä kapasiteetti. Tamma teki kahdeksan varsaa, joista usea on menestynyt kouluratsuina ympäri Eurooppaa.

ei. Iriksen isä Quentin on suurikokoinen, musta ori sabinomerkeillä höystettynä. Quentin kilpailee tälläkin hetkellä aktiivisesti kouluratsastuksen huipulla, ja siinä sivussa astuu satunnaisia ja tarkoin valittuja tammoja. Quentin on vaativa ja kuuma niin ratsastaa kuin käsitelläkin. Hyvärakenteinen ori periyttää vahvasti sabinogeeniään.

ee. Irina Rouge oli aikanaan loistava kilparatsu, jonka ura katkesi yllättäen. Irina Rougea kuljettanut traileri lähti sivuluisuun jäisellä tiellä ja kaatui ojaan - kahdesta hevosesta alemmaksi jäänyt Irina kuoli heti. Tamma oli menehtyessään 12-vuotias, ja Iris Rouge jäi sen elämän ensimmäiseksi ja viimeiseksi varsaksi.

Sukuselvitys isoisovanhemmista

iii. Coussins, suuren Souventin poika, oli kaiketi aikansa käyteytyimpiä jalostusoreja Lorrainen sekä tätä ympäröivien provinssien tammoilla. Niin ikään ylitti myös oriin jalostuskäyttö Belgiaan sekä Saksaan. Musta Coussins oli suurilinjainen sekä tyypiltään moderni, joka kompensoi hyvin Lorrainen hieman tyypiltään vanhahtavaa tammapopulaatiota. Ori oli, isänsä Souventin tapaan, näyttävä kilpahevonen joka omasi kolme hyvää ja elastista askellajia, ja sai erityistä kiitosta hyvästä kokoamiskyvystään. Ori kilpaili kahdella ratsastajalla, Beaumontin veljeksillä, josta nuorempi veli Lucas vei oriin aina kouluratsastuksen kärkiluokkiin asti. Lucas Beaumont sekä ratsunsa oli valittu edustamaan Ranskaan kouluratsastuksen maajoukkueeseen Euroopan mestaruuksiin, mutta tapaturmainen kavioluun murtuma eväsi kilpahevosen osallistumisen kilpailuun. Lucas Beaumont osallistui kilpailuun toisella kilpahevosellaan, suurella kimoruunalla Favorillä, Ranskan jäädessä kokonaiskilpailuissa viidenneksi.

Oriin murtuma liittyi kavioniveleen, eläinlääkärin arvion mukaan vain osa kilpahevosista palautuisi murtuman jälkeen täysin omalle, entiselle tasolleen. Joten ori myytiin paikalliselle siittolalle jalostuskäyttöön, jossa sen kuntoutumista jatkettiin. Coussins jätti viisitoista jalostuskäyttöön hyväksyttyä oria, muun muassa punaruunikon Étonnantin sekä rautiaan Desrochersin, ja on tätä nykyään erityisen kiitelty emänisänä. Coussins tuotti kahdeksan ikäluokkaa, ennen kuin ori lopetettiin tämän heikenneen jalostuskyvyn johdosta.

iie. Ballon tarkoittaa ranskan kielellä palloa, joka kuvasi varsin hyvin tammaa: se oli herttainen, lempeä ja rauhallinen. Tamma oli perso ruoalle, ja oli tämän lisäksi erinomainen rehunkäyttäjä. Ballon oli liian pieni kilpahevoseksi, mutta tarpeeksi suuri nuorelle, sanoi kerran saksalaisen kilparatsastaja punaisesta tammasta. Mutta sellainenhan se oli! Ballon ostettiin eräälle, jokseenkin pienelle, siittolalle Lorraineen, Lachapellen perheen lasten ratsuksi. Ballonin ollessa kuuden, oli perheen vanhin tytär kolmentoista. Perheen kaksi muuta lasta, tytär Léa sekä tämän nuorempi veli Mathys, jatkoivat vielä perheen vitivalkoiseksi kimoutuneen risteytysponin Julien ratsastamista. Seuraavana kymmenenä elinvuotenaan Ballon kilpaili provinssin alueella Lachappellen kolmen lapsen kanssa niin este- ja kouluratsastuksessa. Hyväluonteinen tamma oli liian vaatimaton tyttäristä vanhimmalle, Léalle hieman liian suuri ja Mathysille juuri sopiva. Mathys kilpaili Ballonilla vaativissa kouluratsastusluokissa, ennen kuin muutti Etelä-Ranskaan opiskelemaan.

Niin kuusitoista vuotias Ballon jäi pienen siittolan siitostammaksi. Jokseenkin tamman korkea ikä ensisynnyttäjälle herätti huolta, mutta Ballon suhtautui omiin varsoihinsa samalla lempeydellä kuin Lachapellen perheen lapsiin. Tamma tiinehtyi onnistuneesti neljästi, mutta varsoi vain kolme tervettä varsaa: suuren Étonnantin, sekä kaksi orivarsaa jotka myöhemmin ruunattiin. Olkoonkin Ballon ollut vaatimattomampi kuin varsansa, mutta se jätti varsoille omaa kärsivällistä luonnettaan. Punainen tamma sai viettää loppuelämänsä Lachapellen tilalla, aina toimien ratsuna Lorrainen kauniissa maisemissa, kun Mathys ehti kiireiltään takaisin lapsuudenkotiinsa.

iei. Ciel, periyttäjätamma Colèren poika, tunnettiin myös nimellä "Le Rouge" punaisen värityksensä sekä temperamenttinsa vuoksi. Kuten emänsä ja veljensä, oli myös Ciel luonteeltaan vaikea ja reaktiivinen. Sanottiin, että se oli peruja tämän emän täysiveriseltä emältä. Ciel oli korkeajalkainen ja kevyt, varsin täysiverityyppinen. Punarautiaalla oli korkeat sukat sekä leveä läsi. Se myytiin kolme vuotiaana, vasta sisään ratsastettuna, huutokaupassa pilkkahintaan, sillä moni jätti huutamatta oriista, olihan se yksi Colèren pojista. Jean-Guillaume Moreau, tunnettu belgialainen kenttä- ja esteratsastaja, osti suuren rautiaan itselleen kilpahevoseksi, sillä häntä miellytti hevosen edustama tyyppi sekä peräänantamaton ja rohkea luonne. Jean-Guillaume aikoi Cielistä kenttäratsua, ja sellainen siitä tulikin – ja ylitti kaikki ratsastajansa odotukset. Ratsukon tie Ranskan kenttäratsastuksen kärkisijoille oli vähintäänkin kivikkoinen, ja uraa varjosti ratsastajan useat loukkaantumiset sekä Cielin jokseenkin uhkarohkea ja itsenäinen luonne. Tästä huolimatta ratsukko kilpaili myös viimeisinä vuosinaan kansainvälisillä kilparadoilla, joka päättyi ratsastajan viimeiseen loukkaantumiseen, vakavaan niskavammaan.

Kuten Colèren muutkin pojat, oli Ciel osaava all-rounder ori, ja sopi edullisen hintaluokkansa vuoksi myös monelle harrastajan omistamalle tammalle. Ciel toi reaktiivisuutta ja kilpahevosen ominaisuuksia monen rauhallisen tamman varsaan, sekä kevyttä tyyppiään. Cielin poika ja tyttäriä tapasi eurooppalaisten ratsastuslajien kilpailuissa niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasollakin.

iee. Ruunikonkimo Lielet oli suurilinjainen ja rakenteeltaan korrekti tamma, joka ostettiin kasvattajaltaan eräälle suurelle siittolalle siitostammaksi. Lielet kimoontui aikaisin kuten kouluradoilla menestynyt isänsäkin, mutta Lieletin valinnassa siitostammaksi vaikutti pääsääntöisesti sen emälinjan tuotanto. Sen emä oli ranskalaisen kantakirjan eliittitamma, erityisesti emälinjan suoritusten ja tuotannon takia. Näin ollen myös Lieletin odotettiin olevan jalostusarvoltaan erinomainen. Kimotamma oli luonteeltaan jokseenkin reaktiivinen – kuten emänsäkin – mutta osoitti olevansa hyvä mutta ankara emä jälkeläisilleen. Lielet oli ensi kertaa tiine nelivuotiaana oriista Léandre, ja varsoi aikaisin seuraavana vuonna suurehkon orivarsan Concorden. Emä ja varsa osallistuivat näyttelyihin, jossa Concorde palkittiin näyttelyn parhaana varsana. Concordea kiiteltiin erityisesti sen elastisesta ravista, hyvästä ylälinjasta sekä kauniista päästä, jonka se oli perinyt emältään.

Lielet jätti seitsemän jälkeläistä ennen kuin tamma lopetettiin erityisen aggressiivisen kimosyövän vuoksi. Näistä seitsemästä jälkeläisestä neljä oli tammaa, joista täysisisaret Beau ja Élégante ovat menestyneet niin kansallisissa sekä kansainvälisissä kouluratsastuskilpailuissa. Lilietin kolmesta orijälkeläisestä yksi on hyväksytty jalostukseen Ranskassa, kaksi muuta on myöhemmin ruunattu. Lieletin jälkeläisten menestys toi jo edesmenneelle Lieletille eliittitamman arvon.

eii. Pierrick oli yksi aikansa kuuluisimmista kouluoreista. Pierrickin jalostusura alkoi oriin ollessa melko nuori ja vielä kilpakäytössä, noin kahdeksan vuoden iässä. Pierrickistä tuli äkkiä hyvin suosittu siitosorien keskuudessa, ja sen varsoista käytiin ostajien kesken aina kovaa taistelua. Valitettavasti Pierrick kuoli ähkyyn 17-vuotiaana, jättäen jälkeensä yli 200 hienoa varsaa.

eie. Imaginaire on oikea teräsmummo, sillä vielä 31-vuotiaana harmaahapsenakin se jaksaa päivä toisensa jälkeen yllättää omistajansa keksimillään tempauksilla ja riehua tarhassa nuoren hevosen lailla. Imaginairella on neljä varsaa, ja se on koko elämänsä toiminut satunnaisesti pikkukisoissa näyttäytyvänä harrasteratsuna. Imaginaire on luonteeltaan kiltti mutta kujeileva, ja sen käsittelijältä vaaditaankin huumorintajua.

eei. Dansonsin elämä ei alkanut lupaavasti. Se oli nimittäin kaksosvarsa, ja pienikokoisen oriin ei alussa uskottu jäävän henkiin lainkaan. Omistajien sitkeyden ansiosta Dansons pikkuhiljaa kasvoi ja voimistui, parin vuoden iässä siitä ei huomannut enää juuri lainkaan, että se olisi jossain vaiheessa taistellut hengestään. Ratsuna Dansons ei ollut mikään ihmeellinen muttei huonokaan, ja se astui elämänsä aikana kymmenen tammaa.

eee. Rouge tunnettiin lempeänä, suurena tammana, joka piti varsoistaan aina hyvää huolta. Ratsun urakin alkoi lupaavasti, mutta viiden vuoden ikäisenä tarhassa sattunut tapaturma katkaisi siivet haaveelta kilparatsun urasta. Lähes joka vuosi Rouge varsoi terveen ja suuren varsan, ja tälläkin hetkellä maailmalla vaikuttaa yhteensä kuusi tamman elossa olevaa jälkeläistä. Valitettavasti kiltti Rouge menehtyi 16-vuotiaana varsomisen jälkeisten komplikaatioiden seurauksena.

Isän puolen sukuselvitys © tirppa, emän puoli © Sippe, kiitos!

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
19.03.2016 Le Château de Raconteur, SW1 40p.
26.03.2016 Friesenstal Lycan, RCH 10p.
14.06.2016 Le Château de Raconteur, SW2 40p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 2055.94
Tahti ja irtonaisuus 2755.62
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 4811.56 op. (tasolla 9)

Kouluvalmennus 01.04.2017

"Iltapäivän valmennettavana Emmelinen kanssa oli valloittava persoona, sabino isokokoinen Isla. Isla vaikutti heti alusta alkaen rennolta työskentelemään, mutta oli kuitenkin loputtoman energinen ja alkoi helposti vähän sähläämään, etenkin jos ei täysin ymmärtänyt mitä siltä haettiin. Islan kanssa Emmeline sai tehdä ensin vapaat alkuverryttelyt, koska tiesi parhaiten miten tamma toimii ja seurailin samalla korjaten ratsastajan asentoa tarvittaessa. Isla näkyi tarvitsevan paljon erilaisia tehtäviä, jotta sai vilkkautensa johonkin suunnattua. Se kuitenkin jaksoi keskittyä samaan tehtävään vaikka ja kuinka kauan. Saitte alkaa heti alkuun suunnata ratsastuksen kulmiin käynnissä ja ravissa, niin että tamma todella taipui kunnolla kaulasta, alkuun sait jopa hieman liioitella taipumista käyttämällä johtavaa ohjaa. Muista kuitenkin suunnata sisäohjan ote kohti kyynärpäätä eikä niinkään sivulle. Kulmien lisäksi pääsitte tekemään voltteja Islankin kanssa pitkien sivujen loppuun, jossain kohden aina voltti meinasi unohtua, mutta ei se niin haitannut, kun idea kuitenkin oli selvillä. Ennen laukkatehtäviä ja välikäyntejä Isla sai vielä treenata siirtymisiä ravista käyntiin ja toisinpäin. Sitten se palkittiin pitkällä ohjalla.

Välikäyntien aikana juttelimme Islasta ja oikeastaan hieman muistakin hevosista Emmelinen kanssa. Sitten tuli aika koota ohjat ja siirtyä ympyrälle ravityöskentelyä varten. Muutamia kierroksia mentyänne molempiin suuntiin Isla sai nostaa laukan ja laukata ympyrällä taivutuksia tehden ulos ja sisään. Sen jälkeen pääsitte uralle laukkaamaan ja jatkoimme samaa tehtävää volttien ja kulmiinratsastuksen parissa kuin ravissakin. Laukassa ei toki kulmiin päässyt ihan niin syvälle kuin ravissa, etenkään näin ison hevosen kanssa, mutta todella hienosti pääsitte kyllä lähemmäs kulmia taipumaan kuin olin odottanutkaan. Tätä oli selkeästi treenattu kouluratoja varten! Sait tehdä vielä muutaman laukkavoltin, ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja saitte tehdä hetkisen samaa tehtävää. Sitten otettiin vielä muutamat avotaivutukset laukassa molempiin suuntiin pitkällä sivulla ja sovimme jatkavamme tästä ensi kerralla, jos olette ehtineet tehdä alkuverryttelyt ennen valmennusta itsenäisesti, niin pääsemme suoraan hommiin." Valmennuksen kirjoitti Jannica.

Kouluvalmennus 08.04.2017

"Seuraavalla kerralla ratsukko olikin jo verryttelemässä maneesissa. Katselin ravitehtävät vielä loppuun ja sitten otettiin muutama kierros laukkaa molempiin suuntiin sekä ympyröitä ennen kuin saitte hetkisen kävellä. Isla oli tänään hieman malttamaton, joten tekisimme paljon siirtymisiä ja kokoavia tehtäviä, jolloin tamma joutui keskittymään tekemiseen sen sijaan että kehitteli kaikkea omaa pientä kivaa. Välikäyntien jälkeen pääsittekin heti kunnolla töihin tekemään pitkille sivuille parit väistöt ja sen jälkeen kulmiin pysäytykset ja osittaiset takaosankäännökset uran suuntaisesti. Sitten otettiin laukassa avotaivutuksia ja sulkuja, sulkutaivutukset onnistuivat tänään parhaiten, vaikka kyllä avotaivutuksetkin olivat oikein hyvät. Taivuttelun jälkeen saitte laukata muutaman pitkän sivun askeleenpidennyksin, jotta tamma sai purkaa energiaa hieman. Sitten oli luvassa hetken hengähdystauko käynnissä pitkällä ohjalla.

Tauon jälkeen otettiin ravissa kaarevaa uraa ja laukassa kolmikaarista ja sen jälkeen vielä kahdeksikkoa, koska kolmikaarisella varsinkaan ulkoavut eivät oikein olleet riittävät ja niinpä siirryimme ensin kahdeksikolle niitä vahvistamaan. Ilmeisesti ongelmana oli se, että ulkopohje meni aavistuksen liian taakse, jolloin Isla mieluummin väistätti ympyrällä ja kolmikaarisella kuin taipui. Tämän asian kun korjasimme ja vähän vahvistimme ulkopohketta raipan muistutuksella alkoikin homma jo toimia ihan eri tavalla. Kotitehtäväksi saitte paljon taivuttelua ja asettelua. Sitten otettiin ravissa vielä loppuun muutamat siirtymiset ensin laukkaan, jonka piti olla heti koottua. Muutamat piruetitkin kokeiltiin loppuun, mutta laukkaa pitäisi kyllä ensin saada kehitettyä hieman laukkavolteilla. Itse laukka oli tänään oikein hyvää, parempaa kuin viime valmennuksessa, vasen laukka oli vielä hieman voimatonta, mutta eipä sitäkään voi treenata paremmaksi kuin laukkaamalla..

Loppuravia tehtiin aluksi kolmikaarisella ja lisäsimme vielä keskikaarille voltit ulospäin, koska ei tuntunut olevan muuten tarpeeksi haastetta tammalle. Tuntuman pitäminen tasaisena auttoi tammaa pitämään koko harjoituksen ajan hyvän muodon, mutta kädet pitää muistaa pitää hieman lähempänä toisiaan, ettei ote muutu liian johtavaksi ulospäin etenkään vasemmalla kädellä. Ulkokäsi saisi myös olla joustavampi tamman tullessa peräänantoon, pitää muistaa joustaa liikkeen mukana, eikä vasten. Lopuksi otettiin ravia keventäen ympyrällä, josta tamma sai alkaa pikkuhiljaa ravailla pidemmällä ohjalla uraa pitkin ympyröitä tehden. Isla alkoi mukavasti rentoutua ja saitte siirtyä sitten lopulta käyntiin. Valmennus olikin ollut ilmeisen rankka, kun lopettaessamme molemmat osapuolet valuivat hiestä märkinä. Emmeline vaikutti kuitenkin oikein tyytyväiseltä tämän päivän panokseen molempien osalta ja Islakin pärskähteli loppukäynneissä tyytyväisenä. Tänään loppukäynnit saittekin tehdä maneesissa, kun tamma oli sen verran märkä eikä loimeakaan ollut sattunut matkaan tallista." Valmennuksen kirjoitti Jannica.

Uusia tuttavuuksia 16.04.2017

"Raconteuriin saavuttuani Emmeline pyyhälsi minua vastaan iloinen virne kasvoillaan - eikä syyttä, sillä nainen oli ylipuhunut minut apukädekseen sijaistamaan tallityöntekijän sairaslomaa vaikka tiesi, että saatoin potea jonkinlaista päänsärkyä ja pahaa oloa pitkäksi venähtäneen illan jäljiltä.

Aamupäivä sujui pitkälti tallin sisällä häärätessä, sillä lupasin laittaa naiselle hevosia valmiiksi ja pois ratsastusta varten mutta kellon käydessä jo pitkälle iltapäivää jumituin kuvankauniin Islan seuraan. Suurimerkkinen rautias oli jo noin ulkonäöllisestikin mieleeni, mutta pidin myös sen luonteesta - se oli kiltti, mutta kuitenkin sen verran energinen ettei se nuupahtanut ketjujen varaan heti harjaa käteen ottaessani. Harjattuani tamman huolellisesti läpi tukin sen korvat pumpuleilla, sillä Emmeline oli passittanut minut tamman klippaus puuhiin - ja sehän kävi, sillä olen tunnetusti melko tarkka hevosen huolitellusta ulkonäöstä ja vaikka kuinka hullua onkin, pidän siitä hommasta. Klipattuani tamman kirjaimellisesti kavioista korvankärkiin huolittelin lopuksi vielä sen jouhet; tasasin sen hännän juuri vuohisen yläpuolelle ja nypin sen harjan sopivan lyhyeksi ja kevyeksi letitettäväksi.

Oltuani tamman uuteen kuontaloon tyytyväinen harjasin sen vielä nopeasti pölyharjalla läpi sekä varustin sen pientä liinahölkkää varten. Tamman hölkätessä ravissa ja laukassa itseni ympäri en voinut kuin ihastella sitä; se oli äärettömän hyvässä lihaskunnossa ja se liikkui hyvällä pyrkimyksellä joustavin liikkein eteenpäin. Hölkättyäni tammaa runsaan puolituntisen kentällä kävin kävelemässä sen kanssa lähimaastossa pienen lenkin, jonka päätteeksi talutin tamman pesukarsinaan.

"Ei tää päivä ollutkaan niin paha, kun alkuun luulin. Sä olit oikea piristys, ehkä me vielä nähdään. Täällä, tai mun unissa jahka mä joskus pääsen täältä kotiin." tuumin tammalle, jonka olin siirtänyt shampoopesun jälkeen karsinaan iltaheinille." Merkinnän kirjoitti VP.