Gravallo

Selle Français, ori
Syntynyt 20.09.2015 Ranskassa
Punaruunikko, 167cm (8v 20.11.2015)

Rekisterinumero VH15-121-0088
Kouluratsastuspainotteinen, ko: Grand Prix
Tuonut & omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811

Premier

Gravallo on kiltti ja lempeäluontoinen ori, joka nauttii pitkistä hoitotuokioista oman ihmisensä kanssa. Se malttaa seistä puunattavana ja rapsuteltavana vaikka maailman tappiin asti. Ori tulee ihan hyvin toimeen myös muiden hevosten kanssa, ainakin niin kauan kuin toinen osapuoli jättää sille vähän omaa tilaa. Ratsastaessa Gravallosta löytyy vähän ruutiakin ja yleensä sitä saa olla enemmän pidättämässä kuin potkimassa eteenpäin. Liikkeet sillä ei ole erityisen näyttävät, mutta mukavat istua.


i: Gravano
sf trn 170cm
ii: Parisien sf rt 169cm iii: Loup-Garou sf prt 169cm
iie: Romarin x m 160cm
ie: Vivre du Roim sf trn 167cm iei: Dévorer sf mrn 172cm
iee: Citrouille sf prn 167cm
e: Liberté
sf mkm 166cm
ei: Avenir sf rnkm 168cm eii: Vent sf rnkm 165cm
eie: Rayon de Soleil sf prt 170cm
ee: Être sf m 165cm eei: Citation sf m 170cm
eee: Requin sf m 163cm

Jälkeläiset

01. sf-t. Galabre du Roch, syntynyt 22.11.2015 tammasta Crème d'Amandes Saavutukset: KV-II, Premier
02. sf-t. Gemma du Roch, syntynyt 19.09.2016 tammasta Iris Rouge
03. kwpn-o. Baby Groot, syntynyt 14.10.2017 tammasta Gamora

Sukuselvitys vanhemmista

i. Gravano on kiltti ja herrasmiehen luonteen omaava tummanruunikko, joka kilpaili parhaimmillaan vaativa A -luokissa. 170cm korkean, läsipäisen orin liikkeet eivät riittäneet vaativammille tasoille, mutta se kilpaili pitkän ja menestyksekään uran omalla tasollaan. Vaatimattomat liikkeet ovat mukavia istua, ja niitä kompensoi hieman orin hyvä rakenne - Gravano on ryhdikäs, kevyt mutta hyvän orileiman omaava ja suorajalkainen ruunikko. Ori kantakirjattiin 10-vuotiaana kolmannella palkinnolla, jonka jälkeen se jatkoi kilpauraansa ja kesäisin myös siitosorin hommissa kysynnän mukaan. Gravanon jäätyä eläkkeelle kilpailuiden ja siitoskäytön parista orille oli kertynyt 12 jälkeläistä, jotka vaikuttavat perineen isänsä lempeää ja kilttiä luonnetta. Tällä hetkellä Gravano viettää rentoa eläkeläis-harrastehevoselämää pienehköllä yksityistallilla Ranskassa.

e. Liberté kimoutui mustasta melko nopeasti täysvalkeaksi, ja tamma näytti kuin satuhevoselta liikkuessaan kouluradalla. Ryhdikäs ja suurilinjainen, 166cm korkea Liberté kilpaili pitkän uran kouluratsastuksen parissa aina GP-tasolla asti, mutta mitään loistomenestyjää tammasta ei koskaan tullut, vaikka voittojakin tamma toisinaan nappasi vaativimmistakin luokista. Energinen ja suuriliikkeinen tamma nautti työnteosta, eivätkä vapaapäivät olleet tämän kimon mieleen. Rakenteeltaan Liberté oli melko keskiverto, puutteita oli muun muassa pitkä lanne, turhan pysty lapa ja piirteetön säkä, ja kaulakin olisi voinut olla hieman hieman pidempi. Jalka-asennot tammalla olivat hyvät ja luustoltaan ne olivat järeät ja kestävät, eikä Liberté ontunut elämänsä aikana päivääkään. Kilpauransa jälkeen tamma astutettiin kahdesti, joista vain toinen kerta tuotti tulosta. Tamma oli varsonut ensimmäisen ja edellisen kerran nelivuotiaana ennen uransa aloitusta, ja molemmat jälkeläiset osoittautuivat energisiksi ratsuiksi ja innokkaiksi työskentelijöiksi emänsä tapaan. 17-vuotiaana Liberté mursi etujalkansa pahasti tarhassa, jonka takia tamma päätettiin päästää vihreämmille laitumille.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Parisien eli lyhyen mutta menestyksekkään elämän. 169cm korkea, rautias ori kilpaili kaksi vuotta GP-tasolla huikealla menestyksellä, ja hurmasi olemuksellaan ja liikkeillään jokaisen vastaantulijan. Parisien oli luonteeltaan hyvin esiintymishaluinen ja oman arvonsa tunteva, ja se antoi aina kouluaitojen sisällä kaikkensa suorituksensa eteen. Se palkittiin erinomaisen rakenteensa ja liikkeidensä ansiosta II-palkinnolla kantakirjauksessa, jonka jälkeen Parisien ehti toimia yhden kesän siitosorin hommissa. Parisienin ollessa vain 8-vuotias, sen nousussa ollut ja menestyksekkäästi liikkelle lähtenyt ura päättyi, kun ori menehtyi liikenneonnettomuudessa. Parisien ehti onneksi jättää jälkeensä seitsemän varsaa, joista pari huutokauppattua yksilöä olivat haluttuja tapauksia. Harmillisesti Parisien ei näytä juurikaan periyttäneen hyvän rakenteensa lisäksi muuta, vaan jälkeläisten liikkeet ja luonteet olivat hyvin erilaisia keskenään.

ie. Vivre du Roim on lempeä ja ihmisystävällinen tamma, joka ei ole juurikaan poistunut kotitallinsa ulkopuolelle astutuksia ja muutamia pikkukisoja lukuunottamatta. Herttainen tummanruunikko ei ole rakenteeltaan kovin kehuttava tapaus; jalka-asennoissa olisi petrattavaa, kaula saisi olla pidempi ja lautanenkin loivempi. Vaatimattomasta ulkomuodostaan huolimatta Vivre on liikkeiltään varsin näyttävä tamma, ja etenkin sen laukka on lennokasta ja hienoa katseltavaa. Vivren omistaja, tavallinen hevosrakas täti-ihminen, ei koskaan innostunut sen suuremmin kisaamisesta, mutta ne muutamat helpot koulukilpailut joihin ratsukko osallistui, päättyivät kaksikon selkeään voittoon. Tällä hetkellä 18-vuotias Vivre du Roim on varsonut kolme kertaa, ja kaikki kolme varsaa ovat perineet emältään mukavaa luonnetta. Rakenteellisia ominaisuuksia tamma ei onneksi juurikaan jättänyt jälkeläisiinsä, eikä harmillisesti myöskään näyttäviä liikkeitäkään.

ei. Avenir kisasi pitkän ja kohtuullisen menestyksekkään uran GP-tasolla, muttei koskaan ollut kovin tunnettu tai suosittu ori. 168cm ruunikonkimo teki yleensä tasaisen varmoja suorituksia, mutta ori ei ollut liikkeiltään tai olemukseltaan kovin näyttävä. Rakenteeltaan Avenir oli myös melko keskitasoa, mutta orileima oli heikko - kimoa luultiin usein ruunaksi niin ulkonäön, kuin rauhallisen ja tasaisen luonteensakin vuoksi. Muutamaa tammanomistajaa rauhallinen ori kuitenkin kiinnosti, ja orille syntyi neljä jälkeläistä, jotka osoittautuivat isäänsä paremmiksi kilpahevosiksi luonteensa osalta, sillä kaikkien emät olivat vähän tulisempaa sorttia. Avenir kuoli vanhuuteen omassa karsinassaan sen ollessa 24-vuotias ja vietettyään monta vuotta rauhallista eläkeläiselämää.

ee. Être on ulkonäöltään Libertén tapaan kovin sadunomainen, vaikka väri onkin päinvastainen. Näyttävä musta tähtipäinen tamma on upea liikkeinen, luonteeltaan melko säpäkkä ja ratsastettavuudeltaan varsin mukava tapaus. Être kilpaili muutaman vuoden korkeimmillaan intermediate I -tason luokissa, kunnes se sai jännevamman ja muutti uuteen kotiin kevyempään käyttöön. Êtren hyvä suku oli omiaan jalostuskäyttöön, ja musta tamma varsoikin uuden omistajansa luona neljä kertaa. Varsat perivät emältään suurilinjaista ja ryhdikästä rakennetta, hyviä jalka-asentoja sekä näyttäviä liikkeitä. Tällä hetkellä 22-vuotias Être viettää edelleen leppoisaa harrastehevosen elämää omistajansa kanssa pienellä yksityistallilla Etelä-Ranskan maaseudulla.

Sukuselvityksestä kiitos dookielle!

KRJ-Cupit:
31.05.2016 - Hukkapuro - Grans Prix - 2/235
31.08.2016 - Runoratsut - Grand Prix - 4/210

Näyttelyt:
19.03.2016 Le Château de Raconteur, Ridden RCH 10p.
23.01.2017 Le Château de Raconteur, Ridden CH 20p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 2993.16
Tahti ja irtonaisuus 3765.32
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 6758.48 op. (tasolla 11)

Kouluvalmennus 01.12.2016

"Juuri näin Emmeline, jos se vähän nojaa ohjaa vasten eikä malta pysyä sun haluamassa askellajissa tai tahdissa, niin on ihan okei siirtää se käyntiin. Nyt jatkat sulkutaivutusta tovin käynnissä ja siirrät sen sulkutaivutuksen sisällä uudelleen raviin. Ja jatkat ratsastamista, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hyvä!" kehuin ratsastajaa, joka oli ottanut neuvoistani koppia siinä tilanteessa, kun hevoselle jäi pienimuotoinen etenemisvaihde päälle. Alkuvalmennuksen aikana ori oli silloin tällöin levähtänyt hieman ratsastajansa apuja vasten, ja tuntui kaipaavan hyvin yksinkertaisia ja perusteellisia apuja toimiakseen niin kuin sen odotettiin toimivan. Tästä huolimatta Gravallo kuitenkin vaikutti varsin kyvykkäältä ja kivalta hevoselta, sillä heti kun ratsastaja korjasi oria, se nollasi tilanteen eikä lähtenyt esimerkiksi puskemaan kahta kovemmin ratsastajan apuja vasten. Kun sulkutaivutukset saatiin ravissa kelvolliselle mallille, lähdimme työstämään sulkutaivutusta maneesin pitkää sivua ja seinää hyödyntäen laukassa; näin ori saisi aikaa miettiä, ja Emmeline pääsisi ratsastamaan joka ikisen askeleen huolellisesti loppuun saakka. Tarkan työstämisen jäljiltä sulkutaivutus oli jo huomattavasti laadukkaampaa, joten uskalsin siirtää tehtävän keskihalkaisijalle joka sekä minun, että ratsastajan yllätykseksi tuntui sujuvan melko jouhevasti. "Oikein hyvä, nyt kun se uskaltaa tukeutua suhun hieman paremmin, muista kehua sitä. Nämä orit kun tuntuvat kiipeävän vaikka kuuhun asti kehuista, joten sitä kannattaa käyttää hyödyksi." tokaisin ratsastajalle, joka istui orinsa selässä suuren hurmion vallassa. Valmennuksen loppuun työstimme oria vielä koottujen askellajien parissa ilman, että hevonen lähtee aktivoivasta pohkeesta eteen. Kun Emmeline käytti keskivartaloaan hyödyksi hevosen kokoamisessa, siirsi Gravallo eteenpäinpyrkimyksen halutusti ilmavuuteen ja pääsimme siihen tilanteeseen, että sekä hevonen että ratsastaja palasivat reilun tunnin uurastuksen päätteeksi tyytyväisinä talliin. Valmennuksen kirjoitti VP.

Kouluvalmennus 05.12.2016

Viime kerralla olimme keskittyneet Emmelinen kanssa siihen, että Gravallo ei ryntää pohkeesta eteen, vaan uskaltaa pohkeesta myös koota ja tuoda liikkeeseen ilmaa. Olimme onnistuneet haluamassamme hyvin, sillä huomasin jo alkuverryttelyiden aikana Emmelinen saaneen jonkinlaisia ahaa-elämyksiä orinsa kanssa. Hevonen suoritti verryttelytehtäviä hyvässä tasapainossa, se pysyi ylälinjastaan rentona ja pyöreänä ja mikä parasta, se uskalsi reagoida pohkeeseen myös jollain muulla tavalla kuin vauhtia lisäämällä. Tänään keskityimme orin kanssa laukanvaihtojen suorittamiseen, jotka aloitettiin yksittäisinä suoralla uralla maneesin seinästä tukea ottaen. Halusin Emmelinen ratsastavan hevosta vastalaukassa lyhyen sivun ajan sekä noin puolessa välissä pitkää sivua vaihtavan laukan myötälaukaksi ja uudelle pitkälle sivulle päästyä tekevän kokorataleikkaa linjan, jossa oli määrä vaihtaa myötälaukka vastalaukaksi ja toistaa koko kuvio uudelleen. Ensimmäiset vaihdot olivat hieman epämääräisiä, sillä Emmeline ei valmistellut oriaan riittävästi, mutta heti kun Emmeline muisti tehdä pienen kokoavan avun ja tehdä huolelliset ja selkeät laukanvaihtoavut vaihdot paranivat kerta toisensa jälkeen paremmiksi. Hiljalleen siirryimme tehtävässä keskihalkaisijalle, jossa oli määrä tehdä alkuun joka kolmas askel laukanvaihdot, kunnes tehtävän vaativuutta lisättiin aina niin paljon, että keskihalkaisijalla tehtiin niin sanottuja ykkösiä. Kolmosia tehdessä Gravallo hieman mutkitteli, sillä Emmeline ei muistanut tukea ja suoristaa hevosta vaihtojen välissä riittävän huolellisesti, mutta kakkosia ja ykkösiä tehdessä tehtävän nopeus auttoi hevosta pysymään suorana linjalla. Puhtaat ykköset suoritettuaan kehuin ratsukkoa, ja annoin heidän suorittaa itsenäisesti loppuverryttelyt ollessani aikataulusta aavistuksen myöhässä. Valmennuksen kirjoitti VP.

Kouluvalmennus 22.12.2016

Viimeisestä valmennuksesta oli vierähtänyt tovi, sillä emme olleet saaneet Emmelinen kanssa aikatauluja yksiin yrittämisestä huolimatta. Tästä syystä olin antanut Emmelinelle kotiopetusta ja kehottanut ratsastajaa ratsastamaan hevosta enemmän pyöreässä, avoimessa muodossa jonka lisäksi olin antanut ohjeeksi treenata lisättyjä askellajeja enemmän sillä ajatusmallilla, että liike lähtee nykyisestä hetkestä enemmän ylös kuin eteen. Kotitehtävistä johtuen odotin ratsukon näkemistä suurella mielenkiinnolla, sillä halusin nähdä mitä Emmeline sai yksinään aikaan. Jo alkuverryttelyssä huomasin, että Gravallo oli rentoutunut valovuoden verran ja se tukeutui ratsastajaansa huomattavasti paremmin - en siis voinut olla kehumatta ratsastajaa, joka oli tehnyt mielettömän hyvää työtä. Tänään siirtymiä sisältäneen alkuverryttelyn jälkeen keskityimme piaffe-passage siirtymiin, jotka olivat Emmelinen mukaan olleet hyvin vaikeita viime aikoina. Nyt kun hevonen oli hyvin avuilla, se oli rento ja kulki hyvässä tasapainossa, lähdin poljettamaan sekä piaffea että passagea yksittäisinä tehtävinä. Piaffessa Gravallo vaati edelleen hyvin paljon tukea ratsastajan istunnalta, jotta se uskaltaa siirtää eteenpäinpyrkimyksen ylöspäin. Passage tuntui olevan orille helppoa ja mielekästä joka nyt ei ollut.. noh.. suoranainen ihme orin tuntien. Ensimmäisiä piaffe-passage siirtymiä tehdessä huomasin hyvin pian, mikä ratsukon yhteistä suorittamista häiritsee - Gravallo kuumui, koska se tiesi pääsevänsä pian piaffesta passageen ja Emmeline jäi ratsastamaan hevosta enemmän kädellä, kun olisi ollut tarpeen. Kun Emmeline uskalsi rentoutua ja ratsastaa maltillisesti piaffen, ei piaffesta passageen siirtyminen ollut enää laisinkaan hankalaa. Valmennuksen kirjoitti VP.