Fendant

Selle Français, ori
Syntynyt 21.01.2016 Ranskassa
Punaruunikko, 175cm

Rekisterinumero VH16-121-0018
Kouluratsastuspainotteinen, ko: Grand Prix
Tuonut & omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811

KRJ-II   Premier

Fenno on isokokoinen, paljon menohaluja omaava ori ja vaatii tomeran käsittelijän, joka ei anna hevosen hyppiä nenilleen. Niin hoitaessa, ratsastessa kuin taluttaessakin Fenno on kuin lentoon lähdössä, eikä suinkaan siksi että se olisi jotenkin pelokas tai ilkeä, mutta se on vain niin malttamaton ja virtaa on kuin pienessä kylässä. Tarhaan päästessään se juoksee alkutekijöikseen muutaman kierroksen aitojen viertä pitkin, ennen kuin malttaa käydä esimerkiksi syömään. Selkään noustessa Fenno on lähdössä heti eikä kohta ja tehtäviä suorittaessa oria saisi koko ajan olla pidättämässä. Askellajit sillä on suuret ja matkaavoittavat.


i: Étonnant
sf prn 176cm
ii: Coussins sf m 174cm iii: Souvent sf rt 170cm
iie: Nénuphare sf prt 175cm
ie: Ballon sf tprn 169cm iei: Rocco de Rouet sf trn 171cm
iee: Grenade sf tprn 167cm
e: Élégante
sf trt 172cm
ei: Ciel sf prt 170cm eii: Laurent sf m 170cm
eie: Colère sf vprt 166cm
ee: Liliet sf rnkm 167cm eei: Constant sf rnkm 169cm
eee: Diamant sf rn 167cm

Jälkeläiset

01. sf-t. Isla du Roch, syntynyt 24.02.2016 tammasta Iris Rouge Saavutukset: VSN Ch, KTK-II, Preferent
02. sf-o. Fronton du Roch, syntynyt 01.03.2016 tammasta Clair de Lune Saavutukset: KTK-II
03. sf-o. Bizarre du Roch, syntynyt 26.11.2017 tammasta Bellet du Mont

Sukuselvitys vanhemmista

i. Étonnant peri isältään tämän kapasiteetin kilpahevosena, ja emänsä hyvän luonteen. Punaruunikko syntyi Lachapellen pienessä siittolassa, ja on yksi heidän menestyneimpiä kasvattejaan. Étonnant oli suuri jo syntyessään, mutta sillä oli suuri ja elastinen liike, joka oli kai syy miksi suuri orivarsa myytiin jo maitovarsana kouluratsastaja Clarisse Andrepontille. Toki orivarsan valitsi Clarrisen isä Martin, itsekin menestynyt kouluratsastaja joka keskittyi tätä nykyään hevoskasvatukseen sekä valmennukseen. Sanottakoon, että nuorella Clarissella oli isänsä suuret saappaat täytettävänä. Orivarsa kasvoi Martin Andrepontin tilalla kahden sitä vanhemmat ja suuremman ruunan seurassa. Kolmivuotiaana Clarisse ratsutti oriin isänsä tarkkailevan silmän alla, ja usein tilan työntekijät kuulivat Martinin toruvan tytärtään. " Non, non, non! C'est faux! ". Étonnant oli kuitenkin se hevonen jolla Clarisse Andrepont nousi kouluratsastuksen Grand Prix-luokkiin, useasti sijoittuen ja kolmesti voittaen. Étonnant oli karismaattinen hevonen, ja Clarisse toi tästä hevosesta sen parhaimman esille.

Seitsemäntoista vuotiaana Étonnant jätti kilparadat taakseen, suuri ori oli rakastettu esiintyjä ja jätti jäähyväiset yleisölleen paikallisissa kilpailuissa kilpailujen ulkopuolisessa ohjelmassaan. Ohjelma oli Clarissen ja Étonnantin ensimmäinen Kür-ohjelma joka oli tuonut ratsukolle kultaa. Ori siirtyi osaksi jo iäkkään Martin Andrepontin jalostusohjelmaa, ja jätti monia menestyneitä kilpahevosia. Clarisse ratsutti monia oriin jälkeläisistä, niin ikään kilpaili myös oriin jälkeläisillä ja jopa jälkeläisen jälkeläisillä.

e. Élégante ostettiin vuotiaana sen synnyinsiittolasta ja tunnetun kouluratsastaja Martin Andrepontin ratsuksi. Tamman nimi ei kuvastanut tamman persoonaa, vaan sen liikettä, sillä tamma oli emänsä – ja erityisesti emänisänsä – tapaan reaktiivinen ja älykäs. Harva tamma ylti suorituksiltaan orien tasolle erityisesti ikäluokkakilpailuissa, mutta tummanrautias oli omaa luokkaansa. Ellei ikäluokkansa paras, kuten Martin Andrepont kerran kommentoi tamman suoritusta. " Unique en son genre. " Tamma oli vanhempiaan suurempi ja ennen kaikkea näyttävämpi, tamma jätti erityisesti kokoaan ja reaktiivista luonnettaan jälkeläisiinsä. Éléganten ura katkesi Intermediate-luokkiin sen loukkaantuessa, prognoosin perusteella sen ratsastaja päätti vetää sen kilparadoilta. Jokseenkin dramaattisesti myös Martin Andrepontin keskeytti uransa kilparatsastajana Éléganten loukkaantumiseen. Kouluratsastajan menehdyttyä, kommentoi tämän tytär isänsä päätöstä sillä, ettei hänen isänsä koskaan ollut kyennyt käsittelemään pettymystä.

Éléganten jälkeläiset olivat juuri niin hyvä kuin sellaiselta emälinjalta saattoi odottaa: niillä oli emänsä sydän, eli kilpahevosen sydän, sekä kapasiteetti. Tamma teki kahdeksan varsaa, joista usea on menestynyt kouluratsuina ympäri Eurooppaa.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Coussins, suuren Souventin poika, oli kaiketi aikansa käyteytyimpiä jalostusoreja Lorrainen sekä tätä ympäröivien provinssien tammoilla. Niin ikään ylitti myös oriin jalostuskäyttö Belgiaan sekä Saksaan. Musta Coussins oli suurilinjainen sekä tyypiltään moderni, joka kompensoi hyvin Lorrainen hieman tyypiltään vanhahtavaa tammapopulaatiota. Ori oli, isänsä Souventin tapaan, näyttävä kilpahevonen joka omasi kolme hyvää ja elastista askellajia, ja sai erityistä kiitosta hyvästä kokoamiskyvystään. Ori kilpaili kahdella ratsastajalla, Beaumontin veljeksillä, josta nuorempi veli Lucas vei oriin aina kouluratsastuksen kärkiluokkiin asti. Lucas Beaumont sekä ratsunsa oli valittu edustamaan Ranskaan kouluratsastuksen maajoukkueeseen Euroopan mestaruuksiin, mutta tapaturmainen kavioluun murtuma eväsi kilpahevosen osallistumisen kilpailuun. Lucas Beaumont osallistui kilpailuun toisella kilpahevosellaan, suurella kimoruunalla Favorillä, Ranskan jäädessä kokonaiskilpailuissa viidenneksi.

Oriin murtuma liittyi kavioniveleen, eläinlääkärin arvion mukaan vain osa kilpahevosista palautuisi murtuman jälkeen täysin omalle, entiselle tasolleen. Joten ori myytiin paikalliselle siittolalle jalostuskäyttöön, jossa sen kuntoutumista jatkettiin. Coussins jätti viisitoista jalostuskäyttöön hyväksyttyä oria, muun muassa punaruunikon Étonnantin sekä rautiaan Desrochersin, ja on tätä nykyään erityisen kiitelty emänisänä. Coussins tuotti kahdeksan ikäluokkaa, ennen kuin ori lopetettiin tämän heikenneen jalostuskyvyn johdosta.

ie. Ballon tarkoittaa ranskan kielellä palloa, joka kuvasi varsin hyvin tammaa: se oli herttainen, lempeä ja rauhallinen. Tamma oli perso ruoalle, ja oli tämän lisäksi erinomainen rehunkäyttäjä. Ballon oli liian pieni kilpahevoseksi, mutta tarpeeksi suuri nuorelle, sanoi kerran saksalaisen kilparatsastaja punaisesta tammasta. Mutta sellainenhan se oli! Ballon ostettiin eräälle, jokseenkin pienelle, siittolalle Lorraineen, Lachapellen perheen lasten ratsuksi. Ballonin ollessa kuuden, oli perheen vanhin tytär kolmentoista. Perheen kaksi muuta lasta, tytär Léa sekä tämän nuorempi veli Mathys, jatkoivat vielä perheen vitivalkoiseksi kimoutuneen risteytysponin Julien ratsastamista. Seuraavana kymmenenä elinvuotenaan Ballon kilpaili provinssin alueella Lachappellen kolmen lapsen kanssa niin este- ja kouluratsastuksessa. Hyväluonteinen tamma oli liian vaatimaton tyttäristä vanhimmalle, Léalle hieman liian suuri ja Mathysille juuri sopiva. Mathys kilpaili Ballonilla vaativissa kouluratsastusluokissa, ennen kuin muutti Etelä-Ranskaan opiskelemaan.

Niin kuusitoista vuotias Ballon jäi pienen siittolan siitostammaksi. Jokseenkin tamman korkea ikä ensisynnyttäjälle herätti huolta, mutta Ballon suhtautui omiin varsoihinsa samalla lempeydellä kuin Lachapellen perheen lapsiin. Tamma tiinehtyi onnistuneesti neljästi, mutta varsoi vain kolme tervettä varsaa: suuren Étonnantin, sekä kaksi orivarsaa jotka myöhemmin ruunattiin. Olkoonkin Ballon ollut vaatimattomampi kuin varsansa, mutta se jätti varsoille omaa kärsivällistä luonnettaan. Punainen tamma sai viettää loppuelämänsä Lachapellen tilalla, aina toimien ratsuna Lorrainen kauniissa maisemissa, kun Mathys ehti kiireiltään takaisin lapsuudenkotiinsa.

ei. Ciel, periyttäjätamma Colèren poika, tunnettiin myös nimellä "Le Rouge" punaisen värityksensä sekä temperamenttinsa vuoksi. Kuten emänsä ja veljensä, oli myös Ciel luonteeltaan vaikea ja reaktiivinen. Sanottiin, että se oli peruja tämän emän täysiveriseltä emältä. Ciel oli korkeajalkainen ja kevyt, varsin täysiverityyppinen. Punarautiaalla oli korkeat sukat sekä leveä läsi. Se myytiin kolme vuotiaana, vasta sisään ratsastettuna, huutokaupassa pilkkahintaan, sillä moni jätti huutamatta oriista, olihan se yksi Colèren pojista. Jean-Guillaume Moreau, tunnettu belgialainen kenttä- ja esteratsastaja, osti suuren rautiaan itselleen kilpahevoseksi, sillä häntä miellytti hevosen edustama tyyppi sekä peräänantamaton ja rohkea luonne. Jean-Guillaume aikoi Cielistä kenttäratsua, ja sellainen siitä tulikin – ja ylitti kaikki ratsastajansa odotukset. Ratsukon tie Ranskan kenttäratsastuksen kärkisijoille oli vähintäänkin kivikkoinen, ja uraa varjosti ratsastajan useat loukkaantumiset sekä Cielin jokseenkin uhkarohkea ja itsenäinen luonne. Tästä huolimatta ratsukko kilpaili myös viimeisinä vuosinaan kansainvälisillä kilparadoilla, joka päättyi ratsastajan viimeiseen loukkaantumiseen, vakavaan niskavammaan.

Kuten Colèren muutkin pojat, oli Ciel osaava all-rounder ori, ja sopi edullisen hintaluokkansa vuoksi myös monelle harrastajan omistamalle tammalle. Ciel toi reaktiivisuutta ja kilpahevosen ominaisuuksia monen rauhallisen tamman varsaan, sekä kevyttä tyyppiään. Cielin poika ja tyttäriä tapasi eurooppalaisten ratsastuslajien kilpailuissa niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasollakin.

ee. Ruunikonkimo Lielet oli suurilinjainen ja rakenteeltaan korrekti tamma, joka ostettiin kasvattajaltaan eräälle suurelle siittolalle siitostammaksi. Lielet kimoontui aikaisin kuten kouluradoilla menestynyt isänsäkin, mutta Lieletin valinnassa siitostammaksi vaikutti pääsääntöisesti sen emälinjan tuotanto. Sen emä oli ranskalaisen kantakirjan eliittitamma, erityisesti emälinjan suoritusten ja tuotannon takia. Näin ollen myös Lieletin odotettiin olevan jalostusarvoltaan erinomainen. Kimotamma oli luonteeltaan jokseenkin reaktiivinen – kuten emänsäkin – mutta osoitti olevansa hyvä mutta ankara emä jälkeläisilleen. Lielet oli ensi kertaa tiine nelivuotiaana oriista Léandre, ja varsoi aikaisin seuraavana vuonna suurehkon orivarsan Concorden. Emä ja varsa osallistuivat näyttelyihin, jossa Concorde palkittiin näyttelyn parhaana varsana. Concordea kiiteltiin erityisesti sen elastisesta ravista, hyvästä ylälinjasta sekä kauniista päästä, jonka se oli perinyt emältään.

Lielet jätti seitsemän jälkeläistä ennen kuin tamma lopetettiin erityisen aggressiivisen kimosyövän vuoksi. Näistä seitsemästä jälkeläisestä neljä oli tammaa, joista täysisisaret Beau ja Élégante ovat menestyneet niin kansallisissa sekä kansainvälisissä kouluratsastuskilpailuissa. Lilietin kolmesta orijälkeläisestä yksi on hyväksytty jalostukseen Ranskassa, kaksi muuta on myöhemmin ruunattu. Lieletin jälkeläisten menestys toi jo edesmenneelle Lieletille eliittitamman arvon.

Sukuselvityksestä kiitos tirpalle!

KRJ-Cupit:
31.03.2017 - Hukkapuro - Grand Prix - 16/174
31.05.2017 - Savage - Grand Prix - 3/102

Näyttelyt:
Ei kilpaillut.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 2866.13
Tahti ja irtonaisuus 3782.59
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 6648.72 op. (tasolla 11)

Kouluvalmennus 02.01.2017

Komean Everhartin jälkeen valmennusvuorossa oli vähintäänkin yhtä komea Fendant. Ori näytti heti ensimetreillä, ettei ollut mikään hitaasti lämpeävä tapaus, vaan ryhdikäs ruunikko singahti liikkeelle heti, kun ratsastaja sai takapuolensa kiinni satulaan. Ratsukon alkuverryttelyt koostuivatkin lähinnä pienoisesta taistelusta siitä, kuka määrää vauhdin ja suunnan - Fenno kun olisi mielellään paahtanut suoraan eteen ja vielä mielummin täyttä vauhtia. Ratsastaja oli kuitenkin hyvin perillä alla olevasta hevosesta, ja selkeästi tiesi, mitä oli tekemässä. Loppujen lopuksi alkuverkat sujuivat hyvin vauhdikkaasti mutta hallitusti, jos satunnaisia vauhtispurtteja ei huomioida.

Valmennuksen pääaiheena olivat laukanvaihdot, joita oli tarkoitus harjoitella yhdeksänä peräkkäisenä vaihtona. Näiden lisäksi oli tarkoitus treenailla hieman piaffe - passage ja toisin päin siirtymisiä, joilla varsinainen tunti aloitettiinkin alkuverryttelyiden ja välikäyntien jälkeen. Fenno oli hyvin samalla aaltopituudella kuskinsa kanssa, ja ratsukon yhteistyö olikin mukavaa katsottavaa. Ori liikkui hyvässä ryhdissä ja erittäin hyvin omalla moottorillaan, se kuunteli ratsastajaansa tarkasti, ja teki täsmälliset ja siistit siirtymiset. Ratsastaja sai minulta kehuja pehmeästä ja vakaasta kädestä, vaikka alla olikin astetta kuumempi tapaus.

Kun piaffe-passage-siirtymät saatiin käsiteltyä ja taputeltua alta pois hyvällä menestyksellä, siirryttiin laukanvaihtojen pariin lävistäjälinjalla. Aluksi pyysin ratsukkoa tekemään muutamat peräkkäiset vaihdot, joita vähitellen lisättäisiin aina sinne yhdeksään peräkkäiseen asti. Ensimmäinen vaihtosarja ei sujunut ihan oppikirjojen mukaan, sillä Fenno selvästi innostui tulevasta laukkatehtävästä melkoisesti, joka taas näkyi niin, ettei ori malttanut kuunnella enää ratsastajaansa. Ruunikko esitti parit estevaihdot, parit hyvin epämääräisessä rytmissä tehdyt vaihdot, mutta viimein myös puhtaita ja siistejä vaihtoja. Kun Fenno saatiin taas keskittymään täysillä tehtävään, pääsimme lisäämään vaihtojen määriä reippaaseen tahtiin. Lopputuloksena olikin erittäin hyvässä rytmissä tehdyt, siistit ja lennokkaat vaihtosarjat. Valmennuksen kirjoitti dookie.

Kouluvalmennus 02.01.2017

Muutaman päivän valmennustauon jälkeen löysin itseni taas Raconteurin kentältä, jossa alkuverryttelyiden parissa tohisi jo tuttu ori Fenno. Ruunikko oli taas täydessä vauhdissa, ja sen ratsastajalla oli täysi työ saada ori taas kuulolle, sillä Fenno tuntui olevan tänään entistä vauhdikkaampi kuin aikaisemmalla kerralla. Alkuverryttelyt kuluivatkin ympyröiden, siirtymisten ja erilaisten väistöjen ja taivutteluiden parissa, joiden avulla ratsastaja sai hevosensa hieman rauhallisemmaksi ja kuuntelemaan paremmin.

Tänään oli tarkoituksena keskittyä enemmänkin taivutteluihin ja perusjuttuihin, nimittäin siirtymisiin. Pyysin ratsukkoa jäämään kolmikaariselle kiemurauralle ravissa, ja tekemään käyntisiirtymät aina pituushalkaisijan päällä suoristuksiin. Ratsukko sai tehtyä siistit ja täsmälliset siirtymät lähes huomaamattomilla avuilla, ja pian muutinkin käyntisiirtymät ravi-seis-siirtymisiin. Paikallaan seisominen tuotti innokkaalle Fennolle hieman vaikeuksia, eikä se olisi aluksi millään malttanut seisoa aloillaan. Ratsastaja pysyi kuitenkin jämäkkänä, ja teki orille selväksi, että kuka päättää koska liikutaan. Pitkän sivun suorilla ratsukko sai näyttää vuorokerroin lisättyä ja keskiravia, joka onnistui Fennon kaltaiselta liitokaviolta ongelmitta.

Loppuvaiheessa vaihdoimme tehtävää kolmikaarisella niin, että ratsukon tuli tehdä koko kuvio laukassa, ja tehdä laukanvaihdot aikaisempien siirtymisien sijasta. Muistuttelin ratsastajaa tekemään huolelliset suoristukset, vaikka tilaa olikin vähän ja aikaa vielä vähemmän, sillä aluksi Fenno meinasi jäädä parilla kerralla ristilaukalle, kun ori ei ollut suoristunut rehellisesti. Loppua kohden vaihdot kuitenkin näyttivät yhtä hienoilta kuin viime kerrallakin, ja Fenno taipui pehmeästi ja tasaisesti kaarilla. Puhtaan vaihtokierroksen jälkeen ratsukko sai siirtyä loppuverryttelyiden pariin, jossa kehotin ratsastajaa tekemään runsaasti loivia kaaria ja ratsastamaan hevosta rennoksi eteen ja alas. Valmennuksen kirjoitti dookie.