Egoiste du Roch VIR MVA Ch, KTK-I, KV-II

Selle Français -tamma, väriltään punarautias sabino, säkäkorkeus 171cm
Syntynyt 01.06.2016     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH16-121-0056
Kasvattanut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811
Koulupainotteinen, tavoitetaso 10: Grand Prix

Nuorena varsana Egoistesta povattiin vahvatahtoista ja jopa melko hankalaa tammaa, mutta määrätietoisella käsittelyllä tammasta on kuoriutunut hevonen, jonka kanssa on kaikinpuolin mukava työskennellä kunhan sen sielunmaailmasta saa kiinni. Hoitotoimenpiteissä kuten harjauksessa Egoiste arvostaa kevyttä kosketusta kuninkaalliseen tapaan, eikä esimerkiksi tykkää, jos sitä harjataan kovalla harjalla. Kovalla harjalla harjatessa herkkähipiäinen tamma liikkuu levottomasti ja saattaa huitoa takajaloillaan vatsansa alle. Egoiste kuitenkin lopettaa vatsan alle potkimisen välittömästi, kun sen hoitaja ymmärtää joko keventää kosketustaan tai vaihtaa pehmeämpään harjaan joten kovin suuren mittaluokan ongelmasta ei ole kyse. Muut hoitotoimenpiteet aina kavioiden puhdistuksesta pesutilanteista tapahtuu normaalilla rutiinilla, eikä aiheuta hevosessa tai hoitajassa sen suurempaa kummastusta. Taluttaessa melko kuumaluonteinen tamma oli aikoinaan mahdoton ja se kulki mielellään pienessä piaffessa taluttajansa vierellä, mutta tänäpäivänä tälläisiä hetkiä saa aikaan vain erittäin tuulinen sää tai muut asiat, joista on helppo saada pientä kipinää rinnan alle.

Ratsastaessa tamma on kuuliainen ja herkkä avuille, ja se onkin omiaan kouluratsastuksen maailmassa. Hevosella on hyvä kokoamiskyky, ja se tekee mielellään sivuttaisliikkeitä vaativia tehtäviä kuten esimerkiksi takaosakäännöksiä, avo- ja sulkutaivutuksia ja piruetteja. Näissä tamma pysyy rehellisesti kahden pohkeen ja ohjan välissä kevyenä, kun taas suoruutta vaativissa liikkeissä tamma saattaa toisinaan painaa kädelle ja niin sanotusti lukittua niskastaan. Kun tammaa muistaa ratsastaa suoruutta vaativissa liikkeissä jalalla hieman reippaammin eteen ja sen suoristaa pienen vasta-asetuksen kautta, on se heti huomattavasti pehmeämpi ja rennompi. Edellä mainitusta syystä vaikeampia tehtäviä tammalle ovat varmasti piaffe ja passage, sillä näissä se jännittyy herkästi kauttaaltaan ylälinjastaan. Treenikerran sisällä tehtyjen toistojen ja vasta-asetusten kautta lähtevillä pehmityksillä tamma kuitenkin paranee, ja loppujen lopuksi se pystyy suorittamaan melko kiitettäviä piaffe- ja passagetehtäviä. Käynnin sisällä työstäessä tamma pysyy hyvin letkeänä, kun taas ravi ja laukka hieman virittävät hevosta parempaan aktiivisuustilaan. Vaikka Egoiste saa lisäpontta ravi- ja laukkatyöskentelystä, se ei kuitenkaan jännity tai jää hitaaksi avuille vaan pikemminkin päinvastoin - se tulee paremmin takaosansa päälle samalla, kun se on tarkkaavaisempi ratsastajan antamille avuille. Mielenvirkistykseksi tammalla tehdään noin kerran viikossa puomityöskentelyä, joka onkin Egoisten mielestä parasta hupia jota maa päällään kantaa. Puomeja ylittäessä se nostaa jalkojaan korkealle ja tekee mitä ihmeellisimpiä loikkia varoakseen puomikosketusta.

Kisapaikoille saavuttua Egoiste on tarkkaavainen, ja liikehtii normaalia enemmän ohikulkevien hevosten perään. Ensimmäisen startin jälkeen tamma kuitenkin palautuu normaaliin vireystilaan, eikä jaksa enää välittää ympäristöstään jonka vuoksi meillä onkin tapana pidemmillä kilpailumatkoilla ratsastaa Egoiste itsenäisesti heti paikalle saapuessa - näin se jää karsinaansa rauhallisena eikä kuluta itseään tarkkailemalla ympäristöään. Ratsastaessa Egoiste on hyvin samanlainen niin kotona kuin kilpailuissa ja valmennuksissa; se tekee suorituksensa ratsastajaan keskittyneenä eikä esimerkiksi hätkähdä sateenvarjoja, juoksevia lapsia tai läpättäviä tuomaritelttoja vaikka maasta käsin ne ovatkin toisinaan hui niin kamalia asioita. © VP


VSN Ch, KTK-I, KV-II, KVJ AB, Bronze Premium
i: Bergerac du Roch
sf trn 169cm
VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, KVJ AB, Premier
ii: Don Bravado sf vprn 170cm
iii: Barbados sf vprn 171cm
iie: Imiriél sf m 165cm
VIR MVA Ch, VSN Ch, KTK-I, Bronze Premium
ie: Carpathia trak trn 168cm
iei: Donatell trak mkm 170cm
iee: Carmen trak trn 167cm
VSN Ch, KTK-II, Preferent
e: Isla du Roch
sf prt sb 170cm
Premier
ei: Fendant sf prn 175cm
eii: Étonnant sf prn 176cm
eie: Élégante sf trt 172cm
Star
ee: Iris Rouge sf prt sb 172cm
eei: Quentin sf m sb 171cm
eee: Irina Rouge sf prt 170cm

Jälkeläiset

01. sf-t. Escada du Roch, syntynyt 24.12.2016 oriista Charleston O'Polo Saavutukset: KTK-I, KV-I, Premier

Sukuselvitys isoisovanhemmista

iii. Barbados myytiin parivuotiaana kasvattajaltaan Ranskan Ylä-Normandiasta Saksaan tunnetulle kouluratsastajalle tulevaisuuden kilparatsuksi. Suurilinjainen mutta kevyt ori vakuutti uuden omistajansa upeilla liikkeillään, joissa riitti elastisuutta ja lennokkuutta. 171cm vaaleanpunaruunikko osoittautui myös nopeaksi oppilaaksi, sekä erittäin korkean työmoraalin omaavaksi ratsuksi. Barbados kehittyi nopeasti vaativien luokkien taitajaksi, ja kymmenvuotiaana se kilpaili jo menestyksekkäästi GP-tason kouluradoilla. Vuosia kestänyt kilpaura alkoi kuitenkin verottamaan orin terveyttä, ja Barbados joutuikin jättämään kisakentät 14-vuotiaana jatkuvien selkävaivojen astuessa kuvioihin. Menestyksekkään uransa jälkeen ruunikko ori vietiin kantakirjattavaksi, josta Barbados palasi II-palkinnon kanssa. Kantakirjauksen jälkeen Barbadokselle riitti kysyntää tammoille, ja ori siirtyikin pääsääntöisesti siitoskäyttöön. 17-vuotiaana, ehdittyään toimia pari vuotta siitosorina, Barbadoksen selkävaivat alkoivat taas, johtuen runsaasta pukille hypyttämisestä. Hetken sairaslomailtuaan ruunikko ori päätettiin kuitenkin lopettaa, kun kivut eivät meinanneet antaa periksi lääkityksenkään avulla. Barbadokselle syntyi 28 jälkeläistä, joista useat perivät isältään suurilinjaista ja kevyttä rakennetta sekä upeita liikkeitä. © dookie

iie. Imiriél myytiin kaksivuotiaana kasvattajaltaan Etelä-Ranskasta Saksaan kouluratsuksi nuorelle kouluratsastajalupaukselle, joka joutuikin hieman pettymään tamman luonteen suhteen. Imiriél osoittautui melkoisen temperamentikkaaksi ja kuumaksi hevoseksi, joka oli kyllä halutessaan erittäin näyttävä ratsu, mutta se vaati ratsastajaltaan melkoisia taitoja kulkeakseen niin. Useiden vastoinkäymisten takia Imiriélin koulutus ei edistynyt kovin nopeasti, mutta hiljalleen se alkoi esiintymään vaativammissakin koululuokissa, vaihtelevalla menestyksellä. Lopulta intermediate -tasojen luokkiin päästyään Imiriélin omistaja päätti myydä tammansa rennompaan käyttöön, sillä 165cm korkea musta puoliverinen oli turhan kuuma tapaus kouluratsuksi. Koska Imiriél oli kuitenkin suvultaan, liikkeiltään ja myös rakenteeltaan laadukas yksilö, päätyi se takaisin Ranskaan selle francaiseja kasvattavalle siittolalle. Imiriél osoittautui erinomaiseksi emäksi, eikä se periyttänyt hankalahkoa luonnettaan juuri lainkaan - hyvää rakennetta ja lennokkaita liikkeitä kyllä senkin edestä. Imiriél menehtyi 18-vuotiaana pieleen menneen varsomisen seurauksena, ja se ehti jättää jälkeensä neljä kaunista varsaa. © dookie

iei. Donatell on mustankimo trakehnerori, jolta löytyy säkäkorkeutta 170cm verran. Donatellin isälinja on ollut Saksassa varsin suosittu, sillä varsinkin orivarsat ovat olleet suurikokoisia ja kevytliikkeisiä kouluhevosia. Donatell itse on kilpaillut Prix St Georges tasoisissa luokissa vakioratsastajansa kanssa, mutta ahkera siitosura kisakausien välissä on hieman heikentänyt orin suorituksia, mitä ilman ori olisi voinut kohota vielä korkeampiinkin luokkiin. Kotioloissa Donatell on luonteeltaan todella yhteistyöhaluinen ja hieman herkkähipiäinen, mikä näkyy juuri ajoittain keskittymiskyvyn puutteena uusissa tilanteissa. Jälkeläisiä Donatell on saanut elämänsä aikana jo monia kymmeniä, joista kaksi orivarsaa on päässyt maineikkaaseen trakehnerkantakirjaan. Tällä hetkellä orin menekki on kotimaasta siirtynyt lähinnä ulkomaille, jossa suku on haluttua ja vielä varsin uutta. © Assi

iee. Carmen on tummanruunikko trakehnertamma, jolta säkäkorkeutta löytyy 167cm verran. Tamma tulee äärimmäisen arvostetusta ja harvinaisesta suvusta. Carmenin osti varsana eräs Saksan nousevista kasvattajista, jonka filosofiana on käyttää vain tammoja, joiden varsojen kohdalla ei tarvitse yrittää tavoitella emiänsä parempia versioita. Carmenilla olisikin ollut rahkeet nousta kouluratsastuksessa korkealle, mutta neiti ehti käydä kilpailuissa vain kantakirjausvuotenaan, jolloin tammaa treenattiin ratsastusosuutta varten. Kantakirjauksen jälkeen Carmen on saanut kunnioitettavat neljä varsaa neljässä vuodessa, ja kasvattajan filosofia on toteutunut. Tamman varsat ovat olleet kuin kopioita emästään, eli atleettisia ja kouluratsastukseen todella hyvin sopivia yksilöitä orivalinnoista riippumatta. Kasvattajan iloksi Carmen näyttäisi saavan helpommin tammavarsoja, sillä tähän mennessä kaikki syntyneet varsat ovat olleet tammoja. Ainoastaan Carpathia on myyty pois, johtuen siitä, että kasvattajalta löytyi jo vuotias varsa samasta isästä. © Assi

eii. Étonnant peri isältään tämän kapasiteetin kilpahevosena, ja emänsä hyvän luonteen. Punaruunikko syntyi Lachapellen pienessä siittolassa, ja on yksi heidän menestyneimpiä kasvattejaan. Étonnant oli suuri jo syntyessään, mutta sillä oli suuri ja elastinen liike, joka oli kai syy miksi suuri orivarsa myytiin jo maitovarsana kouluratsastaja Clarisse Andrepontille. Toki orivarsan valitsi Clarrisen isä Martin, itsekin menestynyt kouluratsastaja joka keskittyi tätä nykyään hevoskasvatukseen sekä valmennukseen. Sanottakoon, että nuorella Clarissella oli isänsä suuret saappaat täytettävänä. Orivarsa kasvoi Martin Andrepontin tilalla kahden sitä vanhemmat ja suuremman ruunan seurassa. Kolmivuotiaana Clarisse ratsutti oriin isänsä tarkkailevan silmän alla, ja usein tilan työntekijät kuulivat Martinin toruvan tytärtään. " Non, non, non! C'est faux! ". Étonnant oli kuitenkin se hevonen jolla Clarisse Andrepont nousi kouluratsastuksen Grand Prix-luokkiin, useasti sijoittuen ja kolmesti voittaen. Étonnant oli karismaattinen hevonen, ja Clarisse toi tästä hevosesta sen parhaimman esille.

Seitsemäntoista vuotiaana Étonnant jätti kilparadat taakseen, suuri ori oli rakastettu esiintyjä ja jätti jäähyväiset yleisölleen paikallisissa kilpailuissa kilpailujen ulkopuolisessa ohjelmassaan. Ohjelma oli Clarissen ja Étonnantin ensimmäinen Kür-ohjelma joka oli tuonut ratsukolle kultaa. Ori siirtyi osaksi jo iäkkään Martin Andrepontin jalostusohjelmaa, ja jätti monia menestyneitä kilpahevosia. Clarisse ratsutti monia oriin jälkeläisistä, niin ikään kilpaili myös oriin jälkeläisillä ja jopa jälkeläisen jälkeläisillä. © tirppa

eie. Élégante ostettiin vuotiaana sen synnyinsiittolasta ja tunnetun kouluratsastaja Martin Andrepontin ratsuksi. Tamman nimi ei kuvastanut tamman persoonaa, vaan sen liikettä, sillä tamma oli emänsä – ja erityisesti emänisänsä – tapaan reaktiivinen ja älykäs. Harva tamma ylti suorituksiltaan orien tasolle erityisesti ikäluokkakilpailuissa, mutta tummanrautias oli omaa luokkaansa. Ellei ikäluokkansa paras, kuten Martin Andrepont kerran kommentoi tamman suoritusta. " Unique en son genre. " Tamma oli vanhempiaan suurempi ja ennen kaikkea näyttävämpi, tamma jätti erityisesti kokoaan ja reaktiivista luonnettaan jälkeläisiinsä. Éléganten ura katkesi Intermediate-luokkiin sen loukkaantuessa, prognoosin perusteella sen ratsastaja päätti vetää sen kilparadoilta. Jokseenkin dramaattisesti myös Martin Andrepontin keskeytti uransa kilparatsastajana Éléganten loukkaantumiseen. Kouluratsastajan menehdyttyä, kommentoi tämän tytär isänsä päätöstä sillä, ettei hänen isänsä koskaan ollut kyennyt käsittelemään pettymystä.

Éléganten jälkeläiset olivat juuri niin hyvä kuin sellaiselta emälinjalta saattoi odottaa: niillä oli emänsä sydän, eli kilpahevosen sydän, sekä kapasiteetti. Tamma teki kahdeksan varsaa, joista usea on menestynyt kouluratsuina ympäri Eurooppaa. © tirppa

eei. Iriksen isä Quentin on suurikokoinen, musta ori sabinomerkeillä höystettynä. Quentin kilpailee tälläkin hetkellä aktiivisesti kouluratsastuksen huipulla, ja siinä sivussa astuu satunnaisia ja tarkoin valittuja tammoja. Quentin on vaativa ja kuuma niin ratsastaa kuin käsitelläkin. Hyvärakenteinen ori periyttää vahvasti sabinogeeniään. © Sippe

eee. Irina Rouge oli aikanaan loistava kilparatsu, jonka ura katkesi yllättäen. Irina Rougea kuljettanut traileri lähti sivuluisuun jäisellä tiellä ja kaatui ojaan - kahdesta hevosesta alemmaksi jäänyt Irina kuoli heti. Tamma oli menehtyessään 12-vuotias, ja Iris Rouge jäi sen elämän ensimmäiseksi ja viimeiseksi varsaksi. © Sippe

KRJ-Cupit:
31.03.2017 - Hukkapuro - Intermediate I - 6/110
31.05.2017 - Savage - Intermediate II - 10/106
31.07.2017 - Runoratsut - Intermediate II - 8/106

Näyttelyt:
14.06.2016 Le Château de Raconteur, RCH 10p.
28.10.2016 Micram Raceponies, irtoSERT, pt. Kati
22.01.2017 Le Château de Raconteur, MVA-sert, pt. Vibaja
23.01.2017 Le Château de Raconteur, RCH 10p.
04.04.2017 Le Château de Raconteur, irtoSERT, pt. Kati
08.04.2017 Hukkapuro, MVA-sert, pt. Sorel

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 3141.74
Tahti ja irtonaisuus 3545.97
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 6687.71 op. (tasolla 11)

Juoksutusta 11.03.2017

"Vaikka Emmeline oli sanonut kilpailumatkalle lähtiessään ettei Egoistea tarvitse välttämättä liikuttaa ensimmäisenä päivänä, olin tullut toiseen tulokseen tamman tarharallia katsoessani. Pitkän päivän, yhdeksän ratsastettavan hevosen jälkeen vedin tallitoimistossa pientä hiukopalaa napaani jonka jälkeen suunnistin kuvankauniin Egoisten karsinalle harjatakseni sen juoksutusta varten. Egoiste tuntui melko erilaiselta hevoselta moneen muuhun Raconteurin hevoseen verrattuna, mutta en pitänyt sitä pahana asiana sillä olenhan tunnetusti ihminen, joka pitää persoonallisista hevosista. Tamman harjattuani otin sen tallikäytävälle, jossa vielä pintelöin sen jalat ja laitoin jokaiseen jalkaan bootsit - ihan noin varmuuden vuoksi, sillä en yhtään tiennyt mitä odottaa. Pujotettuani tamman päähän suitset kävelin sen kanssa pienen niittypolun kautta maneesiin, jossa heitin tamman selkään juoksutusvyön tulevaa juoksutusta varten. Egoiste oli kävellyt jo maastossa melko energisesti ja se tuntui ottavan pientä kipinää aina mahdollisuuden tullen, joten odotin juoksutukselta lähinnä seitsensataa kiloisen leijan lennättämistä. Alkuun Egoiste käveli ja ravasi melko rennoin mielin, mutta heti ensimmäinen laukannosto tuntui olevan liikaa - tamma nimittäin painoi menemään apuohjista huolimatta sellaista pierupukkilaukkaa että ajattelin sen porautuvan johonkin maneesin perustuksiin asti hiekan pölistessä jalkojen alta pois. Muutaman pukkikierroksen jälkeen Egoiste siirtyi itsenäisesti passagen omaiseen raviin ja törisi vielä muutamia kierroksia kunnes tamma taisi todeta itsekin, että turhaahan tälläinen reikä päässä juokseminen oli kun vaihtoehtona olisi myös korrekti työskentelty, jossa ei välttämättä tulisi niin jäätävä hikikään." Valmennuksen kirjoitti VP.

Harjoituksia 12.03.2017

"Aloitin sunnuntaiaamun heti Egoisten ratsastamisella, sillä paloin halusta tietää, minkälainen tamma olisi selästä käsin. Varustettuani Egoisten suuntasin sen kanssa kentälle, johon jo porotti lämmin kevätaamun aurinko joka nostatti jo itsessään fiilistäni korkeammalle. Kivuttuani tamman selkään lähdin työstämään sitä käynnissä melko nopeasti sulkusiksakkia tehden, sillä halusin päästä tamman sielunmaailmaan heti kiinni. Alkuun Egosite oli aavistuksen sitkeä ja jopa kova suustaan, mutta jo muutaman aktivoivan sulkuväistön jälkeen tamma aktivoitui takaosastaan ja selästään sekä tuli sen myötä kevyemmäksi ja paremmaksi kädelle. Jatkoin samaa tehtävää vielä ravissa ja laukassa, josta jälkimmäisessä sain ihan todenteolla ratsastaa. Tamman liikkeet oli laukassa ihan valtavat ja voi veljet mitä laukanvaihtoja se teki aina sulkuväistön suuntaa vaihtaessa - sen satulastahan olisi singonnut taivaan tuuliin mikäli ei omistaisi minkäänlaista keskivartalon kehonhallintaa! Laukanvaihdoista intoutuneena jäin työstämään loppuratsastuksen ajaksi laukkaa melko pitkäksi ajaksi, joskin rakensin laukkaan tahdikkuutta ja tasapainoa vastalaukkojen kautta melko pitkään. Kun tamma tuntui tasapainoiselta ja tahdikkaalta laukassa, lähdin tekemään sen kanssa kokorataleikkaa-linjalla laukanvaihtoja ensin kolmosilla, sitten kakkosilla ja lopuksi jopa ykkösiä tehden. Kolmosia tehdessä Egoiste tuntui malttavaiselta, kun taas kakkosia tehdessä se pyrki ennakoimaan ja mikäli ratsastaja ei olisi ollut ajantasalla, se olisi herkästi tehnyt ykkösiä kakkosten sijaan. Ykkösiä tehdessä Egoiste näyttikin sitten vahvaa osaamista, sillä siltä tuntui tulevan ykköset kuin luonnostaan ja mikä parasta, täysin puhtaina!" Valmennuksen kirjoitti VP.