Crème d'Amandes KRJ-I, KVJ AB

Selle Français -tamma, väriltään voikko, säkäkorkeus 169cm
Syntynyt 02.03.2015     (8v 02.05.2015), rekisterinumero VH15-121-0045
Maahantuonut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811
Koulupainotteinen, tavoitetaso 6: Vaativa A

Creme on käsiteltäessä kiltti ja lähes joka tilanteessa toimiva. Se tosin kutiaa helposti, joten varsinkin mahan alta harjaus voi aiheuttaa pientä harmitonta steppailua. Tammassa on vähän sellaista koiranpentuaineista, sillä se ei välttämättä tarvitse edes riimunarua taluttaessa, se seuraa kyllä hoitajaansa lähtemättä omille teilleen. Sillä ei ole kiire minnekään. Creme rakastaa rapsutuksia yli kaiken ja kerjääkin niitä lähes kaiken aikaa, niin hoitajaltaan kuin lajitovereiltaankin. Muiden hevosten kanssa se tulee poikkeuksetta hyvin toimeen ja on kaikille vähän semmoinen äitihahmo, halusivat tai eivät.

Ratsastaessa tamma on hieman vaativampi. Se vaatii topakan ja määrätietoisen ratsastajan, joka vaatii sitä liikkumaan eteen. Kuten sanottua, Cremellä ei tosiaan ole kiire minnekään.. Kunnon lämmittelyllä ja vaatimisella sen saa kuitenkin liikkumaan jopa omalla moottorilla. Liikkeet tammalla ovat hieman vaatimattomammat, mutta kuitenkin tasapainoiset ja matkaavoittavat. Sen kanssa olisi tarkoitus päästä kilpakentillä kuitenkin vaativalle tasolle ja sen jälkeen sitä odottaa siitostamman ura.


i: Cremade
sf rt 168cm
ii: Éclabousser sf m 169cm iii: Orage sf m 169cm
iie: Beurre de Cacahuète sf trn 162cm
ie: Aventurier sf prt 168cm iei: Festival sf tprt 172cm
iee: Doré sf rnkm 167cm
e: Bibilia
sf vkk 170cm
ei: Melbourne xx vkk 168cm eii: Mel xx mrn 165cm
eie: Twiggletia xx vkk 167cm
ee: Noix de Coco sf mkm 166cm eei: Téméraire sf mkm 170cm
eee: Parapluie sf prt 165cm

Jälkeläiset

01. sf-t. Galabre du Roch, syntynyt 22.11.2015 oriista Gravallo Saavutukset: KV-II, Premier
02. sf-o. Impérial du Roch, syntynyt 05.03.2016 oriista Princier Saavutukset: KTK-III, KV-III, Silver Premium

Sukuselvitys vanhemmista

i. Cremade on Ranskassa syntynyt, hyväluonteinen ori, joka on rakenteeltaan korrekti urheiluhevonen. Tämä rautias, 168 senttinen ori on ihastuttanut kaikki sen kanssa tekemisissä olleet ihmiset, sillä tätä hevosta ei ihan heti oriksi uskoisi. Tammoista se kiinnostuu ainoastaan luvan saatuaan, mitä nyt muutaman hölkkäaskeleen saattaa ottaa tammoja nähdessään, ja käsiteltäessä Cremade on suoraansanottuna ihan lapanen. Cremade on sellainen, jonka kanssa myös lapset voivat olla tekemisissä, mutta ratsastettaessa sen selässä tarvitaankin jo hitunen taitoa tulosten saamiseksi. Cremadella on hienot liikkeet, jotka saa esiin vain taitavalla ratsastajalla, ja sillä on kapasiteettia aina GP-radoille asti, jossa se onkin kisannut menestyksekkäästi jo useamman kilpailukauden. Ori on kuitenkin myös aloitteleville sopiva opetusratsu, joka ei anna mitään ilmaiseksi ja omistajansa kahden tyttären kanssa se on kierrellyt helppo B-vaativa B -ratoja hyvällä menestyksellä. Cremade on ollut myös tammanomistajien mieleen, sillä orilla on jo kahdeksan jälkeläistä, vaikka se on ollut käytössä jalostukseen vasta kahden kesän verran.

e. Bibilia saattaa ulkoapäin vaikuttaa juuri siltä unelmien puoliveriseltä, joka vie kaikkien pienten hevostyttöjen jalat alta. Todellisuus on kuitenkin toinen, sillä tämä hevonen on lähinnä ihan aidosti ilkeä ja kettumainen niin ihmisiä, kuin toisiakin hevosia kohtaan. Bibilia on isokokoinen, 170senttinen ja väriltään voikko ja todella korrekti ja kaunis rakenteeltaan. Se on kuitenkin sekä ratsastettaessa, että käsiteltäessä erittäin vaikea, ja lähes aina tammaa joudutaan taluttamaan orikuolaimesta tai vastaavasti ketjunaru turvan ympäri tai vastaavaa. Ratsastettaessa tamma on kuuma, ja ratsastajalta vaaditaankin rauhallisuutta ja erityisen pieniä apuja. Ja varsin herkkä tamma on kyljistään ja suustaan joten kieli keskellä suuta saa tämän tamman kanssa olla. Kilpaillut tamma on kyllä myös kansallisella tasolla omistajansa kanssa kouluratsastuksessa, mutta mitään merkittäviä määriä sijoituksia tai voittoja ei ole kertynyt, muutama hassu. Tammalla on hienot liikkeet ja hyvä motivaatio töihin, kunhan vain yhteistyö ratsastajan kanssa pelaa. Jälkeläisiä tällä tammalla on kaksi, joista kummatkin ovat voikkoja.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Éclabousser oli eläessään melkoisen upea ilmestys, ja ori keräsikin näyttelykehistä melkoista menestystä monen vuoden ajan. Varsana tämä ori ei ollut mikään kedon kaunein kukkanen, mutta vanhetessaan se kehittyi todella hyvin ja oli rakenteeltaan ehkä hieman raskaampi kouluhevostyyppi. Éclabousser oli väriltään musta, ja sillä oli säkäkorkeutta miltei 170 senttimetriä. Orin käsittely oli joinain päivinä helppoa kuin mikä, mutta sillä oli myös niitä päiviä, jolloin mikään ei sujunut. Éclabousser menestyi hyvin vaativissa kouluratsastusluokissa, ja starttasi myös muutaman GP-startin ihan kohtuullisella muutaman ruusukkeen menestyksellä. Liikkeiltään ori oli valioluokkaa, jota se periytti myös jälkeläisilleen. Ori olikin suosittu hevonen jalostuksessa, sillä se jätti jälkeläisiinsä miltei pelkästään hyviä ominaisuuksia. Éclabousser laukkasi kuitenkin ikivihreille niityille jo 17-vuotiaana jalkavamman vuoksi.

ie. Aventurier on hevonen parhaassa iässä. Liki parikymppinen tamma on toiminut niin tuntiratsuna, kilpahevosena kuin siitostammanakin, joten tamma on ollut varsin monipuolinen hevonen. Elämänsä ensimmäiset ratsuvuodet se toimi tuntiratsuna, jonka jälkeen se siirtyi kilpakäyttöön, kun omistaja huomasi sen potentiaalin vaativiin luokkiin. Parin vuoden lisäkoulutuksella tammasta saatiin Prix St. Georges-tasoinen kouluhevonen, jolla on kapasiteettia jonkin verran myös esteille. Aventurier kisasi yhteensä kymmenen täyttä kautta, jonka jälkeen se siirtyi eläkepäiviä viettämään siitostamman roolissa. Edelleen sillä ratsastetaan nelisen kertaa viikossa, ja vieläkin on vanhat taidot tallessa. Jälkeläisilleen tamma on periyttänyt hyvää liikettä ja helppoa luonnetta. Tämä punarautias, 168 senttinen tamma ei ole rakenteeltaankaan hassumpi ja muutamia hyviä palkintoja on tullut myös näyttelypuolella.

ei. Melbourne on eläkepäiviään viettävä 22-vuotias supervanhus, joka on ollut aina sellainen jokaisen hevostytön unelmahevonen. Se on väriltään voikko, ja korkeuttakin on 168 senttimetriä. Ori on melko raskasrakenteinen, mutta silti se on menestynyt hyvin vaativillakin kouluradoilla, muutamia startteja tehden myös GP-luokissa. Menestystä on kaikkien kymmenen kisakauden aikana tullut todella hienosti, ja tilillä on muutamia mestaruussijoituksia ja monia kansallisia ja kansainvälisiä sijoituksia ja voittoja. Myös pienemmissä kisoissa, helpommissa luokissa menestys on ollut ainakin omistajan mielestä hyvää, ja juuri koskaan ei ole orin kanssa tarvinut ilman rusettia kisoista kotiin lähteä. Ori soveltuu ratsastettavuutensa puolesta myös aloittelevammalle ratsastajalle, ja Melbourne on hyvä opettaja kisakentille siirtyessä. Jälkeläisiä tällä hurmuriorilla on peräti parisenkymmentä, joista jokainen on perinyt hyvää luonnetta ja kapasiteettia.

ee. Noix de Coco on vähän sellainen hevonen, josta kukaan ei juuri mitään tiedä sen lisäksi, että tamma on menestynyt hyvin vaativissa luokissa kouluratsastuksessa, mutta niin myös valjakkoajossa helpoissa luokissa. Coco on ulkonäöllisesti kovin kaunis hevonen, mustankimo ja korkeuttakin on kiitettävät 166 senttimetriä. Luonteeltaan se on kuitenkin hieman haastava, jonka vuoksi sillä ei ole teetetty kuin kolme varsaa, joista kaksi on emätamman omistajalla. Tamma on kuitenkin rakenteeltaan korrekti kouluratsu, ja menestynyt hyvin, eikä se ole mikään pahimman luokan terroristi luonteeltaan, mutta vaikea se on. Tamma päästää vain harvoja ihmisiä lähelleen, ja useimmiten vieraille se vain näyttelee purukalustoaan tai takalistoaan.

Sukuselvityksestä kiitos Annika N:lle!

KRJ-Cupit:
31.07.2015 - Fiktio - Vaativa B - 7/251
30.11.2015 - Oldfinion Dressage - Vaativa A - 7/108

Näyttelyt:
Ei kilpaillut.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1294.90
Tahti ja irtonaisuus 1793.54
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 3088.44 op. (tasolla 7)

Kouluvalmennus 06.01.2017

"Raconteurin maneesiin päästyäni jouduin hieraisemaan silmiäni muutamaan otteeseen, sillä katsoin Emmelinen taluttavan hevosen sijaan ponia. "Ja mikähän tämä on, ylikasvanut ratsuponiko?" naurahdin, jonka jälkeen autoin Emmelinen tämänpäiväisen ratsun selkään. Valmennus aloitettiin itsenäisellä alkuverryttelyllä, sillä halusin nähdä itselleni uuden hevosen perusliikkumisen. Kauaa minun ei tarvinnut kuitenkaan ratsukkoa seurata, sillä huomasin hyvin pian että tamma on kilometrin verran pohkeen takana eikä sillä ollut tänään minkäänlaista halua liikkua eteen. Jatkoimme valmennusta pääty-ympyrällä, jossa halusin Emmelinen tekevän nopeita siirtymiä askellajien välillä ensin käynti - pysähdys - käynti siirtymisistä aloittaen. Koska hevonen ei vastannut Emmelinen pohkeeseen juuri millään tavalla, vahvistin ratsastajan pohjeapuja maasta käsin juoksutusraippaa käyttämällä. Samalla hetkellä kun Emmeline käytti pohjetta, käytin juoksutusraippaa kevyesti hevosen takakintereissä jotta se keräisi takajalat vatsan alle ja aktivoituisi kauttaaltaan. Montaa käyntitoistoa Creme ei vaatinut, joten pääsimme melko pian siirtymään ravin ja laukan työstämiseen. Samalla, kun Emmeline herkisti tammaansa pohjeavuille huolehdin, että hevonen kulkee oikeaoppisesti ja ratsastaja istui hevosensa selässä mahdollisimman siististi. Reilu puolituntia siirtymiä tehtyä jatkoimme valmennusta vielä hetken laukassa, jossa halusin ratsastajan aktivoivan takajalkoja entisestään vastalaukkatehtävien sekä laukanvaihtojen kautta. Kun hevonen oltiin saatu alkuvalmennuksen aikana aktiiviseksi, oli vastalaukkojen sekä laukanvaihtojen suorittaminen varsin helpon näköistä - Creme suoritti tehtävät hyvässä tasapainossa ja Emmeline ratsasti tammaansa tehokkaasti, mutta kuitenkin siististi. Loppuverryttelyksi halusin Emmelinen ratsastavan Cremeä melko normaalissa työskentelyssä sen sijaan, että se olisi saanut uudelleen venähtää pitkäksi ja hitaaksi - näin alkuvalmennuksen työ olisi tuloksellista eikä joutaisi jo heti ennen seuraavaa ratsastuskertaa kankkulan kaivoon." Valmennuksen kirjoitti VP.

Kouluvalmennus 12.02.2017

"Koska viimekertainen valmennus oli kulunut lähinnä hevosen perusratsastettavuutta parantaen, olin antanut ratsukolle jättimäisen kasan kotiläksyjä ratsastettavuuden parantamiseksi. Valmennus aloitettiinkin siis ihan perustyöstämisellä siirtymisten parissa ja koska ratsastajan nopeutta ei voi liikaa korostaa, kannustin Emmelinea ratsastamaan hevosta alusta asti nopeasti eteen jottei sille tule mieleenkään jäädä laahaamaan pohkeen taakse. Yllätyksekseni ratsukon perustyöskentely oli muuttunut noin valovuodella viime kertaisesta valmennuksesta, sillä Cremehän kulki ilman ratsastajan jatkuvaa patistelua eteen ja kantoi itseään loppujen lopuksi melko kivasti. Tästä oli hyvä jatkaa varsinaisiin tehtäviin, joiden kautta pystyimme havittelemaan yhä parempaa ratsastettavuutta - pohkeenväistön kautta saimme aktivoitua hevosen takaosan sekä selän työskentelyä kun taas laukkatyöskentelyn kautta pääsimme vaikuttamaan käytännössä koko hevoseen. Ravissa tehtyjen pohkeenväistöjen aikana saatoin jopa unohtaa, että kyseessä oli normaalisti melko vetelä hevonen, sillä Creme paineli pohkeenväistöjä varsin lennokkaasti säilyttäen tasapainon, tahdin ja hyvän työskentelymuodon. Tuhannen kehun ja onnistuneiden harjoitusten jälkeen jatkoimme työskentelyä laukassa, jossa aiheena oli iänikuiset vastalaukat ja laukanvaihdot. Nyt, kun hevonen oli kauttaaltaan paremmin avuilla ja sillä oli parempi eteenpäinpyrkimys, laukkatyöskentely vaikutti jo paikoitellen siltä että Emmelinelle olisi saattanut milloin tahansa ladella haasteellisempia tehtäviä ratsastettavaksi. "Jes, jes, jes! Tunnetko Emmeline, sehän alkaa koukistamaan noita tikkusuoria takakoipia ja nousee hiljalleen lavoista ylös - vau!" kiljuin iloisena kun Creme alkoi toistojen myötä liikkumaan kuten parempikin kouluratsu." Valmennuksen kirjoitti VP.

Ihan kelpo poni 02.03.2017

"Cremen selkään kivutessani pääni täyttyi kauhunsekaisista ajatuksista - antoiko Emmeline tamman ratsastettavaksi siksi, että sen ratsastettavuus oli huonontunut entisestään vai oliko hevonen allani samasta syystä, kuin muutkin päivällä aikaisemmin olleet? Hetken käveltyäni otin ohjat käteen ja lähdin työstämään tammaa käynnissä erilaisia kaarevia uria tehden jotta pääsin asettamaan ja taivuttamaan hevosta vuoroin kumpaankin suuntaan. Alkuun Creme tuntui hieman hitaalle, mutta muutaman napakan pohjeavun myötä se heräsi ja tuntui uskovan melko helposti, että laiskottelulle ei tänään jäisi tilaa. Kun tamma tuntui hyvältä käynnissä, lähdin työstämään myös ravia ja laukkaa samalla ajatusmallilla. Ravissa ja laukassa pääsin jopa hieman kokoamaan hevosta takaosansa päälle, ja täytyy myöntää että hevonen tuntui paremmalta, kun olin aikaisemmin kuvitellut - sehän oli oikeastaan jopa ihan kiva, joka on arvoasteikollani paljon. Kun tamma oli verrytelty ja se oli avuilla, lähdin leikittelemään laukanvaihtojen kanssa. Ensin tein helpolla kokorataleikkaa linjalla yksittäisiä vaihtoja, mutta heti kun tamma heräsi vaihtojen makuun, siirsin tehtävän pitkän sivun uran sisäpuolelle tehdäkseni useampia vaihtoja sivun aikana. Mistään sarjavaihdoista en haaveillut, mutta vaihdoin laukkaa sivun aikana muutamia kertoja - joka oli sekin suuri edistysaskel tamman ratsastettavuuteen sillä useammat vaihdot vaativat paitsi tasapainoa ja voimaa, myös herkkyyttä ja kuuliaisuutta avuille. Useampia vaihtoja tehdessäni Creme jopa hieman kuumui ja alkoi ennakoimaan vaihtoja, mutta en antanut sen häiritä vaan totesin mielessäni, että mielummin kuuma ja ennakoiva, kuin vetelä ja mitääntekemätön. Ratsastuksen loppuun ratsastin vielä muutamia siirtymiä koottujen ja keskiaskellajien välissä, joiden päätteeksi keventelin tammaa jonkin aikaa eteen alas." Merkinnän kirjoitti VP.