Chénas du Roch KV-II

Selle Français -tamma, väriltään punarautias, säkäkorkeus 167cm
Syntynyt 07.01.2017     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH17-121-0002
Kasvattanut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811
Koulupainotteinen, tavoitetaso 9: Intermediate II

Chénas du Roch, eli tuttujen kesken Nasu on kuvankaunis inter-tason kouluhevonen, jota voisi kuvailla hyvin rauhalliseksi ja tasaiseksi hevoseksi. Voisi kai sanoa, että Nasu on perinyt molemmilta vanhemmiltaan hyviä puolia; Isältä ratsastuksellista näyttävyyttä ja yhteistyökykyä, kun taas emältä Nasu on perinyt rauhallisen ja tasaisen luonteen. Rauhallisuudesta huolimatta Nasu on mitä mainion kilpahevonen, sillä se on kuitenkin ratsastaessa energinen ja puhaltaa mielellään ratsastajan kanssa yhteen hiileen.

Jos Nasu saisi valita, se varmasti viettäisi tarhailun sijaan aikaa tallissa yhdessä omistajansa tai hoitajansa kanssa. Nasu on sosiaalisesti hyvin taitava, hieman koiramainen hevonen, joka rakastaa ihmisen antamaa huomiota ja yhdessäoloa. Tästä voineekin päätellä, että hevonen on kaikin puolin helppo ja mukava käsiteltävä: Se rakastaa rapsuttelua ja harjaamista, vapaapäivän kävelylenkeillä hevonen kulkee nätisti vieressä löysällä narulla ja kaikki ei päivittäiset hoitotoimenpiteet, kuten kengittäjän ja eläinlääkärin käynnitkin onnistuvat jouhevasti. Kisamatkoilla kulkeneen vakigroomin sanoin "Nasu on sellainen hevonen, jota kutsuu mielellään ystäväksi. Pitkän kisapäivän jälkeen on kiva istahtaa sen jabakarsinaan, jutella päivän tapahtumat läpi ja saada ymmärrystä viisaasta katseesta. Kisapäivän paras kohta on varmasti se, kun saa hoitaa tai kävelyttää Nasua - se on niin rakastettava joka hetkessä, että aiemman hevosen sähläämisestä aiheutuneet harmaat hiuksetkin saavat uudelleen väriä."

Ratsastuksellisesti Nasu on hyvin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen. Kouluratsastus on tamman ominaislaji sillä hevosella on tahdikkaiden askellajien ja mainion säätelykyvyn lisäksi hyvä ratsastettavuus. Nasu on kevyt ja herkkä ratsastaa, jolle riittää hyvin pienet avut. Kotona tamma saattaa olla aavistuksen rennompi mitä esimerkiksi valmennuksissa ja kilpailuissa kodin ulkopuolella, mutta se ei ole yhtään haitaksi vaan päinvastoin, vieraissa paikoissa pieni jännitysmomentti saa hevosen vielä ryhdikkäämmäksi ja herkemmäksi, joka auttaa ratsastajaa muun muassa teknisissä tehtävissä. Esteratsastuksen saralla Nasu ei ole edes harrastekilparatsun tasolla, sillä tammalla ei ole tekniikkaa hypätä kovin suuria esteitä. Nasulla kuitenkin tehdään puomi- ja estetehtäviä noin kerran viikossa, jotta se saa monipuolista kuormitusta lihaksistolle ja mielelle. Esteillä Nasu on edelleen hyvin kuuliainen, mutta se saattaa toisinaan hieman innostua varsinkin esteitä lähestyessä. Rutiinilla kulkevaan viikkoon kuuluu myös maastossa käymistä, jossa Nasu on lähes kuin toisessa ammatissaan. Jos kouluratsastuksessa hevonen on rauhallinen ja tasainen, maastossa siitä kuoriutuu täysin uusia puolia: Se etenee reippaasti, eikä aina malta jäädä esimerkiksi ravaamaan, jos muut hevoset laukkaavat. Laukkapätkiä ja intervallitreenejä tehdessä Nasu usein innostuu niin paljon, että saattaa heitellä muutamia ilopukkeja vaikkakin ne maltillisia ovatkin. © VP


KRJ-I, KV-III, MSY-B, KVJ AB, Bronze Premium
i: Crialdi
sf prt 170cm
ii: Crimaldi sf trn 170m iii: C'est Tout sf prt 170cm
iie: Pastèque sf trn 166cm
ie: Fabiénne sf prt 168cm iei: Doux sf prt 169cm
iee: Poussière sf m 163cm
KVJ AB, Bronze Premium
e: Ballett
trak trn sb 166cm
ei: Gorino trak m 167cm eii: Lorino trak m 169cm
eie: Genevieve trak rnkm 166cm
ee: Bianca trak trn sb 169cm eei: Harman trak prn sb 170cm
eee: Brenda trak rtkm 165cm

Jälkeläiset

01. sf-o. Champion du Roch, syntynyt 05.04.2017 oriista Chauvigny vd Romilly Saavutukset: Bronze Premium

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Crimaldi on ori, josta kohutaan Ranskassa. Hieman tuntemattomammasta suvusta oleva tummanruunikko herra ei nuorena saanut juurikaan arvostusta, sillä hitaasti kehittyvä ori ei ollut ensimmäisissä orinäytöissä vielä kasvanut ruotuunsa ja muistutti enemmän kurkea kuin hevosta. Vasta 6-vuotiaana Crimaldi alkoi niin sanotusti näyttää hevoselta, mutta millaiselta ori näyttikään. Ennen pihalle naurettu ori kantakirjattiin II palkinnolle, mikä ei kuitenkaan vielä ollut syy kohuun. Kun kaikki kasvukivut olivat takanapäin, alkoi orin ratsuttaja kokeilla kilpailemista nuorella orilla: suvereeni Ranskan 6-vuotis koulucupin voitto nosti orin kaikkien huulille. Hetkeen ei oltu nähty niin hyvää keskiravia kuin tämä ori esitti. Kisauran kertyessä alkoi myös tammanomistajat heräämään, sillä nyt oli löytynyt ori, joka toivottavasti toisi lisää liikettä varsoihin. Siitosurallaan Crimaldi ei kuitenkaan aivan niin hätkähdyttänyt kuin kisaradoilla, sillä vaikka ori jättää selkeästi hyvää sporttityyliä, näkyy herran varsoissa myös hyvin paljon emätammaa. Vaikka orista ei siis tullut ihmeidentekijää ranskalaisten ravin parantajana, on herra edelleen nosteessa ja Crimaldin jälkeläiset tuntuvat kiinnostavan hevosihmisiä. Luonteeltaan Crimaldi on yllättävän lupsakka ja rento, todellinen ranskalainen herrasmies.

ie. Fabiénne muistuttaa ulkonäöltään poikaansa Crialdia aivan hämmästyttävän paljon; molemmilla hevosilla on sama oranssiin taittava punarautias väritys ja lähes samat merkit niin päässä kuin jaloissa. Ulkonäköön yhtäläisyydet eivät suinkaan lopu, sillä poikansa tavoin Fabiénne on kunnostautunut kouluradoilla, joskin alemmilla vaikeustasoilla. Alkuelämästään tamma kävi myös kokeilemassa ensimmäisen omistajansa kanssa kenttäratoja, ja vaikka tammalta löytyy hyvin myös hyppykykyä isän suvun kautta, ei neiti ollut tarpeeksi rohkea ja varma kenttäratsuksi. Tämän jälkeen Fabiénne myytiinkin nykyiseen kotiinsa, eli pieneen tammapainotteiseen siittolaan Etelä-Ranskassa. Suoraan ei neitiä kuitenkaan laitettu siitokseen, sillä kyseisen siittolan ideologiana on ensin tähdätä niin korkealle kisaradoilla kuin tammalla on potentiaalia ja vasta tämän jälkeen siirtää hevonen siitokseen. Fabiénne pääsikin testaamaan rajojaan varsin voitokkaasti, jonka jälkeen kysyntä oranssin koulutamman varsoista alkoi olla niin suurta, että tamma päätettiin astuttaa ja siirtää siitostammaksi. Isäoreiksi on valittu hyväliikkeisiä kouluoreja, minkä ansiosta tamman varsoja on nähty paljon ikäluokkakilpailuissa ja kuudesta varsasta jopa kaksi on koulutettu aina Grand Prix luokkiin saakka.

ei. Kylmänviileän mutta äärimmäisen esiintyjäluonteen omaava Gorino kilpaili pitkän ja menestyksekkään uran aina GP-radoilla asti, ja kiersi ratoja pitkin Eurooppaa. Upea musta ori oli äärimmäisen näyttävä tapaus, joka näytti kasvavan silmissä aina, kun se pääsi kouluaitojen sisäpuolelle. Gorino nimittäin oli showmies jos mikä, ja se totisesti pisti kaikkensa peliin aina tosipaikan tullen. Isolla valkealla tähdellä ja takajalkojen vuohissukilla varustettu ori kantakirjattiin huippupistein I-palkinnolle, ja sen arvosteluissa kehuttiin ryhdikästä olemusta, pitkää kaarevaa ja hyvin kiinnittynyttä kaulaa, pitkiä viistoja lapoja sekä erittäin vahvaa ja hyvää takaosaa. Rungostaan Gorino oli hieman lyhyt ja vuohiset sillä olivat pitkähköt, mutta muutoin ori oli melkoinen mallikappale hyvän ratsuhevosen rakenteesta. Kantakirjauksensa jälkeen Gorinolla riitti vientiä tammanomistajien keskuudessa, ja tänä päivänä orilta löytyykin hieman vajaat sata jälkeläistä. 167cm korkea musta osoittautui erinomaiseksi periyttäjäoriksi, ja sen jälkeläiset ovat lähes poikkeuksetta olleet vähintään yhtä hyväliikkeisiä kouluratsuja kuin isänsä, ja etenkin orivarsat perivät isältään vahvasti ulkonäköä. Nykyään Gorino viettää siitosorin elämää suurehkossa siittolassa läntisessä Saksassa.

ee. Bianca ostettiin lähinnä sabinovärityksensä ansiosta kaksivuotiaana saksalaiselle puoliverikasvattajalle, joka keskittyi erikoisväristen hevosten kasvattamiseen. 169cm korkea sukkajalka sai peruskoulutuksen uuden omistajansa toimesta, eikä se päässyt koskaan sen kummemmin näyttämään taitojaan kilparadoilla, vaikka kapasiteettia hyväliikkeisestä tammasta olisi taatusti löytynyt. Rakenteeltaan Bianca on melko suurilinjainen, mutta ei erityisen kaunis; sillä on erittäin korkea ja iso säkä, pitkä, kevyt kaula, hyvän pituinen ja syvä runko, sekä lyhyehköllä lautasella varustettu takaosa. Jalka-asennoista löytyy sanomista pitkien ja vennohkojen vuohisten verran. Biancan siitostamman ura kesti aina 13-vuotiaaksi asti, ja se jätti jälkeensä yhdeksän hyväluonteista varsaa. Kahta varsaa lukuunottamatta jälkeläiset perivät myös sabinovärityksen emältään, ja näistä kaksi, yksi ori ja yksi tamma, saivat jäädä kasvattajalleen. Loput varsat myytiin, ja pari näistä on osoittautunut mainioiksi kouluratsuiksi liikkeidensä ja luonteidensa puolesta. Rakennettaan Bianca ei periyttänyt kovin vahvasti, vaan se päästi sen kohdalla paljon isäoria läpi. Siitostammauransa jälkeen Biancaa alettiin ratsastamaan harrastemuodossa, ja omistajan tytär kilpaili kiltillä tammalla myöhemmin helpoissa koulu- ja esteluokissa. Tänä päivänä Bianca viettää harraste- ja eläkehevosen elämää samaisella siittolalla, toimien pääasiassa hyvänmielen ratsuna sekä seurahevosena nuorille tammoille.

Sukuselvitys isoisovanhemmista

iii. Usein sanotaan kärjistäen, ettei kauneus ja älykkyys kulje käsi kädessä. Tämän todistaa ainakin omalta kohdaltaan todeksi C'est Tout, joka on kuin satukirjan prinssi, mutta älykkyyttä ei tältä orilta löydy edes itselleen jakaa. Punarautias ja hienot 170cm korkea C'est Tout on näyttelyhai, joka kuitenkin tuntuu sotkeutuvan omiin jalkoihinsa useammin kuin näyttelytuomarit oria ihastelevat. Herran kanssa onkin pysytty suhteellisen tiukasti näyttelyuralla, sillä kilpakentille kun lähtisi tämän neljä vasenta jalkaa omistavan hevosen kanssa, voisi tulos olla mielenkiintoinen. Toki orin kanssa ollaan käyty kantakirjan vaatimat näytöt suorittamassa, mutta perussuorittamiseen C'est Toutin kisaura jääkin. Kisatulosten vaje onkin näkynyt orin tammamäärässä, ja herraa suosivat sellaiset tammanomistajat, jotka haluavat nimenomaan korrektia rakennetta ja joiden tammat ovat itse kisakentillä ansioituneita. Luonteeltaan tämä hölmöläinen on kiltti kuin mikä, ja ori tuntuu välillä itsekin hämmästelevän kaatuessaan turvalleen, että miten näin nyt pääsi käymään. Jälkeläisilleen herra ei kuitenkaan ole jättänyt laisinkaan omaa kömpelyyttään kiitos ehkä sporttisten emätammojen, ja useat orin jälkeläiset ovat pärjänneet isäänsä huomattavasti paremmin kisaradoilla.

iie. Pastèque on pienehkö, vain 166cm korkea tummanruunikko tamma, joka on pienestä ranskalaisesta siittolasta kotoisin. Nuorena tammasta povattiin siitostammaa, mutta kun näyttelymenestystä ei tullutkaan odotettuun tapaan, myytiin tamma yksityiskotiin juniorille. Luonteeltaan temperamenttinen Pastèque ei päästänyt nuorta omistajaansa helpolla, mutta vuosien valmentautumisen ja harjoittelun jälkeen parin yhteistyö alkoi sujumaan. Pastèque yllättääkin kokoonsa nähden näyttävillä askellajeilla, joilla sijoituksia on sadellut aina vaativan B:n luokkiin saakka. Korkeammalle ei neidin rakenne yksinkertaisesti riitä, minkä vuoksi tamman saatua valitettava rankemman treenaamisen estävä toistuva hankosidevamma, päätettiin tamma astuttaa parempaa rakennetta tuovalla orilla. Syntyi Pastèquen ainoa, kaunis orivarsa, joka valitettavasti jäi orvoksi jo puolivuotiaana Pastèquen menehtyessä harmittavassa lastausonnettomuudessa.

iei. Doux on nykyään pelkästään siitosorin tehtäviä hoitava punarautias herra, joka on emänpuoleisen sukunsa musta lammas. Orin emänisän suku vie nimittäin tunnettuun täysiverilinjaan, jonka jälkeläiset ovat menestyneet erityisesti este- ja kenttäpuolella. Tätä ei Douxista kuitenkaan huomaa, sillä ori itse on kuin kouluhevosen käsikirjasta. Toki herran monet jälkeläiset hyppäävät keskiverto kouluhevosia paremmin ja voimakkaammin, mutta orin hieman raskaampi rakenne ja kyky kantaa itseään ovat aina saaneet osakseen ihmetystä, kun emänisä on selvinnyt. Isänpuoleinen suku herralla on kantakirjoissa hyvin vähän nähty, joten todennäköisesti ori on lahjakkuutensa saattanut sieltä periä. Doux olikin tullessaan kantakirjattavaksi koulupuolelle piristysruiske Ranskan kouluhevosten sukuihin, sillä harvalla tammalla oli samoja kantanimiä takanaan. Kaiken kaikkiaan Doux on ollut hyvin ansiokas kouluperiyttäjä, sillä epäilijöistä huolimatta myös orin toisen ja kolmannen polven jälkeläiset ovat jatkaneet isänisänsä viitoittamalla tiellä kouluratsastuksen aitojen sisällä. Luonteeltaan nykyään teräspappana tunnettu ori on iloinen, hieman kujeileva mutta viisas, mikä ei myöskään ole vähentänyt orin suosiota.

iee. Poussière on suuren ja suhteellisen kuuluisan ranskalaisen siittolan kasvatti, joka hurmaa pikimustalla värityksellään ja säkäkorkeudellaan, joka on vain komeat 163cm. Suuren siittolan toimintatapojen tyyliin Poussière pääsi heti synnyttyään tarkkaan syyniin ja näyttelykierrokseen, jossa parhaat tammat pidetään itsellä ja loput myydään. Tamman hieman pieneksi jäänyt koko ei paljoa haitannut, sillä hyvin nopeasti tuli ilmi, että tamma on rakenteellisesti erittäin korrekti ja sopiva siitostammaksi. Ensimmäisen varsansa neiti varsoikin jo nelivuotiaana, minkä jälkeen varsoja syntyi lähes vuosittain. Viidennen varsansa kanssa Poussièrella oli kuitenkin vakavia komplikaatioita varsomisessa, jonka seurauksena neiti joutui käymään useassakin leikkauksessa ja uusia varsoja ei enää suositeltu. Loppuelämän uutta koti ei ollut vaikea löytää tälle sähikäiselle, sillä tamman luonne on juuri sopiva yhdistelmä kiltteyttä ja säpsäkkyyttä. Usean ostajaehdokkaan väliltä Poussièrelle valikoitui kodiksi perhe maaseudulta, jossa tamma pääsi toimimaan niin maastoratsuna kuin myöhemmin perheen pojan kisaratsuna kouluratsastuksen saralla. Poussièren viidestä jälkeläisestä jokainen on perinyt emänsä kauniin rakenteen, mutta yksikään ei valitettavasti saanut tamman upeaa kiiltävää mustaa väritystä.

eii. Vaikka Lorino olikin aikanaan menestynyt ja tunnettu kouluratsu etenkin Saksassa, ei se kuitenkaan yltänyt aivan samoihin mittoihin kuin poikansa Gorino. Äärimmäisen kiltistä ja hyvästä luonteestaan tunnetulla Lorinolla oli kuitenkin vankka ihailijakunta, jotka myös halusivat käyttää oria tammoilleen heti tilaisuuden tullen, kun ryhdikästä mustaa tarjottiin yleisesti jalostukseen kantakirjauksen jälkeen. Erinomaisen ratsuhevosen rakenteen omaava, 169cm korkea läsipää palkittiin toisella palkinnolla. Vaikka ori olikin rakenteeltaan huippu, eivät sen liikkeet tai leppoisa luonne olleet huipputasolla kilpailemiseen sopivia - Lorino nimittäin tapasi olla melkeinpä liiankin leppoisa myös valkoisten aitojen sisäpuolella. Ei se mikään turha hevonen toki ollut, vaan Lorino kilpaili hyvällä menestyksellä aina intermediate -tason luokissa asti. Orin paras askellaji oli ehdottomasti laukka, josta löytyi säätövaraa ja jousia vaikka muille jaettavaksi. Käynti ja ravi sen sijaan olivat huomattavasti vaatimattomampia, vaikka niitä saatikiin vuosien harjoittelulla ja treenaamisella työstettyä hieman paremmiksi. Lorinolle syntyi kaiken kaikkiaan 57 jälkeläistä, jotka ovat perineet isältään vahvasti erinomaista rakennetta ja hyvää laukkaa. Lorino lopetettiin pitkän kisauran tuomien jalkavaivojen vuoksi 21-vuotiaana, sen toimittua ensin muutaman vuoden lähestulkoon kokonaan siitosorina.

eie. Genevieve oli hurmaavan kaunis kimotamma, joka myytiin parivuotiaana kasvattajaltaan yksityishenkilölle tulevaisuuden kilparatsuksi. Tasaisesti harmaantunut, lopulta 166cm korkeaksi kasvanut tamma ratsutettiin ja koulutettiin kaikessa rauhassa ja huolellisesti, ja lopputuloksena olikin fiksusti käyttäytyvä ja näyttävä kilparatsu. Genevieven liikkeet olivat hienoa katseltavaa, sillä etenkin laukka oli luonnostaan hyvin tahdikasta ja pyöreää, eikä käynti tai ravikaan sen huonommat olleet. Genevieve kilpaili parhaimmillaan intermediate -luokissa eri puolilla Saksaa. Tamman kilpaura kuitenkin katkesi ikävästi kimon ollessa 10-vuotias, kun oikeasta etujalasta pamahti jänne. Omistajansa silmäterä kuitenkin sai kuntoutua rauhassa lääkärin antamien hyvien ennusteiden innoittamana, ja lopulta Genevieve kuntoutuikin riittävästi toimiakseen siitostammana ja kevyessä harrastekäytössä. Niimpä tamma astutettiin sen hetken yhdellä tunnetuimmista kouluoreista, ja toiveissa oli saada Genevievelle seuraaja. Ensimmäinen varsa oli kuitenkin ori, joka päätyi myyntiin ja joka löysikin uuden ja lupaavan kodin lähes heti. Genevieve oli hyvä ja tunnollinen emätamma, ja vaikka se varsoikin seuraavana vuonna edellistä orivarsaa vastaavan tammavarsan, sai tamma jäädä siitostammaksi. Genevieve varsoikin useampana vuonna peräkkäin ja jätti erittäin hyväluontoisia ja -liikkeisiä varsoja, kunnes se sai jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle kaitsemaan nuoria ja uusia hevosia. Hurmaava kimotamma kuoli kotitilallaan 25-vuotiaana, mitä luultavimmin sydämenpysähdykseen.

eei. Lämpimän sävyinen, 170cm korkea punaruunikko Harman kilpaili vaihtelevalla menestyksellä helppo A -tasoa vastaavissa koululuokissa sekä jonkin verran esteratsastuksessa 120cm radoilla. Luonteeltaan sabinonkirjava ori oli ratsastaessa melkoinen kuumakalle, eikä se muutoinkaan ollut helpoimmasta päästä käsitellä. Miehet tuntuivat pärjäävän Harmanin kanssa parhaiten, ja se toimikin koko kilpauransa ajan rikkaan perheen parikymppisen pojan kisaratsuna. Kaksikon yhteistyö ei ollut aina sitä sujuvinta, mutta pääasiassa ratsukko pärjäsi hienosti niin este- kuin koulupuolellakin. Harman ei koskaan päässyt sen suurempaan osaan jalostushommissa, mutta se pääsi osaksi perheen pienimuotoista kasvatusta ja jätti kolme varsaa, joista myytiin kaksi tammaa ja ainoa ori jätettiin kotiin. Varsat eivät perineet isältään juuri muuta kuin hyvän, vahvan takaosan ja lennokasta laukkaa, sekä tammat sabinon värityksen. Harmania ajateltiin tarjota myös kantakirjattavaksi, sillä vaikkei se huimannut luonteellaan tai kapasiteetillaan, oli se kuitenkin rakenteeltaan kelpo tapaus - hyvän muotoinen kaula, väljät pään liittymät, vahva, pitkä lapa, hyvä säkä, lyhyt tiivis ja syvä runko sekä aiemmin mainittu hyvä takaosa. Kaviot orilla olivat erittäin hyvää ainesta olevat ja sopivan kokoiset, eikä jalka-asennoissakaan ollut moittimista. Kantakirjaushaaveet jäivät kuitenkin vain haaveiksi, sillä Harman jouduttiin lopettamaan sen murrettua jalkansa laitumella 12-vuotiaana.

eee. Brenda oli leppoisa ja rauhallinen tamma, joka asui kymmenvuotiaaksi asti omistaja-kasvattajansa ratsastuskoululla ja toimi pääasiassa tuntihevosena. Ulkonäöltään tamma ei ollut se kaunein helmi, vaan se oli melko kulmikas myös ollessaan hyvässä lihaskunnossa, eikä pitkä suora kaula, pitkä runko ja lyhyt, jyrkkä lautanen vaikuttaneet asiaan kovinkaan positiivisesti. Ei niin korrekti rakenne toi myös iän myötä pieniä terveysongelmia runsaassa tuntikäytössä olevalle rautiaankimolle, joten se päätettiin myydä kevyempään käyttöön. 165cm korkean tamman ostikin eräs puoliverikasvattaja, joka ihastui Brendan sukutauluun ja luonteeseen. Niimpä tamma pääsikin emätamman hommiin, ja se varsoi uudella omistajallaan kaikkiaan kuusi varsaa. Brenda oli perushyvä siitostamma, se ei ollut kummoinen periyttäjä mutta jätti jälkeläisilleen ainakin helppoa luonnetta. Siitosura päättyi tamman ollessa 17-vuotias, kun kimo ei enää tiinehtynyt. Se sai kuitenkin jäädä harrastehevoseksi omistajan tyttärille, mutta pian kunnonkohotuskuurin alettua Brenda sai pahan ähkyn, joka myös koitui tamman kohtaloksi.

Isän puolen sukuselvitys © Assi, emän puoli © dookie, kiitos!

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
23.01.2017 Le Château de Raconteur, Overall CH 40p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 2456.87
Tahti ja irtonaisuus 3290.82
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 5747.69 op. (tasolla 10)

Kouluvalmennus 01.03.2017

"Juuri näin Emmeline!" kiljahdin riemuissani kun punarautias tamma sekä sen ratsastaja onnistuivat pitkään hiotussa tehtävässä. Koska Nasu oli ollut alkuvalmennuksen ajan jopa liian rento, joutui Emmeline rakentamaan hevosen suorittamiseen lisää näyttävyyttä ryhdikkyyden ja liikelaajuuden muodossa - joka ei todellakaan ole aina helpoimmasta päästä. Nyt Emmeline sai kuitenkin ratsastettua Nasun nii hyvin avuille, että hevosen ylirentous ei antanut haitata passagessa tehtyjä sulkutaivutuksia vaan tehtävän aikana säilyi upeasti sekä rentous, tahdikkuus että tehtävän vaatima ilmavuus sekä näyttävyys. Pienten välikäyntien aikana puhuimme Emmelinen kanssa siitä, miten vaikeaa Nasua on toisinaan ratsastaa kotiolosuhteissa, mutta tulimme yhdessä tuumin siihen tulokseen, että mielummin ylirento hevonen kotona kuin kilpailuissa, sillä pieni pilke vieraassa paikassa antaa suorittamiseen paljon enemmän mahdollisuuksia. Kun ratsukko oli saanut vetää tarpeeksi henkeä, jatkoimme valmennusta vielä laukkaa työstäen. Tehtävä itsessään ei ollut erikoinen, mutta sen kokonaisvaltaisuus antoi oivan mahdollisuuden puuttua moniin ratsastuksellisiin asioihin. Tehtävään kuului pieni pätkä avotaivutusta, vastalaukkaa sekä muutama laukanvaihto, joiden kautta pääsimme pureutumaan muun muassa Nasun suoruuteen, joka toisinaan tuntui olevan hieman kadoksissa. Kun Emmeline sai korjattua hevosen rehellisesti kahden pohkeen ja ohjan väliin, myös laukanvaihdot paranivat huomattavasti eikä laukanvaihtojen aikana enää esiintynyt pientä epäröintiä ja tasapainottomuutta. Itseasiassa täytyy myöntää, että viimiset laukanvaihdot olivat jo todella hienoja - niissä oli sopivasti lennokkuutta ja ratsukko suoritti ne puhtaasti hyvässä tasapainossa." Valmennuksen kirjoitti VP.

Harjoituksia 10.03.2017

"Emmelinen ollessa pidemmällä kilpailureissulla, vietin Racounterissa aikaa normaalia enemmän. Lauantai-aamuna Racounteriin saavuttuani suunnittelin ensitöikseni ratsutettavien listan ja otin heti ensimmäiseksi käsittelyyn tamman, jolle olin pitänyt vain muutamia päiviä aikaisemmin valmennuksen. Nasua varustaessani mietin hiljaa mielessäni, että oli erittäin kivaa päästä sen selkään sillä tamma oli näyttänyt valtavaa kapasiteettia ja hyvää ratsastettavuutta valmennuksen aikana. Kentälle päästyäni kiristin tamman satulavyön, säädin jalustimet sopivan mittaiseksi ja tein viimeisen sotasuunnitelman tamman ratsutuksen saralle. Melko lyhyiden alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat käteen ja lähdin työstämään tammaa käynnissä erilaisia liikkeitä ja uria seuraten sillä ajatuksella, että saisin houkuteltua tamman aktiiviseksi ikään kuin varkain. Koska pyydetyt asiat muuttuivat nopeasti, joutui Nasu olemaan hereillä kokoajan, ja hiljalleen minusta tuntui siltä, että olisin voinut lähteä sen kanssa vaikka suoraan kouluradalle ravia ja laukkaa treenaamatta - aika hieno tunne siis! Loppuratsastuksen aikana paneuduin erinäisten ravi- ja laukkatehtävien kautta siihen, että tamma pysyy reaktiivisena hereillä eikä uppoudu sille ominaiseen ylirentoustilaan jolloin sen ratsastaminen on luonnollisesti hieman hankalampaa. Koska tamma tuntui äärettömän hyvältä ja vastaanottavaiselta ratsastaa, en voinut olla kokeilematta sen säätelykykyä laukassa. Kokosin tammaa vuoroin kohti piruettilaukkaa ja vuoroin annoin sen laukata jopa hieman ylireippaassa tempossa ja avoimessa muodossa kunnes taas kokosin sitä hiljalleen lähes paikoilleen. Kun Nasu jäi viimeisen kokoamisen jälkeen tapailemaan laukka-askeleista josta olisi ollut suoranainen synti jättää kääntämättä piruetille en voinut olla kääntämättä sitä - ja näin jälkikäteen todetakseni: kyllä kannatti nimittäin puolikas piruetti kääntyi kuin vettä vain ja siinä hetkessä olin varma, että allani on täysin valmis hevonen grand prix-tason radoille." Merkinnän kirjoitti VP.