Bonbon du Roch VSN Champion, KTK-II, KV-II

Selle Français -tamma, väriltään musta, säkäkorkeus 172cm
Syntynyt 03.06.2016     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH16-121-0059
Kasvattanut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811
Koulupainotteinen, tavoitetaso 10: Grand Prix

Bonbon on yleisesti ottaen sellainen kaikki käy-tyyppi, joka osaa peilata toimiaan upeasti käsittelijään tai ratsastajaansa. Vaikka se on pitkälle jalostettu Grand Prix-tason koulutamma, sen kanssa voi huoletta toimia kokemattomampikin harrastaja. Hoitotoimenpiteitä tehtäessä Bonbon seisoo kauniisti aloillaan, ja osoittaa tykkäävänsä hoitamisesta venyttämällä ylähuulta pitkäksi. Se nostaa kauniisti kaviot, ja on moitteeton varustaa aina suojituksesta suitsitukseen. Bonbonin suosikkielementti on varmasti vesi; pesupaikalla se tahtoo aina leikkiä letkusta tulevan veden kanssa, jonka lisäksi tamma käy päivittäin huljuttamassa turpaansa vesiautomaatissa niin että karsinan seinät ovat kastuneet hyvin nopeasti iloisesti ympäriinsä lentävästä vedestä. Taluttaessa tamma peilaa hyvin herkästi taluttajaansa - jos taluttaja on jännityksestä soikeana, hevonenkin jännittyy ja alkaa spookaamaan jokaista räsähdystä ja vastaantulevaa asiaa. Jos puolestaan taluttaja on rento ja suhtautuu talutukseen rutiininomaisesti, tamma kävelee taluttajansa vierellä pää alhaalla ja korkeintaan hörähtää kerran ohikulkeville hevosille.

Ratsastaessa Bonbon on hyvin miellyttämisenhaluinen hevonen, ja sen selkään voi laittaa lähestulkoon kenet tahansa. Mikäli tammalta ei vaadi ratsastaessa mitään, se kulkee rentona ja hieman pitkänä tasaisen tappavasti uraa pitkin ja puolestaan vaatiessa se tekee mielellään saumatonta yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Sillä on hyvä, nelitahtinen käynti jossa se kävelee tasaisella ohjastuntumalla. Käynnissä se on notkea, ja tekee mielellään sekä suoruutta että väistöaskeleita vaativia tehtäviä. Ravi tammalla on lennokasta ja vahvaa, ja sen bravuureita ovat eritoten avo- ja sulkutaivutukset, joita Bonbon pystyy esittämään tasapainoisesti hyvässä tahdissa. Laukassa tammalla on hyvä säätelykyky sekä ponnekkuus, mutta suuremman paineen aikana tamma saattaa jäädä toisinaan edestä hieman tyhjäksi. Tähän auttaa huolellisemmat valmistelut sekä jalalla eteenpäin ratsastus jolloin tamman on niin sanotusti pakko tulla paremmalle kuolaintuntumalle. Laukanvaihdoista vaikeimpia tammalle ovat askeleella tehdyt laukanvaihdot, sillä vahva- ja hieman hidaslaukkaisen tamman on vaikea olla tarpeeksi nopea. Kakkoset, kolmoset ja yksittäiset vaihdot tamma kuitenkin pystyy suorittamaan hyvässä tahdissa ja tasapainossa ongelmitta. Kuten paineistamista vaativissa laukkatehtävissä, myös piaffessa tamma saattaa toisinaan jäädä hieman tyhjäksi edestä. Piaffessa Bonbonilla on kuitenkin hyvä poljenta ja se pysyy kauttaaltaan rentona. Passagessa tamma on elastinen, ja sen kanssa on miellyttävää suorittaa esimerkiksi passagessa sulkutaivuksia. Maastossa Bonbon kulkee aina korvat höröllä matkaavoittavin askelein, ja etenee tasaisen varmasti eteenpäin. Yksin maastoillessa Bonbon saattaa toisinaan kytätä moottoripyöriä ja mopoja ylälinja jännittyneenä, mutta ei kuitenkaan sinkoa kuljettavalta reitiltä pois.

Kisapaikoilla Bonbon on kuin kotonaan: Hoitaessa se seisoo rauhallisesti paikoillaan ja nauttii hoitotuokioista, kun taas ratsastaessa se tekee mielellään yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Täyteen ahdetussa verryttelyssä hevonen saattaa toisinaan hieman jännittää, mutta kun ratsastaja pysyy rentona ja teettää tammalla selkeitä tehtäviä, hevonen rentoutuu pian uudelleen. Palkintojenjaossa tamma on toisinaan hieman levoton, ja kerää helposti vaikutteita muista hevosista - jos esimerkiksi vieressä oleva hevonen tepastelee tai lähtee kunniakierrokselle vauhdikkaasti, tekee Bonbon saman varmasti perässä. © VP


KTK-II, KV-II, KVJ AB, Silver Premium
i: Les Granits
sf mkm 170cm
ii: Hoquet sf m 170cm iii: Âme sf mrn 171cm
iie: Survivant sf m 168cm
ie: VG Granite sf rtkm 168cm iei: VG Café sf prn 172cm
iee: Gilmira sf prtkm 169cm
KTK-II, Bronze Premium
e: Bellet du Mont
sf m 165cm
ei: Force Majeure xx m 167cm eii: Storm Quest xx trn 167cm
eie: Bleu Belle xx m 164cm
ee: Loire du Mont sf tprt 166cm eei: Dijon sf prn 170cm
eee: Yonne sf trn 167cm

Jälkeläiset

01. sf-t. Bijou du Roch, syntynyt 21.11.2016 oriista Bergerac du Roch
02. sf-t. Obscurité du Roch, syntynyt 15.01.2017 oriista Robillard du Roch Saavutukset: KTK-I, KV-II, Premier

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Hoquet on ranskalainen jalostusori joka on niittänyt mainetta ympäri Eurooppaa. Koulupainotteinen Hoquet on sijoittunut useissa arvokilpailuissa ja menestynyt myös näyttelykehissä ja kantakirjassa. Ori on periyttänyt jälkeläisilleen hyvin pitkälti liikkeitään ja kilpailuviettiään. Hieman orimainen luonne johon liittyy lähinnä kovapäisyyttä ja turhanpäiväistä pörhentelyä on myös nähty Hoquetin orijälkeläisillä. Grandi on pitkälti tässä asiassa poikkeus, sillä se on päinvastoin varsin helppo oriksi. Musta Hoquet on näyttävä ilmestys Grand Prix- kentällä, jossa se on muutoinkin parhaimmillaan. Hoquet ei ole helpoin ratsastettava, mutta oikeissa käsissä siitä saa paljon irti. Oria voisikin kuvailla "yhden ihmisen hevoseksi", sillä se varmasti testaa uutta ratsastajaa - monta kertaa sen ensimmäisen kerran jälkeen. Hoquet onkin ollut samalla omistajalle kaksivuotiaasta lähtien Etelä-Ranskassa sijaitsevalla oriasemalla. Ratsukoulutus on tapahtunut huippuammattilaisten toimesta ja omistaja itse on valinnut ratsuttajan, joka on työskennellyt Hoquetin kanssa nyt viimeiset kuusi vuotta. Hoquet viettää eläkepäiviä samalla ranskalaisella oriasemalla astuen yhä sekä luonnollisesti että pakastetusti puoliveritammoja ympäri Euroopan.

ie. Kaunis kimo VG Granite on aina ollut kasvattajansa suosikki ja se näkyy tamman hyvinvoinnissa ja menestyksessä. Tasaisen rauhallinen ja aina niin kovin tyytyväinen Granite on monen tallilaisen suosikki helppoutensa ansiosta. Tammamaiset piirteet ovat jääneet minimiin eikä sen tapoihin kuulu ylimääräiset kiukuttelut tai keppostelut. Granite kuulostaa siis kaikinpuolin unelmahevoselta vai mitä? Mainittakoon, että pitkälti siitostammana toiminut Granite ei ole ollut helpoimmasta päästä aina. Varsana Granite oli se pahiten sähläävä tapaus, joka aina sai itsensä ja hoitajansa ongelmiin. Milloin oltiin karkuteillä valkoiset aitalankut takamuksessa, milloin hoitaja sai mustelmia tamman tunkiessa turhan innokkaasti ulos karsinasta. Kun katsoo tätä orijälkeläistä Grandia, on varsin selvää, mistä se on perinyt luonteensa. Granite on vanhoilla päivillä rauhoittunut huomattavasti, mutta keppostelut olivat nuoruudessa varsinaista arkipäivää. Granite on kantakirjattu ja hyväksytty huippupistein - sen suosio siitostammana on tullut pitkälti sen perimästä suvussa, joka on jättänyt jälkeensä toinen toistaan menestyneempiä kouluhevosia. Granite itse on startannut useammissa kansallisen tason kisoissa mukavalla menestyksellä.

ei. Force Majeure on tyttärensä tavoin musta ja luonteeltaankin ne muistuttavat toisiaan. 167-senttinen englannintäysiveriori on miellyttämisenhaluinen ja tasainen, mutta hieman herkkäsieluinen kaveri. Se on helppo arjessa ja pitää rutiineista, muttei kestä yhtään epäreilua kohtelua ja on ratsastaessakin hyvin tarkka ratsastajan avuista ja tasapainosta. Se reagoi kipakasti horjuvaan ratsastajaan ja koviin apuihin, mutta lempeällä ratsastajalla se toimii erinomaisesti. Force Majeure kilpaili menestyksekkäästi kansallisen tason koulukilpailuissa, Prix St. Georges -luokissa. Tänä päivänä 22-vuotias ori viettää eläkepäiviään pienehköllä siittolalla Etelä-Ranskassa. Se on jättänyt jälkeensä kuusitoista hienoa varsaa, joille se on periyttänyt tummaa väriä ja hienoja liikkeitä.

ee. Loire du Mont on niin ikään ranskalaissyntyinen kouluratsu, rodultaan ranskalainen puoliverinen. Kuvankaunis tummanpunarautias tamma menestyi erinomaisesti Grand Prix -luokissa, mutta epäonnisen automatkan tuloksena tamma loukkaantui pahasti ja joutui vetäytymään kilparadoilta jo 12-vuotiaana. 166-senttinen tamma on kuitenkin kevyellä käytöllä kivuton, joten se jätettiin toimittamaan siitostamman virkaa. Loire du Mont onkin osoittautunut erinomaiseksi äitihahmoksi ja sen tähänastiset varsat ovat saaneet siltä erinomaista huolenpitoa. Tamma onkin kiltti ja lempeä ja mitä helpoin käsiteltävä. Ratsuna se oli haastavampi, mutta kevyemmällä käytöllä ratsastettavuuskin on parantunut huimasti. Tammalle toivotaan vielä pitkää ikää ja erinomaisia varsakesiä.

Sukuselvitys isoisovanhemmista

iii. Âme on niin ikään ranskalaisella farmilla syntynyt ja kasvanut tummaverikkö joka starttasi jo nuorena kisakautensa upealla menestyksellä. Âmen kisavuodet kestivät poikkeuksellisen kauan eikä menestykselle näkynyt loppua. Âme on kilpaillut kansainvälisesti ja jäi pois kilparadoilta hyvissä ajoin ennen eläkettä. Sen jälkeen ori on toiminut pitkälti näytöshevosena erilaisissa tapahtumissa ja on ollut myös kotitallinsa vetonaula. Komea ja lihaksikas ori tuntuu olevan symmetrian ruumiillistuma ja onkin rakenteeltaan palkittu useaan otteeseen. Jälkelisilleen se on periyttänyt juurikin tätä korrektia rakennetta sekä rauhallista luonnetta josta ei kuitenkaan puutu twistiä. Vaikka Âme oli aina helppo käsitellä, se ei koskaan unohtanut satunnaista keppostelua tai rakkaita tammojaan ja niille huutelua ja pröystäilyä. Âme nukutettiin sydänvaivojen tuomiin haasteisiin 23-vuotiaana ja jälkeensä se jätti useamman kymmenen varsaa, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän menestyneitä kouluradoilla. Âmen nimi on edelleen kysytty sukulinjoissa ja sen orijälkeläiset seuraavat tiukasti vanavedessä isänsä jälkiä.

iie. Survivant tunnetaan pienenä ja pippurisena tammana, jolta ei kyllä luonnetta puutu. Survivant jaksaa muistuttaa väärinkohtelusta ja pienikin virheliike saa sen kyllä muistuttamaan että kuka tässä tallissa oikein asuu. Kunnioitus on todellakin ansaittava Survivantin kanssa ja se vaatii aikansa. Kasvattaja ei koskaan nähnyt Survivantia varsinaisena kilpahevosena - sillä on taipumus stressaantua matkustelusta ja isoista ihmisjoukoista. Sen sijaan rakenteeltaan täydellisyyttä hipova Survivant tahkoi menestystä näyttelykehistä ja kantakirjasta. Lähinnä harrastehevosen virkaa toimittanut Survivant on vaihtanut omistajaa pari kertaa, mutta lopullisella se sai viettää upeat kymmenen vuotta. Survivant oli varsin potentiaalinen kouluhevonen ja voitti joitakin vaativan tason koulukilpailuja. Rahkeita olisi saattanut riittää korkeammallekin koulutustasolle, mikäli vaivaa olisi jaksettu nähdä enemmän. Jokatapauksessa Survivant on varsonut viisi kertaa ja sen kaikki jälkeläiset ovat olleet menestyneitä yhtä lukuunottamatta, jonka kohtalo oli hyvin samanlainen kuin emänsä. Survivantin jälkeläisiä on kuitenkin nähty paljon kouluradoilla ruusukkeita ja pokaaleja haalimassa.

iei. VG Café on aina kerännyt katseita punaisella turkillaan ja jylhällä olemuksellaan. Saksassa paljon vaikuttanut Café on kerännyt pokaaleja arvokisoista aina Grand Prix- tasolla asti. Moni Cafén jälkeläisistä asuu Saksassa ja ovat sieltä käsin vaikuttaneet paljon sukulinjoihin isänsä kautta. Café itse on syntynyt ja asunut Saksassa, mutta jälkeläisiä on syntynyt paljon myös muunmuassa juuri Ranskassa. Cafén kilpaura loppui kuitenkin jo 15 vuotiaana kun se teloi vasemman etujalkansa pahasti maastoreissulla. Jalka ei ole heikentänyt sen elämänlaatua, mutta kova treenaaminen ja kisaaminen saivat jäädä. Tämän jälkeen Café on keskittynyt pitkälti harrastehevosen arkeen, mihin se on soveltunut varsin hyvin upean luonteensa ansiosta. Café ei stressaa turhista ja on hyvin kuuliainen hoitajaansa kohtaan. Se uskoo kerrasta eikä lähde väittelyyn turhista asioista. Café lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin 25-vuotiaana omalla kotitallillaan omistajansa läsnäollessa. Cafésta muistuttavat silti sen upeat varsat joille on periytynyt paljon sen ulkonäköä - etenkin orijälkeläisille. Kaunis punainen turkki ja jyhkeä rakenne muistuttavat siitä.

iee. Gilmira on ranskalaisen kouluratsastajan Moetín kasvatteja. Kimo tamma oli varsana hyvin oikukas luonne jolta ei kunnioitusta noin vain herunut. Sen ratsukoulutus oli hyvin haastava, vaikka potentiaalia paljon nähtiinkin. Sillä on isot ja näyttävät askeleet kokoisekseen ja energiaa vaikka muille jakaa. Gilmira päätyi kyllä kisakentille, mutta ei menestynyt erityisemmin. Tamman ura ei ollut kilpailuissa, mutta siitostammana siinä nähtiin potentiaalia. Varasuunnitelma ei ottanut sekään onnistuakseen, sillä Gilmira oli vaikea saada kantavaksi, joten se jätti jälkeensä vain yhden varsan - Graniten. Gilmiralla oli kuitenkin tunnearvoa kasvattajalleen ja se piti tamman itsellään osaomistuksessa juurikin tunnesyistä. Gilmira vietti hyvän elämän Ranskassa harrastehevosena joka starttasi muutamissa kisoissa silloin tällöin. Oikukas luonne väistyi mukavasti iän myötä ja Gilmirasta tuli vanhuksena monen hoitajan suosikkihevonen. Tasainen, rauhallinen ja ystävällinen tamma nukutettiin ikiuneen 24-vuotiaana sydänvaivojen takia.

eii. Storm Quest on tummanruunikko englannintäysveriori, joka kilpaili nuoruudessaan pitkin Eurooppaa ja vaihtoi haastavan luonteensa takia omistajaa melko usein. Haastavista ominaisuuksistaan huolimatta Storm Quest oli elementissään kouluradalla ja sen kanssa erinomaisia prosentteja kerätessään ei edes muistanut enää arjen haasteita. 167-senttinen ori ei ollut mikään näyttelyvoittaja, vaan oikeastaan varsin tavanomaisen rakenteen omaava herra. Storm Questia käytettiin maltillisesti jalostukseen kiltteille ja rauhallisille tammoille ja se sai elämänsä aikana yhdeksän jälkeläistä, jotka onneksi perivät pääasiassa vain orin hyviä ominaisuuksia. Se lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 20-vuotiaana.

eie. Bleu Belle oli kiltti ja sympaattinen tamma, joka syntyi siittolalla Iso-Britanniassa ja eli siellä koko elämänsä. Tamman suku on erinomainen ja menestynyt: täynnä kuuluisia kouluratojen kuninkaita ja kuningattaria ja suosittuja jalostushevosia. 164-senttisen mustan tamman kanssa ei kierretty kilpakenttiä vaan sen kanssa keskityttiin puhtaasti jalostukseen. Se saikin kahdeksan hienoa orivarsaa, jotka perivät siltä erinomaisen ja miellyttämisenhaluisen luonteen ja paljon potentiaalia. Bleu Belle nukkui luonnollisesti pois vasta 26-vuotiaana.

eei. Dijon oli kaikessa yksinkertaisuudessaan monitoimiosaaja. Se kilpaili sekä kouluratsastuksen että esteratsastuksen parissa ja oli hyvä oikeastaan kaikessa, mihin sen kanssa ryhdyttiin. Dijon oli punarautias, jopa 170 senttiä korkea ori, joka niitti menestystä myös näyttelyissä ja se kantakirjattiinkin ykköspalkinnolla. Luonteeltaan ori oli kipakka sekä erittäin kilpailuhenkinen ja herkkä. Kykyjensä ja menestyneen sukunsa myötä se oli erittäin suosittu jalostusori ja se jätti jälkeensä yli kuusikymmentä varsaa. Dijon jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen vuoksi 19-vuotiaana.

eee. Yonne on ehdottomasti henkilökohtainen suosikkini koko suvusta. Tämä 167-senttinen ranskalainen puoliverinen hurmasi mahtavilla liikkeillään ja suloisella ulkomuodollaan: tamman tummanruunikkoa karvapeitettä koristivat korkeat sukat ja tasainen piirto. Yonne kilpaili Grand Prix -luokissa kansallisella tasolla ja keräsi kohtalaisen paljon menestystä myös näyttelykehissä. Luonteeltaan tamma oli itsepäinen ja energinen, mutta oikeiden ihmisten käsissä se oli hyvin hallinnassa ja helppo niin arjessa kuin juhlassakin. Yonne lopetettiin ähkyn vuoksi kotitallillaan, pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen. Tamma jätti jälkeensä neljä varsaa.

Isän puolen sukuselvitys © Cery, emän puoli © Hapero, kiitos!

KRJ-Cupit:
31.05.2017 - Savage - Grand Prix - 4/102

Näyttelyt:
14.06.2016 Le Château de Raconteur, SW3 40p.
23.01.2017 Vähäpelto, RCH 10p.
23.01.2017 Le Château de Raconteur, SW5 40p.
30.10.2017 Le Château de Raconteur, irtoSERT, pt. Vibaja

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 3036.22
Tahti ja irtonaisuus 3812.04
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 6848.26 op. (tasolla 11)

Kevyttä maastoilua 09.02.2017

"Rosen ratsastuksen jälkeen lähdin takaisin tarhoille hakemaan Bonbon -tammaa, jonka kanssa olisi tarkoitus tehdä ihan vain kevyt kävelylenkki tallin ympäristössä. Edellisenä päivänä tammalla oli ollut rankka kouluvalmennus, joten pieni palauttelu liikunnan muodossa tekisi varmasti hyvää. Bonbon tuli tarhasta heti vastaan, ja annoin sille pienen leivänkannikan palkkioksi. Kävelimme talliin, ja kiinnitin kuuliaisen oloisen tamman pesuboksiin. Hevonen oli piehtaroinut tarhassa, joten harjasin sen huolellisesti ennen varustamista. Muovisukaa, juuriharjaa sekä pölyharjaa käyteltyäni Bonbon alkoi näyttää todella upealta, ja sen hieno musta karvapeite kiilsi rotan lailla. Hain satulahuoneesta hevosen satulan, ja nostin sen huolellisesti Bonbonin selkään. Asettelin huovan tarkasti, ja kirin vyötä hitaasti reikä reiältä. Suitsien kanssakaan ei tullut minkäänlaisia ongelmia, Bonbonin laskiessa päätään ystävällisesti.

Racounterin tallin edessä nousin Bonbonin selkään, ja tarkistin vyön vielä satulasta käsin. Vedin hanskat rauhassa käteen ja otin paremmin kiinni ohjista, samalla tähyillen mihin suuntaan lähtisimme. Huomasin linnan vierestä lähtevän leveän ulkoilureitin, joka kaarsi aluetta ympäröivien peltojen laidalle. Bonbon käveli reippaasti, ja tervehdimme matkan aikana muutamaa kävelylle lähtenyttä hotellin asukasta. Pellon päässä käänsin ratsuni tallille päin, peltojen poikki kulkevaa, kavioiden jäljistä päätellen ilmeisesti säännöllisesti ratsukoiden käytössä olevaa polkua pitkin. Annoin Bonbonin kävellä melko pitkällä ohjalla, sillä tamma vaikutti varmalta ja luotettavalta. Tallin pihalla laskeuduin selästä, kiitin hevosta ja talutin sen talliin. Tallissa harjasin Bonbonin vielä huolellisesti ja annoin sille rehuhuoneesta hakemani pienen porkkanan, kiitokseksi rentouttavasta kävelylenkistä." Merkinnän kirjoitti Sippe.

Harjoituksia 12.03.2017

"Emmelinen lähdettyä suuren hevoskatraan kanssa kilpailumatkalle lupauduin auttamaan kotiin jäävien hevosten liikutuksesta. Racounteriin päästyäni kipaisin suorinta tietä tallitoimistoon, jossa minua odotti jonkinlainen to do-lista siitä, mitkä hevoset olisi hyvä liikuttaa päivien aikana. Sillä välin kun tallitytöt kävivät maastoilemassa nuorien kanssa, uurastin itse hiki hatussa kentällä kevätauringon paisteen alla. Olin ihastunut allani elastisesti ja melko energisesti liikkuvaan mustaan tammaan jo alkuverryttelyiden aikana, sillä Bonbon tuntui olevan oikea kaikki käy-tyyppi joka kuunteli apujani herkeämättä. Kun tamma oli saanut levähtää hetken alkuverryttelyiden jälkeen, keräsin ohjat uudelleen käteen ja lähdin tapailemaan sen kanssa siirtymiä kootusta ravista passageen ja sen kautta takaisin koottuun raviin. Olin yllättynyt siitä, miten saumattomasti Bonbonin sai koottua, sillä se tuntui lyhenevän ja aktivoituvan jo pelkästä ajatuksenvoimasta eikä se käynyt yhtään vahvaksi vaan oikeastaan päin vastoin tuli vielä kevyemmäksi. Ensimmäiset siirtymät passageen oli vähän sinne päin roiskaistuja sillä ensimmäisistä askeleista puuttui tasapaino ja tahti, ja hevonen joutui tekemään ekstra määrän työtä passagepätkän loppua kohden saadakseen palaset takaisin kohdalleen. Heti kun korjasin omaa istuntaa hieman ryhdikkäämmäksi ja jäntevämmäksi, sain käytettyä apuja paremmin ja kappas vain, myös siirtymiset passageen ja passagesta raviin luonnistui ilman tahtirikkoja. Koska ehdin työskentelemään passagen parissa melko pitkään, ratsastin hevosen ratsutuksen päätteeksi vielä hyvin pyöreään ja matalaan muotoon kaikissa askellajeissa jotta se sai venyyttää lihaksistoaan vastapainoksi raskaalle työlle." Merkinnän kirjoitti VP.