Bergerac du Roch

Selle Français, ori
Syntynyt 14.04.2016 Ranskassa
Tummanruunikko, 169cm

Rekisterinumero VH16-121-0044
Kouluratsastuspainotteinen, ko: Grand Prix
Kasvattanut & omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811

Ch   VSN Ch   KTK-I   KRJ-I   KV-II   KVJ AB   Bronze Premium

Bergerac eli lyhemmin pelkkä B on tallin draamakuningas. Syvällä sisimmässään se on rohkea orien ori, mutta tykkää kovasti esittää epäluuloista kokiessaan jotain uutta ja erikoista. Kaikelle pitää jäädä puhisemaan ja pörisemään. Hoitaessa B on yleensä vähän rauhaton, mutta muuten ihan kiltti ja suhteellisen hyvätapainen. Se uskoo yleensä kerrasta, jos sitä joutuu komentamaan. Laumahierarkiassa B ei ole ihan kärkipäässä, mutta se osaa kyllä pitää puolensa tosipaikan tullen.

Selästä käsin B on yksi omia suosikkejani. Se on aina ollut motivoitunut ja nopeasti oppiva, ja sen kanssa on ollut ilo työskennellä. B:llä on tahdikas, tasapainoinen ravi ja hyvin pyörivä, hienosti säädeltävä laukka. Toisinaan sen liike suuntautuu melko ylös, joka tekee askellajeista kyllä näyttävät, mutta niissä istuminen on ihan oma lukunsa.


VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, KVJ AB, Premier
i: Don Bravado
sf vprn 170cm
ii: Barbados sf vprn 171cm iii: Baladin x prt 162cm
iie: Azura sf vrn 167cm
ie: Imiriél sf m 165cm iei: Rousse du Roi sf m 168cm
iee: Imirina sf trn 166cm
VIR MVA Ch, VSN Ch, KTK-I, Bronze Premium
e: Carpathia
trak trn 168cm
ei: Donatell trak mkm 170cm eii: Whitechapel trak rnkm 171cm
eie: Donaubell trak m 167cm
ee: Carmen trak trn 167cm eei: Langston trak prn 170cm
eee: Celeste trak tprt 170cm

Jälkeläiset

01. sf-t. Egoiste du Roch, syntynyt 01.06.2016 tammasta Isla du Roch Saavutukset: VIR MVA Ch, KTK-I, KV-II, Premier
02. sf-t. Bijou du Roch, syntynyt 21.11.2016 tammasta Bonbon du Roch
03. old-t. Oldfinion Babathia, syntynyt 01.02.2017 tammasta Oldfinion Castelle KTK-III, KRJ-III, KV-III
04. sf-o. Beaufort du Roch, syntynyt 22.03.2017 tammasta Singapura du Roch Saavutukset: Ch, KTK-II, KV-II, Premier
05. sf-o. Bouleau du Roch, syntynyt 25.10.2017 tammasta Rosenhof Ettan

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Barbados myytiin parivuotiaana kasvattajaltaan Ranskan Ylä-Normandiasta Saksaan tunnetulle kouluratsastajalle tulevaisuuden kilparatsuksi. Suurilinjainen mutta kevyt ori vakuutti uuden omistajansa upeilla liikkeillään, joissa riitti elastisuutta ja lennokkuutta. 171cm vaaleanpunaruunikko osoittautui myös nopeaksi oppilaaksi, sekä erittäin korkean työmoraalin omaavaksi ratsuksi. Barbados kehittyi nopeasti vaativien luokkien taitajaksi, ja kymmenvuotiaana se kilpaili jo menestyksekkäästi GP-tason kouluradoilla. Vuosia kestänyt kilpaura alkoi kuitenkin verottamaan orin terveyttä, ja Barbados joutuikin jättämään kisakentät 14-vuotiaana jatkuvien selkävaivojen astuessa kuvioihin. Menestyksekkään uransa jälkeen ruunikko ori vietiin kantakirjattavaksi, josta Barbados palasi II-palkinnon kanssa. Kantakirjauksen jälkeen Barbadokselle riitti kysyntää tammoille, ja ori siirtyikin pääsääntöisesti siitoskäyttöön. 17-vuotiaana, ehdittyään toimia pari vuotta siitosorina, Barbadoksen selkävaivat alkoivat taas, johtuen runsaasta pukille hypyttämisestä. Hetken sairaslomailtuaan ruunikko ori päätettiin kuitenkin lopettaa, kun kivut eivät meinanneet antaa periksi lääkityksenkään avulla. Barbadokselle syntyi 28 jälkeläistä, joista useat perivät isältään suurilinjaista ja kevyttä rakennetta sekä upeita liikkeitä.

ie. Imiriél myytiin kaksivuotiaana kasvattajaltaan Etelä-Ranskasta Saksaan kouluratsuksi nuorelle kouluratsastajalupaukselle, joka joutuikin hieman pettymään tamman luonteen suhteen. Imiriél osoittautui melkoisen temperamentikkaaksi ja kuumaksi hevoseksi, joka oli kyllä halutessaan erittäin näyttävä ratsu, mutta se vaati ratsastajaltaan melkoisia taitoja kulkeakseen niin. Useiden vastoinkäymisten takia Imiriélin koulutus ei edistynyt kovin nopeasti, mutta hiljalleen se alkoi esiintymään vaativammissakin koululuokissa, vaihtelevalla menestyksellä. Lopulta intermediate -tasojen luokkiin päästyään Imiriélin omistaja päätti myydä tammansa rennompaan käyttöön, sillä 165cm korkea musta puoliverinen oli turhan kuuma tapaus kouluratsuksi. Koska Imiriél oli kuitenkin suvultaan, liikkeiltään ja myös rakenteeltaan laadukas yksilö, päätyi se takaisin Ranskaan selle francaiseja kasvattavalle siittolalle. Imiriél osoittautui erinomaiseksi emäksi, eikä se periyttänyt hankalahkoa luonnettaan juuri lainkaan - hyvää rakennetta ja lennokkaita liikkeitä kyllä senkin edestä. Imiriél menehtyi 18-vuotiaana pieleen menneen varsomisen seurauksena, ja se ehti jättää jälkeensä neljä kaunista varsaa.

ei. Donatell on mustankimo trakehnerori, jolta löytyy säkäkorkeutta 170cm verran. Donatellin isälinja on ollut Saksassa varsin suosittu, sillä varsinkin orivarsat ovat olleet suurikokoisia ja kevytliikkeisiä kouluhevosia. Donatell itse on kilpaillut Prix St Georges tasoisissa luokissa vakioratsastajansa kanssa, mutta ahkera siitosura kisakausien välissä on hieman heikentänyt orin suorituksia, mitä ilman ori olisi voinut kohota vielä korkeampiinkin luokkiin. Kotioloissa Donatell on luonteeltaan todella yhteistyöhaluinen ja hieman herkkähipiäinen, mikä näkyy juuri ajoittain keskittymiskyvyn puutteena uusissa tilanteissa. Jälkeläisiä Donatell on saanut elämänsä aikana jo monia kymmeniä, joista kaksi orivarsaa on päässyt maineikkaaseen trakehnerkantakirjaan. Tällä hetkellä orin menekki on kotimaasta siirtynyt lähinnä ulkomaille, jossa suku on haluttua ja vielä varsin uutta.

ee. Carmen on tummanruunikko trakehnertamma, jolta säkäkorkeutta löytyy 167cm verran. Tamma tulee äärimmäisen arvostetusta ja harvinaisesta suvusta. Carmenin osti varsana eräs Saksan nousevista kasvattajista, jonka filosofiana on käyttää vain tammoja, joiden varsojen kohdalla ei tarvitse yrittää tavoitella emiänsä parempia versioita. Carmenilla olisikin ollut rahkeet nousta kouluratsastuksessa korkealle, mutta neiti ehti käydä kilpailuissa vain kantakirjausvuotenaan, jolloin tammaa treenattiin ratsastusosuutta varten. Kantakirjauksen jälkeen Carmen on saanut kunnioitettavat neljä varsaa neljässä vuodessa, ja kasvattajan filosofia on toteutunut. Tamman varsat ovat olleet kuin kopioita emästään, eli atleettisia ja kouluratsastukseen todella hyvin sopivia yksilöitä orivalinnoista riippumatta. Kasvattajan iloksi Carmen näyttäisi saavan helpommin tammavarsoja, sillä tähän mennessä kaikki syntyneet varsat ovat olleet tammoja. Ainoastaan Carpathia on myyty pois, johtuen siitä, että kasvattajalta löytyi jo vuotias varsa samasta isästä.

Sukuselvitys isoisovanhemmista

iii. Baladin ulkonäöltään melko vaatimaton punarautias, mutta liikkeiltään ja ratsastettavuudeltaan mitä mainioin. Pienehkö, 162cm, korkea punarautias kilpaili nuoruusvuosinaan vaihtelevalla menestyksellä niin este-, koulu- kuin kenttäkisoissakin, joista orin päälajiksi valikoitui omistajanvaihdoksen myötä kouluratsastus. Baladin oli rakenteeltaan hyvin täysiverityyppinen, eikä se ollut mikään näyttelymenestyjä - jalka-asennoissa oli melkoisesti sanomista ja runko oli turhan vinttikoiramallinen, mutta vahva takaosa antoi hyvät edellytykset menestymiseen vaativammissakin koululuokissa. Niimpä Baladin kisasikin useamman vuoden hyvällä menestyksellä pääasiassa kotimaassaan Ranskassa, kunnes kilpaura päättyi omistajan loukkaantumisen vuoksi. Hyväkäytöksinen ja kiltti ori sai jäädä omistajansa teini-ikäisen tyttären harrasteratsuksi, jonka ohella sitä käytettiin myös muutaman varsan verran jalostukseen. Harrastekäyttöön siirtymisen vuoksi Baladin päätettiin ruunata, jota ennen se kuitenkin sai kolme jälkeläistä, jotka eivät onneksi perineet juurikaan isänsä rakenteellisia ominaisuuksia. Sen sijaan varsat olivat isänsä tapaan kilttejä ja nopeita oppijoita varustettuna hyvällä työinnolla.

iie. Azura on elänyt koko ikänsä kasvattajansa tilalla pohjoisessa Ranskassa, ja se kantakirjattiin jo melko nuorena erinomaisin rakennepistein I-palkinnolla. Kirjauksen jälkeen sillä kisattiin harvakseltaan helpohkoissa koululuokissa, mutta pian se siirtyi täyspainotteisesti siitoskäyttöön. Luonteeltaan melko säpäkkä, mutta kiltti tamma osoittautui myös melko hyväksi periyttäjäksi, ja se onkin jättänyt kaikille kahdeksalle jälkeläiselleen hyvää ja kestävää rakennetta. 167cm korkean Azuran liikkeetkään eivät ole pöllömmät; sillä on elastinen ja lennokas laukka sekä ravi, joista etenkin jälkimmäinen on siirtynyt myös hyvin tamman varsoille. Tällä hetkellä 18-vuotias Azura on hyväkuntoinen ja virkeä, edelleen siitostamman virkaa toimittava hevonen kasvattajansa tilalla.

iei. Rousse du Roi oli melko massiivinen ja raskasluustoinen, mutta yllättävän kevyt liikkeinen ori. Luonteeltaan 168cm musta tähtipää oli melko ailahtelevainen ja herkästi kuumuva, mutta nöyrä ja yritteliäs ratsu. Rousse du Roista povattiin jo varsana kovaa kouluhevosta, joka toteutuikin vuosien saatossa - musta ori ihastutti näyttävillä liikkeillään ja jykevällä, mutta sopusuhtaisella rakenteellaan aina GP-radoilla asti, joita se kiersi hyvällä menestyksellä monta vuotta. 13-vuotiaana Rousse du Roi kantakirjattiin ja palkittiin II-palkinnolla kilpauransa välissä, jonka jälkeen kilpailutahti alkoi hidastumaan tammanomistajien suuren suosion vuoksi. 15-vuotiaana Rousse du Roi siirtyikin kokonaan siitoskäyttöön, sillä se osoittautui erittäin hyväksi periyttäjäksi. Etenkin orivarsat saivat isältään ryhdikkään, sopusuhtaisen ja massiivisenpuoleisen rakenteen, ja useimmat varsat perivät isältään myös näyttävän laukan ja ravin. Kaiken kaikkiaan orille kertyi 42 jälkeläistä, joista moni on osoittautunut erinoimaiseksi kouluratsuksi, ja ompa muutama yksilö menestynyt kenttäradoillakin. Rousse du Roi lopetettiin vakavan ähkyn takia 22-vuotiaana.

iee. Imirina oli ärhäkkäluonteinen tamma, joka on perinyt luonteensa isänsä puolelta, ja on periyttänyt sitä ikävä kyllä myös omille jälkipolvilleen. 166cm korkealla tummanruunikolla ei ole kilpailtu pikkukisoja ja -luokkia kummempia ratoja, vaan se on ollut pääasiassa harrastekäytössä pienehköllä puoliverisiittolalla. Toki tammaa on yritetty muovata kouluratsuksi, mutta Imirinan kipakka luonne on vaikeuttanut tehtävää turhan paljon. Imirina on myös kantakirjattu hyvän rakenteensa avulla II-palkinnolle, ja vaikuttavan emälinjansa takia siitä suunniteltiin myös siitostammaa. Kun kouluratsun aikeet eivät ottaneet tuulta alleen, Imirina päätettiin siirtää siitoskäyttöön, jossa sen toivottiin tuovan ripauksen tulisuutta leppoisampien ja hyväluontoisten orien kanssa. Muutaman varsan kohdalla tulisuutta tuli hieman liikaa, mutta muutoin Imirina osoittautui varsin kelvoksi siitostammaksi ja loistavaksi emäksi. Varsoilleen pääasiassa hyvää rakennetta periyttänyt, ja kaiken kaikkiaan seitsemän varsaa tehnyt Imirina lopetettiin 20-vuotiaana sen siitosuran päätyttyä, sillä kukaan ei halunnut pitää sen luonteista hevosta pelkkänä oloneuvoksena.

eii. Whitechapel muistuttaa hyvin paljon poikaansa Donatellia niin ruunikonkimolta väritykseltään kuin ulkomuodoltaan. Suurin poikkeus kuitenkin on näiden kahden orin luonteessa ja tyylissä esiintyä, sillä Whitechapel on hieman raskaampi ja hitaampi kuin poikansa. Whitechapel on tyypillisen kouluhevosen näköinen, ja myös orin askeleet ovat kuin tehty kouluradoille. Itse herra ei ole oripäiviä ja –paraateja lukuun ottamatta käynyt kilpailuissa, sillä Whitechapel on ollut todella suosittu ori kevyiden tammojen omistajien keskuudessa pelkästään rakenteensa ja sukunsa puolesta. Jälkeläisilleen herra ei ole jättänyt juurikaan hitauttaan, vaan lähinnä ori on tuonut turhan kevyisiin tammoihin kaivattua vahvuutta ja lennokasta askelta. Whitechapelista voisi sanoa, että orin jälkeläiset ovat herrasta kuin päivitettyjä ja asteen laadukkaampia versioita!

eie. Donaubell on erittäin kaunis trakehnertamma, joka on rakenteeltaan varsin kevyt ja siro. Säkäkorkeutta neidiltä löytyy 167cm verran, mutta tamman sirous saa Donaubellin vaikuttamaan pienemmältä kuin onkaan. Alku- ja keskielämänsä Donaubell oli kisahevosena taitavalla juniorilla, jonka kanssa tamma eteni aina vaativa A:n tasoisiin luokkiin. Kapasiteettia olisi ollut enempäänkin, mutta harmittavan toistuvan jännevamman vuoksi tamma joutui jäämään pois kilpatreenaamisesta. Donaubell myytiin tämän jälkeen siitostallille, jossa tamma on sittemmin saanut jo viisi jälkeläistä. Varsoista viimeistä lukuun ottamatta kaikki ovat oreja, ja isävalinnoilla tamman hieman turhan kevyttä runkoa on kompensoitu vahvempirakenteisilla valinnoilla. Varsat ovatkin emäänsä suurempikokoisempia ja ryhdikkäämpiä, mutta kilpahevosen hermot sekä lempeä luonne tuntuvat olevan emältä kotoisin.

eei. Langston on punaruunikko ori, joka on hurmannut ikäkausikilpailuissa monet tuomarit ja katsojat. Vaikka Langstonilta löytyy säkäkorkeutta ”vain” 170cm verran, pistää ori silmään upealla lavakarismallaan sekä letkeillä liikkeillään. Herra on ensimmäinen isälinjansa ori, joka on menestynyt kansainvälisillä koulukentillä, vaikkakin monet Langstonin edeltäjäorit ovat myös osoittaneet potentiaaliaan, mutteivat sitten ole päässeet sitä näyttämään loppuun saakka. Vielä suhteellisen nuori ori ei ole ollut kuin yhden kauden siitosorina, ja omistajan mukaan ensin tavoitteena olisi tähdätä niin korkealle kouluradoilla kuin Langston pystyy, ja vasta sitten aloittaa siitosura kunnolla. Fysiikka Langstonilla on aina Grand Prix luokkiin asti kunnossa, sillä ori on luonnostaan voimakas ja jaksaa liikkua eteen.

eee. Celeste on tummanpunarautias tamma, jonka elämä päättyi turhan aikaisin. Celeste syntyi ja kasvoi pienessä siittolassa, jossa arvostettiin puolalaislinjaisia trakehnereita ja Celesten emänemä olikin aikoinaan tuotu Puolan yhdestä suurimmasta siittolasta. Tamman kohdalla kasvattajalla olikin suuret odotukset, sillä suku oli Saksassa hyvin harvinainen ja virkistävä. Celeste käytiin kantakirjaamassa 4-vuotiaana II palkinnolle, jonka jälkeen lempeä mutta eloisa tamma sai ensimmäisen varsansa. Pian vieroituksen jälkeen Celeste sai kuitenkin pahan ähkyn joka johti suolitukokseen, mistä tamma ei leikkausyrityksestä huolimatta koskaan selvinnyt.

Isän puolen sukuselvitys © dookie, emän puoli © Assi, kiitos!

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
14.06.2016 Le Château de Raconteur, RCH 10p.
23.01.2017 Vähäpelto, SW3 40p.
22.01.2017 Le Château de Raconteur, irtoSERT, pt. Vibaja
23.01.2017 Le Château de Raconteur, SW2 40p.
04.04.2017 Le Château de Raconteur, irtoSERT, pt. Kati
05.11.2017 Yateley Showjumpers, irtoSERT, pt. Jannica

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 3075.75
Tahti ja irtonaisuus 3609.32
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 6685.07 op. (tasolla 11)

Kouluvalmennus 26.05.2016

"B:n kanssa työstettiin valmennuksessa eritoten laukanvaihtoja. Valmennus aloitettiin siten, että tein itse hevosen kanssa alkuverryttelyt selästä käsin kaikki askellajit läpi käyden. Näin sain hyvän tuntuman hevoseen ja ohjeiden antaminen maasta käsin oli helpompaa. Käynnissä ja ravissa teetin ratsukolla lähinnä avo- ja sulkutaivutuksia, minkä jälkeen siirryttiin pyörivään laukkaan ympyrällä ja siirryttiin siitä edelleen keskihalkaisijalla ratsastettaviin laukanvaihtoihin. Alkuun vaihtoja tehtiin joka kolmannella askeleella, sitten joka toisella ja lopuksi pienen huilin jälkeen palattiin laukanvaihtoihin jokaisella askeleella. Tehtävän jälkeen teetin ratsukolla vielä ympyrällä harjoitusravia, jotta saatiin syynättyä ratsastajan istunta nopeasti läpi. Hevonen oli yhteistyökykyinen ja se kantoi hyvin itsensä. Laukanvaihdot sujuivat alkuun hieman takkuillen, mutta nopeasti ratsastaja sai hevoseen toivomaani rytmiä ja sulavuutta vaihtoihin. Ratsukko alkaa olla selkeästi jo melko valmis paketti, eikä mitään suurta kuoppaa näyttänyt ratsukon yhteisessä työskentelyssä olevan. Hienosäätöä tietenkin vielä kannattaa tehdä." Valmennuksen kirjoitti Uppe.

Kouluvalmennus 20.03.2017

"On se vaan ihan älyttömän hieno, sä voisit myydä mulle puolet näistä sun hevosista, jotta mäkin pääsen joskus vielä takaisin radoille" tuumin hiljalleen ratsastajalle, joka suoritti hevosen kanssa parhaillaan alkuverryttelyyn kuuluvaa avotaivutusta. Bergeracilla tuntui olevan erittäin säännöllinen liike, jonka lisäksi se vaikutti ratsastajaansa kohtaan varsin motivoituneelta. Emmeline hymyili hevosensa selässä, ja tuumi takaisin, että ori oli hänen yksiä suosikkejaan vähän oudosta luonteesta huolimatta. Koska turisemaan tänne ei oltu tultu, laitoin hieman haastetta tekemiseen ja käskin Emmelinen ratsastamaan avotaivutuksen aikana normaalin harjoitusravin lisäksi pätkän koottua ja keskiravia ilman, että avotaivutus kärsii. Alkuun ori meinasi livetä hieman Emmelinen avuilta pois ja se kiemurteli aina siirtymäkohdissa, mutta heti kun opastin Emmelineä tukemaan hevosen matkaa vielä paremmin saimme myös siirtymät onnistumaan avotaivutuksen sisällä varsin kiitettävästi. Päivän pääteema muodostui hiljalleen laukkatyöskentelyn pariin, sillä halusin tasapainoittaa ja tahdittaa ratsuko matkaa vastalaukkaharjoituksilla ja niiden ollessa kunnossa siirryimme tekemään siirtymisiä kohti piruettilaukkaa. Siirtymät piruettilaukkaan onnistuivat vähän vaihdellen - toisinaan Bergerac pysyi hyvin kasassa takaosansa päällä, mutta toisinaan ori tuli ihan mielettömän vahvaksi ja Emmeline joutui oikeasti ratsastamaan hevosta, jotta sai sen pehmitettyä takaisin. Näissä tilanteissa halusin, että Emmeline ei ratsasta tilanteesta pois vaan jää tilanteeseen, mutta yrittää ratkaista tilanteen ennemmin jalan kuin käden tai muun kropan kautta. Aikansa Bergerac jaksoi painaa vastaan, mutta hiljalleen sekin taisi ymmärtää, että Emmeline oli nyt se, joka päätti kuljettavan suunnan ja muodon." Valmennuksen kirjoitti VP.

Kouluvalmennus 21.03.2017

"Koska emme olleet päässeet Bergeracin kanssa toivottuun tulokseen sopivassa ajassa edeltävänä päivänä, sovimme Emmelinen kanssa treffit heti seuraavalle päivälle. Raconteuriin päästyäni näinkin Emmelinen jo verryttelevän hevosta kentällä melko matalassa mutta kuitenkin pyöreässä muodossa - joka oli ihan oikea suunta tämän hevosen kanssa. Kentälle päästyäni jatkoimme vielä verryttelyä, sillä halusin, että Emmeline kokoaa hevosen melko kompaktiin pakettiin ennen varsinaista temputtamista. Halusin, että ori pysyy edelleen pyöräessä ja matalassa muodossa, mutta jokaikisen siitä lähtevän liikkeen tuli olla aktiivinen, mutta hidas - näin saimme hevoselle pientä aivohikeä ja erilaista kuormitusta lihaksistolle. Kun Bergerac oli verrytelty, siirryimme pienten välikäyntien jälkeen siihen, mihin edeltävänä päivänä olimme lopettaneet. Nyt siirtymiset piruettilaukkaan onnistui huomattavasti paremmin kuin eilen - oliko syynä sitten eilen harjoittelunpuute vai hevosen ratsastettavuus, en osaa sanoa mutta nyt ratsukon yhteistyötä oli jopa ilo seurata ja ohjata. Kun siirtymiset piruettilaukkaan saatiin kohdilleen, annoin Emmelinen fiilistellä muutaman piruetin verran niitä maankuuluja polkevia takajalkoja sillä ehdolla, että Emmeline muistaa ajatella piruettia myös ylös ja eteen jottei hän tapa samalta istumalta aktiivisesti polkevaa takajalkaa. Kun ratsukko oli saanut suoritettua muutaman hyvin onnistuneen piruetin, lähdimme työskentelemään myös kakkosia sillä ne olivat olleet ratsastajan mukaan viime aikoina hieman haasteellisia. Koska Bergerac oli työstetty nyt niin avuille kun hevosen kuuluukin olla, ei kakkosten esittämisessä ollut mitään ongelmaa - päinvastoin, kakkoset sujuivat hyvässä tasapainossa ja vaihdot tulivat kerta toisensa jälkeen puhtaina ja lennokkaina." Valmennuksen kirjoitti VP.