Bellet du Mont KTK-II

Selle Français -tamma, väriltään musta, säkäkorkeus 165cm
Syntynyt 15.02.2016     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH16-121-0024
Maahantuonut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811
Koulupainotteinen, tavoitetaso 7: Prix St. Georges

Belle on ulkomuodoltaan ehkä hieman vaatimaton, mutta sillä on erittäin miellyttävä, kultainen ja tasainen luonne huolimatta täysiveri-isästä. Tamma tulee toimeen kaikkien kanssa eikä koskaan haasta riitaa. Hoitaessa se on rauhallinen, kärsivällinen ja viihtyy aivan hyvin vain saadessaan seurailla muun maailman menoa. Ratsataessa Belle ei myöskään ole se kouluratojen näyttävin hevonen, mutta se on motivoitunut ja miellyttämishaluinen. Tamman ravi on melko lyhyttä, mutta laukka jo huomattavasti parempi.


i: Force Majeure
xx m 167cm
ii: Storm Quest xx trn 167cm iii: Storm Road xx tprn 166cm
iie: Queen In Paris xx m 165cm
ie: Bleu Belle xx m 164cm iei: Bastino xx prt 168cm
iee: Height of Heights xx m 165cm
e: Loire du Mont
sf tprt 166cm
ei: Dijon sf prn 170cm eii: Le Mans sf prn 169cm
eie: Riche sf rtkm 168cm
ee: Yonne sf trn 167cm eei: Au Revoir sf trn 170cm
eee: Moselle sf m 168cm

Jälkeläiset

01. sf-t. Bonbon du Roch, syntynyt 03.06.2016 oriista Les Granits Saavutukset: VSN Champion, KTK-II, KV-II, Bronze Premium
02. sf-t. Babette du Roch, syntynyt 15.06.2017 oriista Les Granits
03. sf-o. Bizarre du Roch, syntynyt 26.11.2017 oriista Fendant

Sukuselvitys vanhemmista

i. Force Majeure on tyttärensä tavoin musta ja luonteeltaankin ne muistuttavat toisiaan. 167-senttinen englannintäysiveriori on miellyttämisenhaluinen ja tasainen, mutta hieman herkkäsieluinen kaveri. Se on helppo arjessa ja pitää rutiineista, muttei kestä yhtään epäreilua kohtelua ja on ratsastaessakin hyvin tarkka ratsastajan avuista ja tasapainosta. Se reagoi kipakasti horjuvaan ratsastajaan ja koviin apuihin, mutta lempeällä ratsastajalla se toimii erinomaisesti. Force Majeure kilpaili menestyksekkäästi kansallisen tason koulukilpailuissa, Prix St. Georges -luokissa. Tänä päivänä 22-vuotias ori viettää eläkepäiviään pienehköllä siittolalla Etelä-Ranskassa. Se on jättänyt jälkeensä kuusitoista hienoa varsaa, joille se on periyttänyt tummaa väriä ja hienoja liikkeitä.

e. Loire du Mont on niin ikään ranskalaissyntyinen kouluratsu, rodultaan ranskalainen puoliverinen. Kuvankaunis tummanpunarautias tamma menestyi erinomaisesti Grand Prix -luokissa, mutta epäonnisen automatkan tuloksena tamma loukkaantui pahasti ja joutui vetäytymään kilparadoilta jo 12-vuotiaana. 166-senttinen tamma on kuitenkin kevyellä käytöllä kivuton, joten se jätettiin toimittamaan siitostamman virkaa. Loire du Mont onkin osoittautunut erinomaiseksi äitihahmoksi ja sen tähänastiset varsat ovat saaneet siltä erinomaista huolenpitoa. Tamma onkin kiltti ja lempeä ja mitä helpoin käsiteltävä. Ratsuna se oli haastavampi, mutta kevyemmällä käytöllä ratsastettavuuskin on parantunut huimasti. Tammalle toivotaan vielä pitkää ikää ja erinomaisia varsakesiä.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Storm Quest on tummanruunikko englannintäysveriori, joka kilpaili nuoruudessaan pitkin Eurooppaa ja vaihtoi haastavan luonteensa takia omistajaa melko usein. Haastavista ominaisuuksistaan huolimatta Storm Quest oli elementissään kouluradalla ja sen kanssa erinomaisia prosentteja kerätessään ei edes muistanut enää arjen haasteita. 167-senttinen ori ei ollut mikään näyttelyvoittaja, vaan oikeastaan varsin tavanomaisen rakenteen omaava herra. Storm Questia käytettiin maltillisesti jalostukseen kiltteille ja rauhallisille tammoille ja se sai elämänsä aikana yhdeksän jälkeläistä, jotka onneksi perivät pääasiassa vain orin hyviä ominaisuuksia. Se lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 20-vuotiaana.

ie. Bleu Belle oli kiltti ja sympaattinen tamma, joka syntyi siittolalla Iso-Britanniassa ja eli siellä koko elämänsä. Tamman suku on erinomainen ja menestynyt: täynnä kuuluisia kouluratojen kuninkaita ja kuningattaria ja suosittuja jalostushevosia. 164-senttisen mustan tamman kanssa ei kierretty kilpakenttiä vaan sen kanssa keskityttiin puhtaasti jalostukseen. Se saikin kahdeksan hienoa orivarsaa, jotka perivät siltä erinomaisen ja miellyttämisenhaluisen luonteen ja paljon potentiaalia. Bleu Belle nukkui luonnollisesti pois vasta 26-vuotiaana.

ei. Dijon oli kaikessa yksinkertaisuudessaan monitoimiosaaja. Se kilpaili sekä kouluratsastuksen että esteratsastuksen parissa ja oli hyvä oikeastaan kaikessa, mihin sen kanssa ryhdyttiin. Dijon oli punarautias, jopa 170 senttiä korkea ori, joka niitti menestystä myös näyttelyissä ja se kantakirjattiinkin ykköspalkinnolla. Luonteeltaan ori oli kipakka sekä erittäin kilpailuhenkinen ja herkkä. Kykyjensä ja menestyneen sukunsa myötä se oli erittäin suosittu jalostusori ja se jätti jälkeensä yli kuusikymmentä varsaa. Dijon jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen vuoksi 19-vuotiaana.

ee. Yonne on ehdottomasti henkilökohtainen suosikkini koko suvusta. Tämä 167-senttinen ranskalainen puoliverinen hurmasi mahtavilla liikkeillään ja suloisella ulkomuodollaan: tamman tummanruunikkoa karvapeitettä koristivat korkeat sukat ja tasainen piirto. Yonne kilpaili Grand Prix -luokissa kansallisella tasolla ja keräsi kohtalaisen paljon menestystä myös näyttelykehissä. Luonteeltaan tamma oli itsepäinen ja energinen, mutta oikeiden ihmisten käsissä se oli hyvin hallinnassa ja helppo niin arjessa kuin juhlassakin. Yonne lopetettiin ähkyn vuoksi kotitallillaan, pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen. Tamma jätti jälkeensä neljä varsaa.

Sukuselvityksestä kiitos Haperolle!

KRJ-Cupit:
31.03.2016 - Runoratsut - Vaativa A - 19/132
30.06.2016 - Aittohaara - Prix St. Georges - 9/87
31.05.2017 - Savage - Prix St. Georges - 4/36
31.07.2017 - Runoratsut - Vaativa A - 6/66

Näyttelyt:
19.03.2016 Le Château de Raconteur, RCH 10p.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1682.71
Tahti ja irtonaisuus 2221.18
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 3903.89 op. (tasolla 8)

Kouluvalmennus 20.02.2017

Meinaisin pyörtyä siihen paikkaan, kun nousin taksista ulos ja jouduin ottamaan tukea autosta. Olin hetki sitten saapunut koti-Suomesta Ranskan maankamaralle lentokoneella ja nyt sitä sitten seisottiin Raconteurin pihamaalla. Hulppea linna ei vastannut ihan oman tallini ulkomuotoa, joten eipä kai tuo mikään ihme ollutkaan, että päässä hiukan pyöri! Kuljettaja nosti vielä matkalaukkuni takakontista ja kiitin häntä vielä loppuun ranskaksi ennen kuin auto karautti matkoihinsa. Ennätin vain hetken ihastella suu auki näkemääni, kun kartanon omistaja Emmeline lähestyi minua ripein askelin ja tuli halaamaan ranskalaisten suudelmien saattelemana. Minä tyypilliseen suomalaiseen tapaan hämmennyin tästä entisestään, mutta yritin kuitenkin parhaani mukaan osoittaa kohteliaisuutta.

Pian jo seisoinkin hulppeassa maneesissa katselemassa Emmelinen ja tämän ratsunsa Bellen alkulämmittelyitä. Olisin voinut varmaan viettää koko päivän ihastellen linnan hevosia ja rakennuksia, mutta töitähän tänne oli kuitenkin tultu tekemään. Englantini oli tosin hiukan ruosteessa, mutta kyllä se ihan hyvää vauhtia siitä lähti luistamaan valmennuksen lomassa. Pakko minun oli kuitenkin heti alkuun myöntää, että tallin omistaja ratsasti pirun hyvin ja hän selkeästi tiesi, mitä teki. Vaikka verryttelyssä Emmeline ei mitään kovin haasteellisia liikkeitä käynytkään läpi, oli hänen ja tamman työskentely heti alkumetreistä lähtien saumatonta ja tarkoin hiottua. Vaikka Belle ei ehkä ollut siitä näyttävimmästä päästä, sai sen ratsastaja tammasta parhaat puolet esille ja mitä pidemmälle valmennus eteni, sitä paremmin musta hevonen itseään kantoi.

Tällä kerralla keskityimme erityisesti sulku- ja avotaivutuksiin, sillä tarkoituksenamme oli treenata useampaankin otteeseen, joten pystyimme hyvin paneutumaan tarkemmin ja rauhallisemmin pariin asiaan kerrallaan. Belle kuunteli hyvin Emmelinen apuja ja pysyi hyvin halutuilla urilla, vaikkakin ravitaivutuksissa tahtia sai paikoitellen vähän hakea lyhyiden askelien takia. Belle pärskähteli kuitenkin varsin tyytyväisen oloisesti ja nautti selvästi päästessään töihin. Nainen sen selässä oli myös koko ajan yhtä hymyä, joten eipä tarvinnut minunkaan paljoa hammasta purra tätä valmennusta pitäessäni. Laukassa sulkutaivutus oli yhtä hallittua, eikä Belle missään vaiheessa pyrkinyt kiihdyttämään laukkaa omatoimisesti. Näin hienon työskentelyn jälkeen oli mukava lopettaa treenit iloisin mielin ja todeta, että kaksikko teki hienoa työtä! Valmennuksen kirjoitti yaren.

Kouluvalmennus 20.02.2017

Aamupäivän valmennuksen jälkeen minulla oli hyvin aikaa tutustua paremmin linnan tiluksiin ja sain kattavan esittelyn niin historiasta kuin nykytoiminnastakin. Vaikka päivä ei erityisen lämmin ollutkaan, oli se aivan muuta toista verrattuna Suomen nykyiseen lämpötilaan. Vietinkin mielelläni melkein koko päivän ulkona auttaen Emmelinea ennen kuin päätimme treenata vielä iltapuhteena toisen kerran. Aamun treeni ei ollut niin rankka, etteikö vielä toinen olisi mennyt siinä sivussa. Toki Belle oli varsin letkeällä tuulella, mutta niinkin korkeatasoinen tamma ei kovinkaan helposti uupunut tai tuntunut edes hikoavan.

Kun Emmeline oli saanut tehtyä lyhyet alkulämmittelyt, otimme vielä pikaisesti muutamat avo- ja sulkutaivutukset ihan kertauksen vuoksi. Tällä kertaa emme kuitenkaan paneutuneet niihin enää niin tarkoin, sillä ajatuksenani oli keskittyä enemmänkin laukanvaihtoihin. Pyysin ratsukkoa laukkaamaan rennosti, mutta kootusti yhtä soittoa, ja kummallakin pitkällä sivulla tekemään laukanvaihdon joka kolmannella ja neljännellä askeleella. Kuten arvata saattoi, eihän tämä ollut haaste eikä mikään näin hienolle parivaljakolle. Bellen laukka pyöri koko ajan kauniisti, omalla moottorilla, eikä Emmelinelle tarvinnut sanoa kuin pari hassua kertaa, että tekisi omista avuistaan huomaamattomampia. Naisella oli selkeästi usean vuoden kokemus, eikä hän tosiaankaan ollut valmentautunut ihan vaatimattomilla valmentajilla. Johan tässä itsensä tunsikin hiukan pieneksi...

Pienien välikäyntien ja vauhdikkaiden pohkeenväistöjen jälkeen halusin ratsukon tekevän vielä laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Belle ei ihan heti päässyt oikeaan rytmiin ja rikkoi hiukan aiemmin niin harmonista menoa, mutta pian yhteinen sävel taas löytyi ja Emmeline sai hyvin johdateltua tammansa takaisin taianomaiseen menoon. Ja kyllä vain, uskaltauduinpa vielä loppuun pyytämään muutamaa vaihtoa myös jokaisessa askeleessa ja kyllä sieltä sellaistakin taituruutta syntyi, joskin tätä ei ollutkaan varsinaisesti tarkoitus harjoitella. Tämänkin treenin jälkeen oli kuitenkin kehuttava vuolain sanoin niin ratsastajaa kuin hevostakin ja todettava, että olin varsin tyytyväinen näkemääni! Valmennuksen kirjoitti yaren.

Kouluvalmennus 21.02.2017

Seuraava aamu valkeni kauniina ja myönnettävähän se oli, etten saanut kovinkaan hyvin unta yön aikana, vaikka sänky varsin mukava olikin. Olin kuitenkin niin innoissani tällaisesta pienestä minilomasta, vaikka se työntäyteinen olikin, että halusin hyödyntää jokaisen hetken. Kun olin saanut itseni kammettua ylös ja olimme istuneet aamukahvin ääressä, päätimme tehdä vielä samoin tein loppurutistuksen eli viimeisen valmennuksen, jotta minulle jäisi vielä hetki vapaata aikaa ennen kuin suuntaisin takaisin lentokentälle. Tälläkin kertaa Emmelinen ratsuna toimi vanha, tuttu Belle, joka tälläkin kerralla tuntui olevan yhtä yhteistyöhaluinen kuin edellisenäkin päivänä.

Teimme jälleen pikaiset kertaukset eilisen harjoituksista, eikä minulle edelleenkään ollut mitään pahaa sanottavaa näistä. Temponmuutokset olivat myös hallittuja ja tarkoin mietittyjä, joten kyllähän sitä olikin aika jo kokeilla vielä sitä, miltä kaksikon piruetit näyttivät. Alkuun pyysin puolipiruettia, mutta huomasin tämän liikkeen olevan selkeästi tähän mennessä se haastavin. Tamma olisi mieluusti liikkunut enemmänkin eteenpäin ja saimme hetken hakea takajalkojen tahdikasta työskentelyä, mutta pyrkiä pitämään silti niiden liike mahdollisimman paikallaan. Siinä sivussa kokonainenkin piruetti onnistui kuin itsestään, mutta kuten sanottu, tämän liikkeen parissa oli selkeästi vielä paljon työtunteja edessä. Uskoin kuitenkin vakaasti siihen, ettei tämäkään ollut tosiaan mikään ylitsepääsemätön ongelma ja ratsukko esitteli jo varsinkin todella kauniita puolipiruetteja.

En voinut vastustaa kiusausta ja ottaa vielä loppuun pätkään piaffea. Ja pakkoa sanoa, että vau; tälläkään kerralla kumpikaan osapuolista ei pettänyt minua. Vaikka Emmeline vaikuttikin hetken hiukan epävarmalta siitä, saisiko hän Bellen kanssa kovinkaan kummoista jälkeä aikaan, sieltä syntyi todella kauniita pätkiä. Vaikka jalat eivät aina yhtä ponnekkaasti nousseetkaan, pysyi oikea tahti yllä ja musta tamma askelsi hyvin käyttäen selkäänsä. Tähän olikin hyvä lopettaa ja antaa kaksikolle lupa siirtyä omatoimisten loppuverryttelyiden pariin. Kokonaisuudessaan nämä valmennukset antoivat todella hyvän kuvan niin ratsastajasta kuin ratsustakin ja toivon mukaan kumpikin sai vinkeistäni yhtä paljon irti! Valmennuksen kirjoitti yaren.