Ballett KVJ AB

Trakehnertamma, väriltään tummanruunikko sabino, säkäkorkeus 166cm
Syntynyt 02.02.2015     (ikääntyy epäsäännöllisesti), rekisterinumero VH15-021-0228
Maahantuonut ja omistaa Le Château de Raconteur VRL-01811
Koulupainotteinen, tavoitetaso 10: Grand Prix

Ballet ihastuttaa aivan varmasti jokaista hevostyttöä, sillä se on erittäin ihmisrakas hevonen, sellainen halittava versio. Se tunnetaan myös älykkyydestään sekä malttaavaisuudestaan, sillä Balletila ei ole ikinä minnekään kiire; se seurustelee ihmisten kanssa oikein mielellään. Tamman kanssa on mukava touhuta niin aloittelevan kuin kokeneemmankin hevosihmisen, sillä Ballett kyllä hurmaa puolelleen jokaisen. Hoitotilanteissa Ballett seisoo käytävällä tai karsinassa lepuutellen toista takajalkaansa, korvat lurpallaan ja silmät ummistuen kiinni. Se nauttiikin kaikista hoitotoimenpiteistä täysin palkein, ja hieman kumminkin uteliaana persoonana tunkee turpaansa mukaan innokkaasti. Ballettia voisikin kutsua kaikki käy-tyypiksi.

Aivan ensimmäisistä askeleista lähtien täytyy pitää huoli, että Ballettin saa hereille sekä sen keskittymään siihen, että mitä ollaan tekemässä. Se vaatii jämäkät, mutta herkät otteet sekä intensiivistä istunaa; näillä avuilla pääsee jo pitkälle. Alkuverryttelyjen herättelystä on vain hyötyä Ballettin kanssa ratsastavalle, sillä huolimattomat verryttelyt saavat tamman olemaan todella tahmea ja laiska. Ratsuna Ballett siis onkin älykäs ja osaa kyllä kulkea sieltä, mistä aita on matalin. Tamman moottorin saadessa toimimaan on se hyvin kaunista katseltavaa, joka keskittyy työhönsä aivan täysin. © Kemiina


i: Gorino
trak m 167cm
ii: Lorino trak m 169cm iii: Beyer trak trn 170cm
iie: Liliana trak m 167cm
ie: Genevieve trak rnkm 166cm iei: Caligula trak rnkm 169
iee: Gwenevere trak trt 170cm
e: Bianca
trak trnkrj 169cm
ei: Harman trak prnkrj 170cm eii: Jollenbeck trak mkrj 166cm
eie: Holly trak tprn 168cm
ee: Brenda trak rtkm 165cm eei: Käufer trak rtkm 172cm
eee: Beatriz trak rn 168

Jälkeläiset

01. trak-o. Wuorelan Brilliant, syntynyt 29.04.2015 oriista Everhart Saavutukset: KRJ-I, KV-II, VAR-III, Premier
02. sf-t. Chénas du Roch, syntynyt 07.01.2017 oriista Crialdi Saavutukset: KV-II, Premier

Sukuselvitys vanhemmista

i. Kylmänviileän mutta äärimmäisen esiintyjäluonteen omaava Gorino kilpaili pitkän ja menestyksekkään uran aina GP-radoilla asti, ja kiersi ratoja pitkin Eurooppaa. Upea musta ori oli äärimmäisen näyttävä tapaus, joka näytti kasvavan silmissä aina, kun se pääsi kouluaitojen sisäpuolelle. Gorino nimittäin oli showmies jos mikä, ja se totisesti pisti kaikkensa peliin aina tosipaikan tullen. Isolla valkealla tähdellä ja takajalkojen vuohissukilla varustettu ori kantakirjattiin huippupistein I-palkinnolle, ja sen arvosteluissa kehuttiin ryhdikästä olemusta, pitkää kaarevaa ja hyvin kiinnittynyttä kaulaa, pitkiä viistoja lapoja sekä erittäin vahvaa ja hyvää takaosaa. Rungostaan Gorino oli hieman lyhyt ja vuohiset sillä olivat pitkähköt, mutta muutoin ori oli melkoinen mallikappale hyvän ratsuhevosen rakenteesta. Kantakirjauksensa jälkeen Gorinolla riitti vientiä tammanomistajien keskuudessa, ja tänä päivänä orilta löytyykin hieman vajaat sata jälkeläistä. 167cm korkea musta osoittautui erinomaiseksi periyttäjäoriksi, ja sen jälkeläiset ovat lähes poikkeuksetta olleet vähintään yhtä hyväliikkeisiä kouluratsuja kuin isänsä, ja etenkin orivarsat perivät isältään vahvasti ulkonäköä. Nykyään Gorino viettää siitosorin elämää suurehkossa siittolassa läntisessä Saksassa.

e. Bianca ostettiin lähinnä sabinovärityksensä ansiosta kaksivuotiaana saksalaiselle puoliverikasvattajalle, joka keskittyi erikoisväristen hevosten kasvattamiseen. 169cm korkea sukkajalka sai peruskoulutuksen uuden omistajansa toimesta, eikä se päässyt koskaan sen kummemmin näyttämään taitojaan kilparadoilla, vaikka kapasiteettia hyväliikkeisestä tammasta olisi taatusti löytynyt. Rakenteeltaan Bianca on melko suurilinjainen, mutta ei erityisen kaunis; sillä on erittäin korkea ja iso säkä, pitkä, kevyt kaula, hyvän pituinen ja syvä runko, sekä lyhyehköllä lautasella varustettu takaosa. Jalka-asennoista löytyy sanomista pitkien ja vennohkojen vuohisten verran. Biancan siitostamman ura kesti aina 13-vuotiaaksi asti, ja se jätti jälkeensä yhdeksän hyväluonteista varsaa. Kahta varsaa lukuunottamatta jälkeläiset perivät myös sabinovärityksen emältään, ja näistä kaksi, yksi ori ja yksi tamma, saivat jäädä kasvattajalleen. Loput varsat myytiin, ja pari näistä on osoittautunut mainioiksi kouluratsuiksi liikkeidensä ja luonteidensa puolesta. Rakennettaan Bianca ei periyttänyt kovin vahvasti, vaan se päästi sen kohdalla paljon isäoria läpi. Siitostammauransa jälkeen Biancaa alettiin ratsastamaan harrastemuodossa, ja omistajan tytär kilpaili kiltillä tammalla myöhemmin helpoissa koulu- ja esteluokissa. Tänä päivänä Bianca viettää harraste- ja eläkehevosen elämää samaisella siittolalla, toimien pääasiassa hyvänmielen ratsuna sekä seurahevosena nuorille tammoille.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Vaikka Lorino olikin aikanaan menestynyt ja tunnettu kouluratsu etenkin Saksassa, ei se kuitenkaan yltänyt aivan samoihin mittoihin kuin poikansa Gorino. Äärimmäisen kiltistä ja hyvästä luonteestaan tunnetulla Lorinolla oli kuitenkin vankka ihailijakunta, jotka myös halusivat käyttää oria tammoilleen heti tilaisuuden tullen, kun ryhdikästä mustaa tarjottiin yleisesti jalostukseen kantakirjauksen jälkeen. Erinomaisen ratsuhevosen rakenteen omaava, 169cm korkea läsipää palkittiin toisella palkinnolla. Vaikka ori olikin rakenteeltaan huippu, eivät sen liikkeet tai leppoisa luonne olleet huipputasolla kilpailemiseen sopivia - Lorino nimittäin tapasi olla melkeinpä liiankin leppoisa myös valkoisten aitojen sisäpuolella. Ei se mikään turha hevonen toki ollut, vaan Lorino kilpaili hyvällä menestyksellä aina intermediate -tason luokissa asti. Orin paras askellaji oli ehdottomasti laukka, josta löytyi säätövaraa ja jousia vaikka muille jaettavaksi. Käynti ja ravi sen sijaan olivat huomattavasti vaatimattomampia, vaikka niitä saatikiin vuosien harjoittelulla ja treenaamisella työstettyä hieman paremmiksi. Lorinolle syntyi kaiken kaikkiaan 57 jälkeläistä, jotka ovat perineet isältään vahvasti erinomaista rakennetta ja hyvää laukkaa. Lorino lopetettiin pitkän kisauran tuomien jalkavaivojen vuoksi 21-vuotiaana, sen toimittua ensin muutaman vuoden lähestulkoon kokonaan siitosorina.

ie. Genevieve oli hurmaavan kaunis kimotamma, joka myytiin parivuotiaana kasvattajaltaan yksityishenkilölle tulevaisuuden kilparatsuksi. Tasaisesti harmaantunut, lopulta 166cm korkeaksi kasvanut tamma ratsutettiin ja koulutettiin kaikessa rauhassa ja huolellisesti, ja lopputuloksena olikin fiksusti käyttäytyvä ja näyttävä kilparatsu. Genevieven liikkeet olivat hienoa katseltavaa, sillä etenkin laukka oli luonnostaan hyvin tahdikasta ja pyöreää, eikä käynti tai ravikaan sen huonommat olleet. Genevieve kilpaili parhaimmillaan intermediate -luokissa eri puolilla Saksaa. Tamman kilpaura kuitenkin katkesi ikävästi kimon ollessa 10-vuotias, kun oikeasta etujalasta pamahti jänne. Omistajansa silmäterä kuitenkin sai kuntoutua rauhassa lääkärin antamien hyvien ennusteiden innoittamana, ja lopulta Genevieve kuntoutuikin riittävästi toimiakseen siitostammana ja kevyessä harrastekäytössä. Niimpä tamma astutettiin sen hetken yhdellä tunnetuimmista kouluoreista, ja toiveissa oli saada Genevievelle seuraaja. Ensimmäinen varsa oli kuitenkin ori, joka päätyi myyntiin ja joka löysikin uuden ja lupaavan kodin lähes heti. Genevieve oli hyvä ja tunnollinen emätamma, ja vaikka se varsoikin seuraavana vuonna edellistä orivarsaa vastaavan tammavarsan, sai tamma jäädä siitostammaksi. Genevieve varsoikin useampana vuonna peräkkäin ja jätti erittäin hyväluontoisia ja -liikkeisiä varsoja, kunnes se sai jäädä hyvin ansaitulle eläkkeelle kaitsemaan nuoria ja uusia hevosia. Hurmaava kimotamma kuoli kotitilallaan 25-vuotiaana, mitä luultavimmin sydämenpysähdykseen.

ei. Lämpimän sävyinen, 170cm korkea punaruunikko Harman kilpaili vaihtelevalla menestyksellä helppo A -tasoa vastaavissa koululuokissa sekä jonkin verran esteratsastuksessa 120cm radoilla. Luonteeltaan sabinonkirjava ori oli ratsastaessa melkoinen kuumakalle, eikä se muutoinkaan ollut helpoimmasta päästä käsitellä. Miehet tuntuivat pärjäävän Harmanin kanssa parhaiten, ja se toimikin koko kilpauransa ajan rikkaan perheen parikymppisen pojan kisaratsuna. Kaksikon yhteistyö ei ollut aina sitä sujuvinta, mutta pääasiassa ratsukko pärjäsi hienosti niin este- kuin koulupuolellakin. Harman ei koskaan päässyt sen suurempaan osaan jalostushommissa, mutta se pääsi osaksi perheen pienimuotoista kasvatusta ja jätti kolme varsaa, joista myytiin kaksi tammaa ja ainoa ori jätettiin kotiin. Varsat eivät perineet isältään juuri muuta kuin hyvän, vahvan takaosan ja lennokasta laukkaa, sekä tammat sabinon värityksen. Harmania ajateltiin tarjota myös kantakirjattavaksi, sillä vaikkei se huimannut luonteellaan tai kapasiteetillaan, oli se kuitenkin rakenteeltaan kelpo tapaus - hyvän muotoinen kaula, väljät pään liittymät, vahva, pitkä lapa, hyvä säkä, lyhyt tiivis ja syvä runko sekä aiemmin mainittu hyvä takaosa. Kaviot orilla olivat erittäin hyvää ainesta olevat ja sopivan kokoiset, eikä jalka-asennoissakaan ollut moittimista. Kantakirjaushaaveet jäivät kuitenkin vain haaveiksi, sillä Harman jouduttiin lopettamaan sen murrettua jalkansa laitumella 12-vuotiaana.

ee. Brenda oli leppoisa ja rauhallinen tamma, joka asui kymmenvuotiaaksi asti omistaja-kasvattajansa ratsastuskoululla ja toimi pääasiassa tuntihevosena. Ulkonäöltään tamma ei ollut se kaunein helmi, vaan se oli melko kulmikas myös ollessaan hyvässä lihaskunnossa, eikä pitkä suora kaula, pitkä runko ja lyhyt, jyrkkä lautanen vaikuttaneet asiaan kovinkaan positiivisesti. Ei niin korrekti rakenne toi myös iän myötä pieniä terveysongelmia runsaassa tuntikäytössä olevalle rautiaankimolle, joten se päätettiin myydä kevyempään käyttöön. 165cm korkean tamman ostikin eräs puoliverikasvattaja, joka ihastui Brendan sukutauluun ja luonteeseen. Niimpä tamma pääsikin emätamman hommiin, ja se varsoi uudella omistajallaan kaikkiaan kuusi varsaa. Brenda oli perushyvä siitostamma, se ei ollut kummoinen periyttäjä mutta jätti jälkeläisilleen ainakin helppoa luonnetta. Siitosura päättyi tamman ollessa 17-vuotias, kun kimo ei enää tiinehtynyt. Se sai kuitenkin jäädä harrastehevoseksi omistajan tyttärille, mutta pian kunnonkohotuskuurin alettua Brenda sai pahan ähkyn, joka myös koitui tamman kohtaloksi.

Sukuselvityksestä kiitos dookielle!

KRJ-Cupit:
Ei kilpaillut.

Näyttelyt:
Ei kilpaillut.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 3049.24
Tahti ja irtonaisuus 3646.58
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Kouluratsastuksessa 6695.82 op. (tasolla 11)

Passageharjoittelua 12.02.2017

"Ballettin raviin perusistuntaan istuessani olin yhtä hymyä - hevonen oli ollut koko alkuverryttelyn ajan äärettömän vastaanottavainen ja kevyt ratsastaa ja sen pehmeät askellajit olivat miellyttävät istua. Koska halusin fiilistellä tamman liikkeitä vielä hieman ennen välikäyntejä, lähdin työstämään sitä ravissa avotaivutuksessa pehmittääkseni sen niskaa vielä lisää. Kun pääsin ratsastamaan hevosta vielä enemmän pohkeella kohti ohjaa ja siitä kokoamaan hevosta pienin istunta-avuin, sain raviliikkeeseen jopa passagemaista liitoa. Tuhannen kehun jälkeen siirsin tamman käyntiin, ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat. Pienten välikäyntien jälkeen lähdin kokoamaan tammaa ravissa, ja lähdin poljettamaan sitä keskiympyrällä passageen jotta pystyin seuraamaan hevosen työskentelyä myös peilistä käsin. Montaa kertaa minun ei tarvinnut houkuttaa tammaa kohti passagea kun se jo siirtyi passageen ja ylläpiti sitä hienosti ilman jatkuvaa pumppaamista. Kun olin tyytyväinen sekä tuntemaani että näkemääni, lähdin työstämään passagessa sulkutaivutusta siksak-uralla, joka vaati hevoselta sekä itseltäni jo paljon enemmän. Ensimmäisten sulkujen aikana annoin hevosen hieman lässähtää ja sen myötä passagen laatu kärsi, mutta heti kun istuin paremmin hevosen ympärille ja tasapainoitin sen matkaa varsinkin sulkutaivutuksen suuntaa vaihtaessa, teki tamma varsin hyviä - jopa ehkä kahdeksikon, yhdeksikön arvoisia - pätkiä harjoitteen sisällä. Koska passagen poljettaminen on jo yksinään melko rankka harjoitus, päätin jättää treenit tältä päivältä hyviin sulkutaivutuksiin ja ratsastin tamman vielä loppuun kaikissa askellajeissa pyöreäksi eteen alas." Merkinnän kirjoitti VP.

Uudemman kerran selkään 13.02.2017

"Edeltävän päivän hevosista jäin odottamaan eniten Ballettia, joka oli tuntunut alusta alkaen omaan käteen sopivalta. Koska olin edeltävänä päivänä tehnyt melko pitkiä pätkiä passagen parissa, päätin tänään työstää tammaa melko paljon käynnin ja laukan parissa. Alkuverryttelyiden jälkeen lähdin työstämään käyntiä maneesin toisessa päädyssä ns. u-kirjainta tehden siten, että aina pitkälle sivulle tultaessa kokosin käyntiä, työstin eritoten takaosaa takaosakäännöksen parissa ja lähdin takaisin kohti lyhyttä sivua ja toistin saman pitkälle sivulle tultaessa. Ballett kokosi käyntiä melko hyvin, joskin toisinaan se jäi hieman kovaksi niskastaan jolloin ratkaisin tilanteen ratsastamalla tehtävästä pois saadakseni aikaa tamman pehmittämiseen. Kun tamma pysyi rentona, teki se varsin hyviä takaosakäännöksiä ja olin tyytyväinen siihen, että vaikka jätin toisinaan askeleita ratsastamatta, ei se jäänyt kääntymään paikalla olevan takajalan ympäri vaan polki rehellisesti pientä ympyrää sisätakajalan kanssa. Koska käynnissä tehdyt takaosakäännökset ovat oivallinen valmisteleva harjoite laukkapiruetteihin, lähdin työstämään laukkaa melko nopeasti kohti piruettilaukkaa. Kuten käynnissä, myös laukassa Ballett tuntui jännittyvän toisinaan niskastaan, joten sain olla hyvin tarkkana siitä että hevonen pysyy kokoamisesta huolimatta rentona ja avuilla, jotta minulla oli jonkinlainen mahdollisuus lähteä työstämään tammaa pirueteilla. Ensimmäiset piruetit tein vain puolikkaina saadakseni laadukkaita piruettiaskeleita ja voi veljet, mitä askeleita Ballett teki! Se polki niin hyvin alleen käännösten aikana, että en osannut muuta kuin fiilistellä ja kehua hevosta ääneen niin paljon, että se jo varmasti ajatteli minun tulleen hulluksi. Muutaman kokonaisen piruetin jälkeen nousin kevyeen istuntaan ja lähdin ratsastamaan hevosta loppuverryttelyksi eteen alas kaikissa askellajeissa." Merkinnän kirjoitti VP.

Kouluvalmennus 09.03.2017

"Muutama viikko Raconteurin vierailun jälkeen saavuin tallille takaisin, joskin tällä kertaa valmentamaan Emmelineä. Valmennuksen alkuun kyselin, miten kotitreenit olivat viimekertaisen lähtöni jälkeen sujunut ja vastaukseksi sain leveän hymyn - ilmeisesti hyvin siis. Alkuverryttelyn aikana halusin Emmelinen ratsastavan hevosta melko avoimessa muodossa jotta tamma saa aikaa vertyä päivän päätehtävien pariin. Muutamien raviväistöjen ja vastalaukkojen jälkeen lähdimme työstämään laukkaa lisää niin, että Emmeline sai ensin koota hevosta kohti piruettilaukkaa pääty-ympyrällä ja muutaman hyvän askeleen jälkeen hän sai päästää hevosen laukkaamaan normaalia harjoituslaukkaa eteen. Näiden toistojen aikana saimme heräteltyä ja aktivoitua Ballettia entisestään ja se tuntui ymmärtävän pikkuhiljaa, mistä oli kyse sillä kohti piruettilaukkaa hevosta kootessa se jäi jo muutamia kertoja paikoilleen piruettia tarjotakseen. Pienten välikäyntien jälkeen lähdimme työstämään piruetteja sillä ajatuksella, että muutama hyvä piruettiaskel riittää - ja niitähän tuli vaikka ja kuinka! "Jes, hyvä Emmeline!" hihkaisin ja jatkoin, "Juuri näin. Nyt se oli jo ennen kääntämistä erittäin hyvin takaosansa päällä ja oli oikeasti lavoista ja säästään ylhäällä. Ja huomasitko, miten hyvässä tasapainossa se oli koko käännöksen ajan? Jes, mainiota. Taputa sitä - mun mielestä riittää tältä päivältä." Ratsastajan ratsastaessa hevosen kanssa loppuverryttelyitä läpikävimme vielä valmennuksen kulkua ja annoin ratsukolle viime hetken vinkkejä tulevan viikonlopun kilpailuihin. Olin hyvin luottavaisin mielin, sillä Emmeline ratsasti hevosta tehokkaasti mutta eleettömästi ja Ballett tuntui olevan nyt jos koskaan mitä parhaimmassa vireessä." Valmennuksen kirjoitti VP.