Valdor

Norjanvuonohevonen, ori
Syntynyt 07.11.2014 Norjassa
Ruunihallakko, 147cm

Rekisterinumero VH14-053-0245
Koulu- & valjakkopainotteinen, ko: heA, vaativa
Kasv. Ester Swenhaugen, om. Villa Talvia VRL-01811

VIR MVA Ch, VSN Ch, KTK-II, Premier

Luonteeltaan Valdor on hyvin persoonallinen ja positiivinen nuori orinalku, joka oppii mielellään kaikkea uutta, ja tulee uusiin asioihin hyvin mielellään mukaan. Tammoille ori hörähtelee hyvinkin mielellään, steppailee kaula kaarella tammalaitumen ohi kävellessä, mutta rauhoittuu sitten jo omassa tarhassaan. Muihin oreihin Valdo ei kiinnitä erityisemmin huomiota, mutta viralliselle orilaitumelle päästessä pärskitään ja hirnutaan kuin mikäkin mahtailija. Hoitessa Valdorista paljastuu se charmikkuus ja suloisuus, sillä se osaa hurmata kenet vain pienine suloisina katseineen ja hörähdyksineen. Harjatessa Valdo nauttii ja venyttää kaulansa oikein pitkäksi ja pieni pärskähdys antaa vaikutelman, että nyt täytyy paijata ja harjata.

Ratsailla Valdolla on ylimääräistä energiaa, se olisi aina menossa ja vauhti onkin melkein parasta, mitä se tietää. Se on yleisestiottaen herkkä ratsastaa, etenkin suustaan. Pienetkin ohjasavut riittävät ja pohjeavutkin saavat olla erityisen pehmeät, mutta selkeät. Liian kovilla paineilla ori ei tiedä, mitä siltä pyydetään ja tällöin se tekee mitä se luulee siltä pyydettävän, yrittäen miellyttää ihmistä parhaansa mukaan. Myös painoavuissa saa olla tarkkana, sillä Valdo reagoi niihin erittäin voimakkaasti. Kemioiden pelatessa kuuntelee ori sinua kuitenkin varmasti, kulkee hienosti muodossa kontrolloituna antaen kaiken mihin pystyy. © Kemiina

i. Valmar
nvh rnhkko 147cm
ii. Vigfast nvh hhkko 145cm iii. Vigmar
iie. Rulle
ie. Dronning nvh rnhkko 142cm iei. Ernast
iee. Dimdim
e. Rødfreia
nvh rnhkko 144cm
ei. Åsleik nvh rnhkko 145cm eii. Mortis
eie. Hallån
ee. Hekla nvh rnhkko 141cm eei. Iavar
eee. Hendi
01. nvh-t. Talvian Vikna, syntynyt 28.02.2015 tammasta Gudrun
02. nvh-o. Talvian Vidar, syntynyt 30.07.2015 tammasta Gudrun
03. nvh-o. Talvian Víking, syntynyt 15.05.2017 tammasta Gefjun
04. nvh-t. Talvian Kvikka, syntynyt 04.08.2017 tammasta Svimlende

Sukuselvitys vanhemmista

i. Valmar oli nuorena melko kovapäinen ja hankalamman puoleinen tapaus, mutta iän karttuessa orista kasvoi erittäin hyväkäytöksinen ja kiltti hevonen. Ruunihallakko ori syntyi pienelle vuonohevosia kasvattavalle tilalle Pohjois-Norjassa, josta se myytiin kolmivuotiaana tavoitteellisempaan käyttöön yksityishenkilölle etelämpään. Kasvunsa päätyttyä lopulta 147cm korkeaksi kasvanut Valmar alkoi tasoittua luonteeltaan ja käytökseltään, jolloin sen kanssa päästiin kunnolla harjoittelemaan kouluratsastuksen parissa - parin vuoden päästä Valmar omistajineen olikin jo tuttu näky kouluaitojen sisäpuolella helpoissa luokissa, joissa ratsukko myös menestyi kiitettävästi. Valmar oli erittäin komea ja vuonohevoseksi melko kevyt rakenteeltaan, jonka lisäksi orin liikkeet olivat erittäin vaikuttavan näköiset. Rakenteessa ei ollut juuri pahaa sanomista, ainoat huonot puolet olivat ahdas pään ja kaulan liittymä, lyhyt lautanen ja käyrähköt kintereet. Muutoin ori oli oikein hyvä rotunsa edustaja, josta se saikin paljon kiitosta näyttelyissä. Muutaman vuoden oltuaan uuden omistajansa omistuksessa Valmar kantakirjattiin ykköspalkinnolle. Kantakirjauksensa jälkeen Valmar vietti melko yksinkertaista ja tasaista elämää satunnaisesti kilpaillen ja kesäisin ollen jalostuskäytössä, joka kerrytti orille nelisenkymmentä jälkeläistä. Ori osoittautui erittäin hyväksi periyttäjäksi rakenteen osalta, mutta luonne ja käyttöominaisuudet tulivat pitkälti jälkeläisten emiltä. Valmar lopetettiin parantumattoman kaviokuumeen seurauksena sen ollessa 19-vuotias.

e. Rødfreia syntyi Norjan rajan lähellä, mutta kuitenkin Ruotsin puolella sijaitsevalle vuonohevoskasvattajalle, josta se myytiin viisivuotiaana nuorelle tytölle ensihevoseksi. Kovapäisen luonteen omaava tamma ja sen nuori omistaja eivät kuitenkan löytäneet yhteissäveltä kahdenkaan vuoden jälkeen, ja seitsemänvuotiaana Rødfreia myytiin Norjaan kokeneemmalle henkilölle valjakkohevoseksi. Uudessa kodissaan ruunihallakko Rødfreia koulutettiin uudestaan ja huolellisemmin, kuin edellisessä kodissaan, ja tammasta kuoriutuikin varsinainen valjakkotähti - Rødfreia omasi kauniit ja näyttävät askellajit, eikä itse rakennekaan ollut hassumpi. Hiljalleen mukaan kuvioihin tuli myös helpot kouluratsastusluokat, joissa Rødfreia ei pärjännyt ihan niin hyvin kuin omistaja olisi toivonut. Niimpä tamma pidettiinkin lähinnä valjakkohevosena, kunnes se loukkasi jalkansa maastoreissulla kaatuessaan. Jalkaa kuntouttaessa Rødfreian omistajan päässä muhinut ajatus tammansa astuttamisesta otti tuulta alleen, ja 144cm korkea vuonohevostamma astutettiinkin suositulla kouluorilla. Rødfreia varsoi komean orivarsan, Valdorin, joka myytiin pian vieroituksensa jälkeen. Seuraavana vuonna Rødfreia astutettiin uudestaan samaisella orilla, mutta tällä kerralla onni ei ollut matkassa - sekä Rødfreia että sen uusi tammavarsa kuolivat vaikeassa ja raskaassa varsomisessa. Niimpä Rødfreia ehtikin jättää jälkeensä vain yhden orijälkeläisen, joka näytti onneksi perineen emältään komeat liikkeet ja hyvän rakenteen.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Vigfast oli upea, kakkospalkinnon kantakirjaori, joka muutti synnyinmaastaan Norjasta kolmevuotiaana Suomeen vuonohevoskasvattajalle. Orin uusi omistaja käytti Vigfastia runsaasti omille tammoilleen, mutta myös ulkopuolisten vuonohevostammojen omistajat olivat erittäin kiinnostuneita komeasta ja hyvärakenteisesta mutta hieman vaisuluonteisesta harmaahallakosta. Jalostuskäytön ohessa 145cm korkealla Vigfastilla kilpailtiin jonkin verran myös helpoissa kouluratsastusluokissa sekä valjakkoajossa, joka osoittauitikin orin lempihommaksi. Ori oli erittäin herkkä ja nöyrä valjakkohevonen, mutta se oli myös sopivan rohkea ja energinen maraton-osuuksille. Satunnaisia kilpailuita kummempaa valjakkouraa Vigfastille ei kehitelty, mutta se pienikin menestys jota ori ehti niittää kiiri myös muiden vuonohevosharrastajien korviin, ja Vigfast sai taas hieman enemmän huomiota tammanomistajilta. Kymmenvuotiaana orilla olikin jo 32 jälkeläistä, joka oli pienissä vuonohevospiireissä kiitettävä määrä. 11-vuotiaana Vigfast muutti takaisin Norjaan omistajansa kanssa, jossa ori jatkoi valjakossa kilpailua ja jalostuskäyttöä hieman aktiivisemmin, kunnes se loukkasi jalkansa tarhassa kaaduttuaan 15-vuotiaana. Jalan kuntouduttua hieman Vigfast siirrettiin siitoseläkkeelle, joka olikin orin elämäntyyli loppuun asti. 25-vuotiaana Vigfast lopetettiin sydänvaivojen vuoksi. Jälkeläisiä Vigfastille ehti kertyä hienot 48 kappaletta, jotka ovat perineet melko hyvin isältään hyvää rakennetta, mutteivät juuri muita piirteitä tai ominaisuuksia.

ie. Dronning ei ollut kovin näyttävä tai hyvärakenteinen, mutta sitäkin loistavamman luonteen omaava vuonohevostamma. 142cm korkealla ruunihallakolla oli lyhyt, paksu kaula, pitkä runko ja selkä, turhan lyhyt ja jyrkkä lautanen ja jalatkaan eivät olleet kovin priimat - etujaloissa oli lyhyet ja pystyt vuohiset, takajaloissa oli käyrät kintereet ja lyhyet mutta vennot vuohiset, ja lihavakin se oli. Dronning vietti hyvin tavallista ja rutiinien täyteistä elämää pienellä ratsastuskoululla Etelä-Norjassa, jossa kasvatettiin pienimuotoisesti vuonohevosia. Ratsastuskoululle tamma oli päätynyt hevoskauppiaalta kahdeksan vuotiaana, jossa se nousi pian aloittelijoiden ja arempien ratsastajien suosikiksi - Dronning oli pomminvarma ja tasaiset ja pehmeät omaava ratsu, jonka kanssa pystyi tehdä melkeinpä mitä vain, eikä tamma lotkauttanut korvaansakaan. Kiltin luonteensa ansiosta tallin omistaja päättikin astuttaa Dronningin, vaikka sen rakenne ei kovin pätevä jalostuskäyttöön ollutkaan - isäksi valikoituikin upea, huomattavasti parempirakenteisempi kantakirjaori Vigfast. Dronning varsoikin terveen ja hienon orivarsan, joka kuitenkin sukupuolestaan johtuen päätyi myyntiin, ja tamma astutettiin uudestaan samaisella orilla. Tällä kertaa Dronning varsoikin kauniin tammavarsan, joka jäi ratsastuskoululle kasvamaan ja opettelemaan tuntihevoseksi. Myös tämä varsa peri onneksi isältään paremman rakenteen, mutta myös emältään loistavan tuntiratsun luonteen. Kaksi vuotta viimeisimmästä varsomisesta Dronning sairastui vakavaan kaviokuumeeseen, joka ei hellittänyt millään, ja johtikin ihastuttavan vuonohevostamman lopettamiseen.

ei. Åsleik oli normaalia vuonohevosta hieman kevyemmän rakenteen omaava, mutta silti erittäin komea ruunihallakko ori. Åsleik syntyi Norjassa tunnetulle vuonohevoskasvattajalle, josta se myytiin kilpailukäyttöön osaavalle vuonohevosharrastajalle. 145cm korkea Åsleik kilpaili koko ikänsä aktiivisesti valjakkoajossa niin noviisi- kuin vaativissakin luokissa erinomaisesti menestyen. Kymmenvuotiaana Åsleikin omistaja päätti tarjota komeaa oriaan kantakirjaan, joka osoittautuikin hyväksi ideaksi - Åsleik kantakirjattiin vahvalla kakkosella, jonka jälkeen ori saikin osakseen runsaasti huomiota tammanomistajilta ympäri Norjaa. Åsleikin elämä jatkui kantakirjauksen jälkeen melko samanlaisena kuin aiemminkin - kisaura valjakkoajon parissa jatkui, mutta mukaan tulivat astutuskuviot kesäisin. 15-vuotiaana orilla olikin jo hienot 23 jälkeläistä, joista kukin oli saanut osansa isänsä hyvästä rakenteesta ja erinomaisista valjakkohevosen lahjoista. Åsleik jatkoi kisauraansa hieman rauhallisempaan tahtiin aina 21-vuotiaaksi asti, kunnes se jäi eläkkeelle. Ori sai viettää rauhallista ja rentoa harrastehevosen elämää loppuun asti omistajansa kanssa, kunnes 25-vuotiaana Åsleik lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen, kuten hampaiden pahojen kulumisten takia. Kaiken kaikkiaan tälle hienolle orille ehti kertyä jälkeläisiä 38 kappaletta, joista suuri osa on pärjännyt niin näyttelyissä kuin valjakkoajonkin parissa hienosti.

ee. Hekla myytiin nelivuotiaana aloittelevalle vuonohevoskasvattajalle Suomeen kantatamman virkaa toimittamaan. Ruunihallakko tamma toimikin koko ikänsä pääsääntöisesti siitostammana, vaikka toki sillä ratsasteltiin ja ajettiinkin satunnaisesti kunnon ylläpitämiseksi. Reipas ja aavistuksen liian tammamainen Hekla oli rakenteeltaan varsin kelvollinen yksilö, eikä siinä ollut juuri muuta moitittavaa, kuin turhan lyhyt kaula ja pitkähkö selkä. Heklan uuden omistajan kasvatustila joutui kuusi vuotta tamman saapumisen jälkeen konkurssiin, jonka jälkeen 141cm korkea tamma myytiin yksityiselle harrastelijalle Keski-Suomeen. Siellä Heklan kuntoa alettiin kohottamaan ajaen ja ratsastaen, tarkoituksena tehdä tammasta helppojen luokkien valjakkohevonen. Tämä toteutuikin parin vuoden sisällä, ja Hekla pärjäsi hienosti helpoissa ja muutamissa vaativimmissakin luokissa valjakkoajon parissa. 17-vuotiaana tamman omistaja päätti astuttaa Heklan vielä kerran, sillä hän halusi itselleen uuden kilpakumppanin, kun vanhasta tammasta aika jättäisi. Niimpä Hekla varsoi vielä 18-vuotiaana seitsemännen ja viimeisen varsansa, joka oli kuin kopio emästään, kuten tamman aikaisemmatkin varsat. Kaksikko eli rentoa harrastekilpahevosten elämää omistajansa kanssa suurehkolla yksityistallilla, jonka kesälaitumella Hekla myös kuoli 23-vuotiaana sydämenpysähdykseen. Sukuselvityksestä kiitos dookielle!

KRJ- & VVJ-Cupit:
KRJ-Cup 31.05.2016 - Hukkapuro - Helppo D - 5/88
KRJ-Cup 31.03.2017 - Hukkapuro - Helppo D - 1/121

Ominaisuuspisteet porrastetuissa kilpailuissa:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 1492.79
Tahti ja irtonaisuus 1039.42
Tarkkuus ja ketteryys 991.68

Kouluratsastuksessa 2532.21 op. (tasolla 6)
Valjakkoajossa 2484.47 op. (tasolla 6)

Näyttelyt:
03.03.2015, Stall Ahlstedt, RCH 10p.
08.05.2015, Stall Foldvik, RCH 10p.
24.10.2015, Charleroi Riding Ponies, MVA-sert, pt. Vibaja
28.11.2015, Trondheim Fjords, irtoSERT, pt. Jannica
10.01.2016, Scaon Sporthorses, irtoSERT, pt. Jannica
25.08.2016, Villa Talvia, MVA-sert, pt.Zafiro
10.09.2016, Villa Talvia, SW2 40p.


Kouluvalmennus 01.12.2015

"Valdorin ja Kiiskisen kanssa treenaisimme tänään laukanvaihtoja. Ratsukon lämmitellessä vein kentän keskelle tehtävässä avustavan punavalkoiseen puomin, jonka päällä vaihdot tehtäisiin. Puomin aseteltuani istahdin hetkeksi seuraamaan valmennettavieni - jotka olivat molemmat itselleni yhteistyön kannalta suhteellisen uusia tuttavuuksia - verryttelyä.

Kun ratsukko oli lämmitellyt, pyysin Kiiskistä nostamaan laukan ja laukkaamaan hetken pääty-ympyröillä molemmissa suunnissa. Valdorin laukka oli varsin pyörivää, ja ori näytti reippaan eteenpäinpyrkivältä. Välillä sain hieman toppuutellakin vauhtia, kun Valdor olisi halunnut laukata aina vain lujempaa.

Lopulta aloitettiin valmennuksen varsinaisen aiheen työstäminen. Vaihdot suoritettaisiin tänään ehkä hieman mielikuvitoksettomalla kaavalla - laukkaa kahdeksikolla ja aina keskihalkaisijalle tultaessa vaihto puomin päällä. Valdor vaihtoi alusta asti varsin hyvin ja napakasti, eikä Kiiskisen tarvinnut kuin lähinnä liikutella istuinluitaan ja pysytellä mukana oriinsa edelleen varsin reippaassa temmossa. Kun vaihtoja oli suoritettu onnistuneesti useampi peräkkäin, pyysin ratsukkoa hiljentämään käyntiin.

Koska vaihdot olivat sujuneet näin mukavasti ja kivuttomasti, päätin teettää Kiiskisellä ja Valdorilla vielä muutamat raviväistöt pituushalkaisijalta uralle päin. Vuonisoriin ravi näytti tasaisen varmalta, ja väistötkin sujuivat suurin piirtein ongelmitta. Muutaman kerran sain huomauttaa Valdorin vauhdista ja Kiiskisen käsien paikasta, mutta noin muuten tehtävä sujui todella hienosti.

Valmennuksen lopulla jäin vielä seuraamaan ratsukon loppuverryttelyjä. Valdor ravaili kauniisti selkä ja niska pyöreänä, ja Kiiskinen antoi sille pikkuhiljaa pidempää ohjaa kaulan venyttelyä varten. Valdor ja Kiiskinen näyttivät todella mukavalta ratsukolta - heidät tullaan varmasti vielä näkemään monet kerrat mukana kilpailuiden kärkikahinoissa!" Valmennuksen kirjoitti Sippe.

Kouluvalmennus 06.05.2016

"Kiiskinen ja Valdor kävelivät jo kentällä, kun saavuin kovalla vauhdilla tallipihalle. Olin hieman myöhässä, joten onneksi ratsukko oli jo ehtinyt verrytellä valmiiksi itsenäisesti. Ratsukko oli jo tuttu ennestään, joten aloitimme valmennuksen heti. Pyysin heitä siirtymään raviin ja tekemään lyhyen sivun keskipisteellä pysähdys-peruutus-raviin tehtävän. Pysähdykset onnistuivat oikein hienosti joka kerta, peruutukset menivät vähän siitä mistä aita on matalin. Näytti siltä, että Valdoria ei kiinnostanut peruutukset ollenkaan ja linjat olivat vähän hakusessa. Lopulta suorat peruutukset kuitenkin onnistuivat. Ravisiirtymiset sujuivat helposti. Teimme vielä väistöt käynnissä molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Valdorilla oli alussa vaikeuksia taipumisen kanssa, mutta sait nopeasti korjattua asian. Aina välillä tuntui, että ponin keskittyminen oli jossain muualla joten sait aika monesti herätellä oria.

Tähän väliin otettiin lyhyt tauko ja ehdit itsekin juoda hieman vettä. Olimme ulkona kentällä ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta, joten oli todella kuuma. Valdorkin oli tässä vaiheessa jo saanut reilusti hikeä pintaan. Seuraavaksi siirryttiin sitten lisäyksiin. Käynnissä ei ollut mitään ongelmia, orin mielestä käyntijutut olivat helppo nakki. Ravilisäykset tulivat melko helposti ja näyttävästi. Välillä sait patistaa oria eteenpäin sekä vasempaan suuntaan näytti tehtävä olevan vähän vaikeampi Valdorille. Laukkatyöskentelyn alussa poni meinasi innostua vähän liikaakin, pari ilopukkia näkyi aina välillä, mutta muuten kaikki oli hallinnassa. Lopuksi vielä hyvät loppuverkat ja paljon taputuksia ponillesi, joka oli hiestä läpimärkä." Valmennuksen kirjoitti turjake.

Päiväkirjamerkintä 26.05.2015

"Aina kun olen aikeissa tehdä tarjousta nuoresta vuonohevoskasvatista, minulle on tärkeää päästä tutustumaan tämän nuoren lupauksen kasvattajatalliin ja mikäli mahdollista, myös emän lisäksi mahdollisen tulevan hevoseni isään. Pelkät meriitit ja sijoituslistat kun eivät kerro koko totuutta hevosen luonteesta ja käsiteltävyydestä. Olikin ilo päästä käymään Talviassa tervehtimässä nuorta, minulle teetettyä tilausvarsaa Talvian Vidaria ja hänen molempia vanhempiaan. Etenkin isän Valdorin kohtaaminen oli minulle tärkeää, sillä usein orijälkeläinen, siis myös minun tuleva hevoseni Vidar, muistuttaa edes jossain määrin isäänsä.

Valdor oli raamikas, voimakas ja samalla hyvin kohtelias ori, joka ei paljon vastaan pistänyt kun sitä Talvian tilan pihassa hoitopuomin ääressä pääsin rapsuttelemaan ja harjailemaan. Minä myös varustin orin ja talutin sen omistajalleen kentälle, sillä vuorossa oli pieni näyttöhetki hevosen taidoista ja ratsastettavuudesta. Hyvältähän se meininki näytti ainakin noin sivusta katsojana, saattoihan se olla että selässä oli niin taitava ratsastaja ettei hevosen mahdolliset ryppyilyt päässeet ryöppyämään esille. Hoidin hikisen Valdorin ratsastuksen jälkeenkin ja vakuutuin siitä, että olen valinnut hyvän isän tilausvarsalle. Niin osasi hyvin hevonen seistä neljällä jalalla ja vesiletkukin oli ihan tuttu juttu, jolle ei tarvinut alkaa nyrpistelemään. Vidariakin kävin tervehtimässä nopeasti: se jatkaa oppimista kotitallillaan vielä jonkin aikaa ja muuttaa meille aikanaan. Seuraava reissu taitaakin olla sitten Vidarin kunnollinen "koeratsastus"-päivä, vaikka ori todennäköisesti on silloinkin vielä aivan lähtökuopissa ratsun hommien osalta. Enköhän minut vielä silloinkin sitten löydä Valdorin tarhalta ihastelemasta oria. On se komea ja minä todella tyytyväinen tilausvarsani lähtökohtiin!" Merkinnän kirjoitti Uppe.