Svaðilfari

Norjanvuonohevonen, ori
Syntynyt 01.06.2016 Norjassa
Ruunihallakko, 142cm

Rekisterinumero VH16-053-0162
Kouluratsastuspainotteinen, ko: heA
Kasv. Alva Hagebak, om. Villa Talvia VRL-01811

(VIR MVA) Ch, VSN Ch, KTK-I, Bronze Premium

Svaðilfari, eli tutummin Furi, on pienehkö ja ponimainen ori, joka saattaa ensivilkaisulla vaikuttaa söpöltä ja harmittomalta otukselta, mutta se osaa kyllä näyttää myös sen orimaisen puolensa. Ratsastaessa se on helppo, nöyrä, mukautuvainen ja kantaa mielellään kaikkia mukulasta mummoon, mutta maasta käsin Furista saattaa löytyä joskus vähän liikaa virtaa ihan pienempien käsiteltäväksi. Ori alkaa helposti esiintyä näköpiirissä oleville tammoille, tosin napakalla komentamisella sen saa yleensä käyttäytymään. Kaikki ponini ovat minulle tärkeitä, mutta Furi on yksi niistä, joilla on sydämessäni aivan erityinen paikka, sen varalle on suuria suunnitelmia.

i. Hrimthurs
nvh rnhkko 143cm
ii. Nataniel nvh rnhkko 142cm iii. Nerid
iie. Saida
ie. Yngva nvh hhkko 143cm iei. Oleg
iee. Yngvild
e. Fjella
nvh rnhkko 144cm
ei. Oddkjell nvh rnhkko 145cm eii. Taale
eie. Cataleya
ee. Beata nvh rnhkko 141cm eei. Teis
eee. Perle
01. nvh-o. Talvian Gaustafr, syntynyt 01.01.2017 tammasta Gefjun
02. nvh-o. Talvian Alsvinder, syntynyt 02.07.2017 tammasta Inga
03. nvh-o. Talvian Unikt, syntynyt 03.10.2017 tammasta Svimlende

Sukuselvitys vanhemmista

i. Hrimthurs syntyi Norjan rannikolla sijaitsevalle pienehkölle siittolalle, jonne se jäikin siitosoriksi loppuelämäkseen. 143cm korkea ruunihallakko ori oli luonteen hurmaava ja mutkaton, paitsi ratsastaessa. Tallissa orin lähelle uskalsi päästää vähän kokemattomampia ja lapsiakin, mutta sen selässä viihtyivät parhaiten vain kokeneemmat ratsastajat. Orilla oli tapana leikkiä vähän ratsastajansa kustannuksella, jos tämä vaikutti epävarmalta tai kokemattomalta. Ori oli mukavin tutuille, itsevarmoille ratsastajille. Hrimthurs ylsi kouluratsastuksessa Helppo A -tasolle, mutta se edellytti saumatonta yhteistyötä ratsastajansa kanssa ja sitä, että ori oli päässyt yli “heitän sinut mutalätäkköön”-vaiheestaan.

e. Fjella oli hieman luonneikkaampi tapaus. 144cm korkea ruunihallakko tamma asui vähän eri puolilla Norjaa, mutta sopeutuvaisen luonteensa ansiosta asettui nopeasti aloilleen. Hieman pomottelevan luonteensa takia se ei aina tullut uuden laumansa kanssa toimeen, mutta sitäkin useammin se nousi nopeasti lauman johtajaksi asti. Ratsastaessa tammalla oli miellyttävät askellajit, mutta se osasi kyllä vähän pomotella ratsastajaansakin ja tarvitsi todella päättäväisen ratsastajan, oli sitten kyseessä vaativien tasojen koululiikkeet tai ne kaikista helpoimmat. Sillä kyllä pärjäsi kuka tahansa, joka osasi näyttää sille, kuka määrää.

Sukuselvitys isovanhemmista

ii. Nataniel oli 142cm korkea ruunihallakko jalostusori. Ori tunnettiin ympäri Norjaa ja kaikkialla norjanvuonohevospiireissä sellaisena macho-orina, jonka taidot ja ulkonäkö kyllä haluttiin sen jälkeläisille, muttei persoonaa niinkään. Natanielilla oli tasaiset askellajit ja ei niin tasainen luonne. Helppo A -koululuokissa suorastaan loistava ori kilpaili omistajansa teini-ikäisen tyttären kanssa, kunnes tämä muutti pois ja orilta jäi löytämättä ratsastaja, jonka kanssa yhteistyö sujuisi niin hyvin. Näyttelyissä kiertävällä orilla oli etenkin nuorempana tapana nousta pystyyn kesken kriittisen momentin, tosin siitäkin huolimatta se voitti lukuisia ykköspalkintoja eikä ihmekään sen rakenteella.

ie. Yngva on hieman tuntemattomammasta suvusta, mutta se todettiin jo hyvin nuorena jalostukseen kelpaavaksi ja myytiin pian siitostammaksi samalle siittolalle, jonne sen varsa Hrimthurs aikanaan syntyi. Harmaahallakko tamma oli 143cm korkea ja luonteeltaan nöyrä ja mukava, etenkin ratsastettaessa. Mikään opetushevonen se ei kuitenkaan ollut, vaan vaati osaavan ratsastajan saadakseen täyden potentiaalinsa esille. Satunnaisissa kilpailuissa se kisasi Vaativa B -tasolle asti, kuitenkin useimmiten Helppo B tai Helppo A -tasoisissa kilpailuissa rennolla meiningillä. Kisaus jäi siltä melko nuorena, kun se siirtyi kokoaikaäidiksi ja oli lähinnä rennossa ratsastuksessa lapsilla.

ei. Oddkjell oli mukavan kokoinen 145cm korkea ruunihallakko ori, joka asui alkuelämänsä siittolassa jalostusorina ja loppuelämänsä ratsastuskoululla opetushevosena. Ratsuna Oddkjell oli oikea opetusmestari, joka sopi kaiken tasoisille ratsastajille aina vaativiin luokkiin asti ja jolla ei ikinä ollut huonoa päivää. Maastoillessa ori oli vähän vauhdikkaampi ja vaati silloin kokeneemman ratsastajan, muuten se helposti lähti viemään ratsastajaansa oman päänsä mukaan. Hoitaessa se oli yleensä rauhallinen ja kiinnostunut hoitajansa puuhista. Hyvin ihmisrakas ori vaikutti pitävän kaksijalkaisista muutenkin enemmän kuin lajitovereistaan.

ee. Beata oli hieman pienempi tapaus, sellainen 141cm korkea ruunihallakko ilopilleri pikkupirpana. Beata oli ehkä hieman omistajansa hemmottelema pullakampi tapaus, joka oli kuitenkin kaikista mukavin luonteeltaan. Tamma ei säikkynyt mitään ja näytti vain viihtyvän kirkuvien pikkulasten ympäröimänä. Tasoltaan tamma ylti kouluratsastuksessa vain Helppo B -tasolle, sillä tamma ei ikinä oikein tajunnut laukanvaihtoja tai taivutuksia, mutta yritys oli sitäkin kovempi. Ratsastaessa tamma oli kuitenkin eteenpäinpyrkivä ja mukautui ratsastajansa taitoihin omien taitojensa rajoissa. Sukuselvityksestä kiitos nekotalle!

KRJ-Cupit:
-

Ominaisuuspisteet porrastetuissa kilpailuissa:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 927.76
Tahti ja irtonaisuus 999.98
Tarkkuus ja ketteryys 0.00

Kouluratsastuksessa 1927.74 op. (tasolla 5)

Näyttelyt:
10.09.2016, Villa Talvia, SW1 40p.
11.09.2016, Villa Talvia, MVA-sert, pt. Vibaja
23.01.2017, Vähäpelto, SW1 40p.
06.06.2017, Villa Talvia, irtoSERT, pt. Kati
10.08.2017, Penrose Shires, MVA-sert, pt. Vibaja
11.10.2017, Villa Talvia, irtoSERT, pt. Zafiro


Kouluvalmennus 03.08.2017

"Olin sopinut saapuvani valmentamaan Kiiskistä ja tämän hienoa vuonohevosoria Furia. Ratsukko näyttikin jo kävelevän kentällä, joten käänsin kulkuni sinne suunnalle. Kyselin ratsastajalta toiveita valmennuksen suhteen, ja kun niitä ei ollut päätin rakentaa kentän toiselle pitkälle sivulle kartioista pujottelun, jonka ympärille suunnittelin muutamia tehtäviä.

Ratsukko oli saanut verrytellä itsenäisesti ympyröillä taivutellen. Olin pyytänyt ratsastajaa kiinnittämään huomiota hevosen tahtiin, taivutukseen ja takajalkojen aktiivisuuteen. Furi näyttikin oikein komealta ravatessaan isolla ympyrällä. Pyysin ratsukkoa siirtymään harjoitusravissa pujottelun pariin. Jokaisen kartion ympärille tuli tehdä noin kymmenenmetrinen voltti. Huomautin ulkopohkeen tärkeydestä kääntävänä apuna ensimmäisen, hieman suureksi venähtäneen voltin jälkeen. Vasempaan suuntaan Furi taipui paremmin kuin oikealle ja pyysin kiinnittämään seuraavalla kerralla huomiota siihen, että hevonen tekee jokaisen kartion ympärille samankokoisen voltin joissa se taipuu saman verran. Seuraavalla kerralla tehtävä sujui paremmin ja pyysin nostamaan seuraavalle pitkälle sivulle vastalaukan. Huonoksi jääneen valmistelun takia Furi nosti myötälaukan, mutta seuraavalla yrityksellä se nosti jo vastalaukan. Pitkän sivun päässä hevonen piti siirtää laukasta suoraan käyntiin ilman raviaskeleita. Furi oli hyvin avuilla ja siirtyi vaivattomasti hitaampaan askellajiin.

Pidensin hieman pujottelun kartioiden välimatkoja ja pyysin Kiiskistä nostamaan hevosellaan myötälaukan. Pyysin tulemaan pujottelun laukassa niin, että jokaisessa kartiovälissä tuli laukanvaihto käynnin kautta. Laukasta käyntiin siirtymiset näyttivät ratsukolle helpoilta, mutta Furi kulki turhan pitkää ja matalaa laukkaa. Pyysin ratsastamaan päädyssä pienen ympyrän ennen seuraavaa pujottelua ja ottamaan hevosen puolipidätteillä enemmän takajalkojensa päälle. Seuraavalla pujottelukerralla Furi laukkasi kootumpaa laukkaa ja vaihdot näyttivät edelliskertaa sujuvammilta. Tähän kohtaan oli hyvä lopettaa valmennus, joten kiitin ratsukkoa hyvästä työskentelystä ja pyysin loppuverryttelemään hevosen itsenäisesti." Valmennuksen kirjoitti Juulia.

Kouluvalmennus 07.08.2017

"Saavuin jo toistamiseen Villa Talviaan valmentakaan Kiiskistä ja tämän hienoa kantakirjaoria Furia. Kiiskinen oli juuri noussut ratsunsa selkään, joten aloitimme heti alkuverryttelyistä alkaen ohjatusti. Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa kolmikaarista kiemuraa pitkällä ohjalla taivutellen hevosta kevyesti. Koska ohja oli pitkä, Kiiskisen piti keskittyä ohjaamaan hevosta istunnan ja pohkeiden avulla. Kävelyn jälkeen hän sai kerätä ohjat tuntumalle ja pyytää Furin raviin. Jatkoimme edelleen samaa tehtävää. Furi hakeutui tasaiselle kuolaintuntumalle ja taipui tasaisesti kumpaankin suuntaan. Pyysin aktivoimaan sisäpohkeella sisätakajalkaa astumaan syvemmälle rungon alle. Kiemuran kaarella sai ajatella väistävänsä Furin takaosaa ulospäin. Harjoitus toimi, ja Furi alkoi pian liikkua paremmin takaosastaan.

Seuraavana vuorossa oli tehtävä, jossa piti ratsastaa käynnissä keskihalkaisijalle, tehdä pieni voltti ja jatkaa voltin jälkeen samaan suuntaan sulkutaivutusta kohti pitkän sivun viimeistä kirjainta. Ensimmäinen sulkutaivutus oli hieno, mutta liian jyrkkä. "Hieman loivemmin ensi kerralla, tähtää kohti sivun viimeistä kirjainta!" huutelin ohjeita kentän toiselta laidalta. Seuraavat kaksi sulkutaivutusta onnistuivat hyvin, joten ratsukko sai jatkaa samaa tehtävää vielä toiseen suuntaan. Tähän kierrokseen Furi lähti sulkuun takaosa edellä ja pyysin korjaamaan tätä käyttämällä johtavaa ohjaa. Hienojen sulkutaivutusten jälkeen jatkoimme laukkatehtäviin. Kiiskinen nosti laukan keskiympyrälle, jossa tarkoituksena oli saada Furille tasainen laukka. Ensin pyysin asettamaan reilusti sisäänpäin ja ratsastamaan ikään kuin avotaivutusta, jonka jälkeen ratsastajan piti suoristaa hevonen. Avotaivutus laukassa sujui hyvin, mutta ympyrälle suoristaminen tuotti alkuun hankaluuksia. Kun se onnistui kumpaankin kierrokseen hyvin, kiitin ratsukkoa ja pyysin siirtymään raviin. Kiiskinen sai loppuverrytellä ratsuansa itsenäisesti." Valmennuksen kirjoitti Juulia.

Kouluvalmennus 15.08.2017

"Kiiskinen oli jo kentällä verryttelemässä oriaan Furia, kun saavuin heitä valmentamaan. Tämä oli jo kolmas kerta Villa Talviassa lyhyen ajan sisään. Hurmaava viikinkiratsu ravasi korvat tötteröllä eteenpäin. Moikkasin ratsastajaa ja kysyin, oliko tällä erityisiä toiveita valmennuksen suhteen. Kiiskinen toivoi siirtymisiä, joka sopi minulle oikein hyvin. Mielessäni pyöri jo muutama tehtävä, joita voisimme tehdä.

Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa jokaiseen kulmaan voltti ja jokaisen sivun keskelle pysähdys. Lyhyiden sivujen pysähdyksiin lisättiin peruutus ja pitkät sivut piti ratsastaa harjoitusravissa. Tehtävässä oli paljon tekemistä, mutta ratsukko aloitti hyvin. Pysähdykset suoraan ravista eivät olleet yhtä siistejä kuin muu työskentely. Pyysin Kiiskistä hieman kokoamaan ratsuaan ennen pysähdystä. Totesin, että hyvin valmisteltu on jo puoliksi tehty. Tästä eteenpäin pysähdykset olivat hallitumpia ja jos vain mahdollista, liikkeelle lähdöt olivat vielä hallitumpia. Kun tehtävää oli ratsastettu molempiin suuntiin onnistuneesti, oli aika siirtyä seuraaviin juttuihin.

Tarkoituksena seuraavassa tehtävässä oli ratsastaa C-kirjaimesta keskihalkaisijalle ja tehdä keskihalkaisijan yli väistösiksakkia niin, että väistäaskeleita tuli kerrallaan muutama, sitten hevonen suoristettiin ja jatkettiin muutama askel väistöä toiseen suuntaan. Toisessa päädyssä jatkettiin uralle ja nostettiin laukka. Laukata sai aina pitkän sivun loppuun asti, jossa tarkoituksena oli ennen kulma ratsastaa pysähdys suoraan laukasta. Odotetusti väistösiksak sujui ratsukolta hyvin, mutta laukkapysähdyksessä oli tekemistä. Pyysin Kiiskistä istumaan kunnolla satulaan ja kokoamaan hevosta laukassa ennen pysähdystä. Muutaman kerran jälkeen homma alkoi sujua ilman turhia ravi- ja käyntiaskeleita molempiin suuntiin. Väistösiksak meni ratsukolta hyvin, Furi meni siististi etuosa johtaen ja ratsastaja tuntui ratsastavan jokaisen askeleen harkitusti. Tähän oli hyvä lopettaa valmennus, joten ratsukko saikin seuraavaksi tehtäväkseen suorittaa loppuverryttely kolmikaarisella kiemuralla." Valmennuksen kirjoitti Juulia.